Blunttikukko

Jousimetsästys ja erätaidot Jousimetsästys
1

Vanhan tuomen latvuksessa oli herkkua: kukon profiili piirtyi pilvenvaaleaa yötaivasta vasten. Kukkoon oli linja sivusta, hieman takaviistosta. Kaksi käkkyrää vaakaisehkoa oksaa suojasi lintua. Niiden väliin olisi piili pantava. Napsautin jänteelle luottoteräsbluntin, useammastakin syystä.

Kukko ojenteli jo kaulaansa lähtöä tehden, kun linjasin nuolen kukon vitaaleille vajaan 10 metrin päähän yläilmoihin. Puolivedossa huomasin, että nuolijana osoitti hieman vasemmalle. Korjasin linjan vetoa pysäyttämättä. Veto oli rennon ilmava, nuoli lähti heti vetomerkin koskettua sormeen.

Kuului pyöreä napsahdus, ahhh! Kukko tuli puusta alas sukkana. Se losahti hangelle, siivet levällään, pää lumen sisässä, eikä liikahtanutkaan. Tämähän meni kuin Strömsössä. 35. fasaani reppuun ja yön tavoite oli täynnä. Väsykin oli aika kauhea.

Blunttia ei pidä missään nimessä käyttää, jos linja on kukon rintaan edestä / alhaalta päin. Bluntti ei pysty läpäisemään kukon kimmoisaa rintalastaa eikä se tee voimakkaasti vuotavaa lihashaavaakaan, jolloin nuoli tuhoaa vain linnun lentokyvyn mutta ei tapa sitä. Kun linja on sen sijaan torson sivuun, on kapean tehokas bluntti käyttökelpoinen ammus puolentoista kilon linturiistalle, matkarajoitus ja riittävä nuolimassa mielessä pitäen.

24.2.23 kukko II
24.2.23 kukko II1920×1573 110 KB

8 tykkäystä
2

Kaise nopee heittoinen 60lb tuosta menee ja uloskin tulee hylsy bluntilla kuiteskin vai meinaaks, että blutti menee läpi ja kyyhky jatka matkaansa huomaamatta mitää niinkuin Hakolle kerran kävi?

3

Ei mene hylsybluntillakaan kukosta, jos ampumasuunta on rintaan. On nähty käytännössä: 15 metrin sisältä vaakalaaki alaoksalla istuvan kukon rintaan 70-paunaisella pitkä- ja kovaheittoisella jousella ja pitkällä hylsypäisellä bluntilla. Nuoli osuu keskelle rintaa mäjähtäen, kukko ei reagoi mitenkään. Blunteissa milleillä on väliä, enemmän kuin paunoilla. Ja ampumasuunnalla.

Blunteilla on paras, että nuoli vuotaa liike-energiansa eläimen sisään eikä sujahda läpi.

Kyyhkyistä ei tässä ole tai ollut puhetta. Ihan eri eläin, alkaen toisaalta 1/3 painostaan, toisaalta legendaarisesta kyvystään kestää osumia, eli lentää pakoon ns. aivoitta. Ei ole erityisen harvinaista löytää hauleja kyyhkyn rintafileen alta, mihin pysähtyivät rintalastan pintaan ja lintu jatkoi elämäänsä. Omani olen ampunut hylsykolkilla ja fp-leikkureilla, ja putosivat.

2 tykkäystä
4

Tarkoitin sitä, että hylsy joka on jo vähän kaupallista pikku bluttia isompi ei muka tuota tarpeeksi voimakasta luita murskaavaa iskua äkki kuolemalla? Vai kävisikö niin kuin Hakon tilanteessa jossa nuoli kuitenkin vain läpäisee ja lintu jää tyrmistyneen oksalleen istumaan ja miettimään mitä tapahtui?

Niin on kuulia lyötynyt kyyhkyistä kuin kimmonnut kelluvan sorsan untuvistakin…

Jotenkin vaan nään et linnuilla joilla on luontainen tapa pyllähtää rinnuksilleen esim kalliota vasten lennosta tai hypystä or what ever tilanteesta olisi tällaiselle blutti traumalle lähes voittamaton vastus.
Fasaani kukko on kyl kamppailija ja selvietyjä, mutta ne pari omaa tilannetta ovat kyllä olleet säälittäviä räpiköintejä räkäsy laakeista.

Hyvää lihaa ei tietenkää haluu koskaa pilata, mut jos nyt löydän fasun tienposkesta niin lupaan kokeilla. Jos siis ehjä ja tuorehko.
Ihme kyllä en ole ainuttakaan nähnyt vuoteen kun tänne uuteen kotiin mietoisiin muutin. Kotkaa, hanhee, joutsent, korppii, haukkaa, kurkee, tikkaa, sorsaa, koppelo sekä pöllöö kyllä näkee tai kuulee vähän välii, mut fasut puuttuu täysin.

1 tykkäys
5

No ei tuota. Voimakkaankin puujousen voimakaskin nuoli on pelkkä kuiskaus esim. tuliaseiden liike-energioihin nähden. Alhaalta tai edestä rintalihaksiin tullut tylppä nuoliosuma ei riitä tappamaan pelkällä iskullaan, eivätkä tylpät nuolet mene rintalastasta sisään. Tietenkin teoriassa jossain vaiheessa alettaisiin lähestyä riittävää tasoa. 120-paunainen kovaheittoinen jousi ja 80-grammaiset nuolet ehkä riittäisi jne. Stretton ei tosin saanut edes 140-paunaisella sotajousella veitsenteräviä haaranuolia läpäisemään hanhen torsoa.

Chester Stevenson metsästi enimmäkseen pitkävetoisilla noin 90-paunaisilla jousilla. Hänen mukaansa raskaalla erikoisbluntilla varustettu nuoli tuollaisesta jousesta ammuttuna “avasi” harmaaoravat heti tappaen tavalla, johon normaalit jouset ja nuolet eivät pystyneet. Läntiset harmaaoravat, kuten Stevensonin jahtimailla, painavat isoimmillaan noin kilon, siis lähelle pientä fasaanikukkoa. Oravilla ei kuitenkaan ole kolmihaaraista, koko vitaalialuetta edestä suojaavaa rintalastakilpeä.

Adams ja muut voimakkailla taljoilla ampuvat metsästäjät pitävät kolmea paunaa eli hyvin lähelle fasaanikukon painoa ylärajana tylpillä bluntti-iskuilla metsästettävän riistan koolle. Adamsin ysärimallinenkin 70-paunainen talja ampui noin kaksi kertaa suuremmalla liike-energialla kuin voimakkaimmat metsästyskelpoiset puujouset.

Ehayawin (2017) mukaan edes modernista ~100 joulen taljasta ammutut leikkurinuolet eivät yleensä tapa kalkkunaa, jos sitä ammutaan edestä rintaan, ja esimerkiksi kaikki kalkkuna-3D-maalit esittävät tappavan osuma-alueen aivan väärin. Kalkkunoita pitää Ehayawin mukaan ampua reisille, jotta ne saadaan talteen. Oma kokemukseni pienempien kanalintujen ja olennaisesti pienempien liike-energioiden kanssa täsmää tuohon hyvin.

Kuolleiden eläinten ampuminen kokeellisesti on ns. paras mahdollinen korvike todellisuudelle, mutta itse asiassa aika huono sellainen. Kuolleen eläimen lihastonus on nolla, ei mitään sellaista kuin elävällä eläimellä, joka on valmistautunut pakohyppyyn keho piukkana. Elävän linnun kolmiharjainen, kimmoisa rintalasta on tiukan lihaksen ja tiukkojen sidekudosten sinetöimä paketti. Homman viimeistelee se, että puolitoistakiloinen lintu sinkoutuu kovan iskun myötä ammuksen mukaan, jolloin ammuksen vaikutus kehossa kuoleutuu loppuosiltaan.

Tylppien osumien vaikutuksen selvittäminen kuolleita ampumalla on tietenkin lähes toivotonta. Osuman vaikutus selviää vain elävän eläimen kanssa. Jos nuoli menee esim. läpi rintakehästä ja molemmista keuhkoista, voidaan todeta, että elämisen edellytykset loppuivat. Tylpän rintakehäiskun surmaavaan vaikutukseen ei saada lopulta mitään selvyyttä raatoon osumalla.

Empiirinen kokemus sanoo, että ainoastaan eläviin riistaeläimiin ammutut osumat kertovat lopulta miten mikäkin metsästysväline toimii millekin riistalle. Esim. Gill on tullut samaan lopputulokseen mun kanssa.

6

Joo ei riitä hylsybluntti edestä rintaan ammuttaessa. Olen nähnyt Petteri J:n ampuman tällaisen laukauksen. Jousi oli raskas ja niin ovat PJ:n nuoletkin. Veto ihan täysi. Petterillähän on orankin käsivarret ja pitkä veto. Kukko ei piitannut mitään osumasta. Fasaanikukollahan on aika muhkeat rintalihakset ja kyllähän se lihas suojaa ja joustaa aika hyvin. Ampumamatka ei ollut pitkä, korkeintaan 10 m. Lintu istui oksalla muutaman metrin korkeudella.

Tilanne oli aivan toinen naarasfasaanin kohdalla, jota ammuin hylsybluntilla takaa päin 44-paunaisella jousella. Nuoli osui keskelle selkää ja kolmasosa varresta tuli rinnasta ulos. Levitti siipensä ja peli oli sillä selvä.