Bickerstaffen näkemyksiä Britteinsaarten jousipuista

Muut keskustelut Kuvia, viitteitä ja linkkejä
1

Tällainen artikkeli (linkki alla), sinänsä kiinnostava mutta on seassa outoakin tarinaa. Bickerstaffe muun muassa toteaa seuraavasti:

“The result of this is that you can make a D-section bow from wood that is almost green and still quite wet. The wood will be supple at this time, but as it dries it becomes harder and stiffer. The bow will gain weight and, as this process, continues the bow will become more brittle. If the bow survives without twisting out of shape as the wood continues to dry, then it will start to lose weight again, and then become kindling as it finally breaks into useful-sized pieces.”

Outoudet jatkuvat vuorijalavan kohdalla:

“They [Wych elm] were made in the same way as English yew bows from unseasoned green wood, with the same short working life and final outcome.”

Mutta, jostain syystä saarnen kannattaa antaa kuivua ennen jouseksi veistämistä:

“Ash, unlike yew and wych elm, benefits from being properly seasoned and air dried over several years, giving a stable hardwood that will work reasonably well with sharp tools.”

Kiinnostava on myös väite:

“So while English yew will make bows, they would only be fit for purpose as a temporary hunting bow. Bows made from English yew are not either target archery bows or war bows, and never were.”

Bickerstaffella on varmasti paljon kokemusta mutta miksi hän väittää, että marjakuusta ja vuorijalavaa ei olisi kuivattu tai niitä ei kannata kuivata ennen jouseksi veistämistä?

2

Olikos tämä jonkin sortin ammattilainenkin?? No olihan hää.

3

No sepä se, yksi tunnetuimmista ammattilaisista.

4

Oli kyllä käsittämätön näkemyspatteri, nuo lainaukset. Tuntui melkein siltä, kuin teksti olisi kirjoitettu jollain vieraalla kielellä ja käännetty taitamattomasti englanniksi, niin häröjä päätelmiä / väitteitä esiintyi. Oli pakko lukea koko artikkeli, ja se avasi mielestäni Bickerstaffen sanomaa.

Artikkelin perusteella Bickerstaffe elää tiukasti englantilaisen tauluammuntatradition kuplassa ja on James Duffin henkinen perillinen. Bickerstaffen tointa aikoinaan hoitanut Duffhan kirjoitti edellisellä 20-luvulla, että saarnesta, jalavasta ym. tavallisista englantilaisista puista tehdyt jouset ampuvat tuoreina jotenkuten pehmeästi, mutta kuivuttuaan rikkoutuvat. Bickerstaffe on samalla kannalla: englantilaisesta jutikasta, jalavasta jne. ei tule hyviä jousia, eivätkä ne kestä jousenkaaressa kuivuttuaan. No, tässä asiassa kokeneet ammattilaiset Duff ja Bickerstaffe olivat tietenkin väärässä. Pitää mitoittaa jousi puun eikä perinteen mukaan, niin johan toimii.

Täyttä keksintöä on Bickerstaffen väite, että muinaisuuden paikalliset marjakuusi- ja jalavajouset tehtiin tuoreesta puusta ja että ne olivat hyvin lyhytikäisiä. Puun työstö tuoreena on tietenkin globaali käytäntö, mutta rasittaminen ei. Bickerstaffe selvästi sijoittaa metsästysjouset alimpaan kastiin, erilleen tauluammunta- ja sotajousista, joista keskimmäisiä Pip elääkseen tekeekin.

Bickerstaffe ei ilmeisesti ole seurannut muun jousentekomaailman tuulia kuluneen 30 vuoden aikana, minkä epäsuorasti toteaakin sanomalla, että eivät todelliset tekijämiehet aikaansa netissä kuluta. Eivät monet, mutta kirjoja kuitenkin kirjoittavat, Pip hyvä. Oman uskottavuutensahan Bickerstaffe laittaa silppuriin, kun sanoo, ettei jalavasta voitu 1000 vuotta sitten tehdä paljoa yli 70-paunaista jousta, eivätkä ne kestäneet pitkään sen jäykkyisinäkään. Duff ja kumppanit kuitenkin nyökyttelisivät perilliselleen, se on selvä.

Joskus 10 vuotta sitten Bickerstaffe sai sotajousipiirit repimään hiuksiaan, kun väitti kivenkovaan, etteivät keskiaikaiset englantilaiset sotajouset olleet yli 100-paunaisia, sen perusteella, ettei Mary Rosen nuolten nokkeihin mahtuva kasvikuitujänne olisi kestänyt jäykemmässä jousessa. Sotajousikaverit eri puolilla Eurooppaa teki kolmemillisiä hamppujänteitä, joita käyttivät reilusti yli 100-paunaisissa jousissa, mutta Bickerstaffe ei silloinkaan seurannut evidenssiä. Mielipide oli jo muodostettu.

6 tykkäystä
5

Minä ymmärsin tuon kirjoituksen niin, että nimenomaan englantilainen marjakuusi on huono jousimateriaali, mutta siitä voi tehdä märkänä jousen joka toimii kuivumiseensa asti. En missään nimessä ole jousen rakentamisen asiantuntija, joten kertokaa: onko eri asia puun kestävyydelle kuivua veistämättömänä tai kuivua veistettynä?
Englantilaisen marjakuusen huonoudesta on historiallisiakin viitteitä, ja ilmeisesti Mary Rosenkin jousten materiaali on muualta peräisin.

6

Kakarana tehtiin kuusen oksasta jousi ihan tuoreeltaan toimi ja kesti hyvin. Sitten kun kuivui se hajos ja ei kun uutta tuoretta tekemään. Onko Marjiksessa sama ongelma???

7

Tästä alkaa olemaan jo testejä tehty, siis jäykkiä 100-150 paunaisia pitkäjousia englantilaisesta marjakuusesta. Hyvin pelittää. Vielä peräti jousissa on vain muutamia vuosirenkaita (alle 10?), kun perinteisesti on ajateltu että pitää olla 50+ vuosirengasta marjakuusijousessa. Eli siinä toinenkin myytti asettuu uuteen valoon.
Sinällään myytit puujousien parissa ei ole mikään uusi juttu. Puun kuivatus on sitten toinen ikivanha väittelyn aihe

Jousen veistäminen/veistämättä jättäminen ei vaikuta lopulliseen jouseen mitenkään, olettaen toki että molemmissa tapauksissa valmiin jousen puumateriaali on yhtä kuiva.
Minä ymmärsin että tuossa puhuttiin märän jousen taivuttelusta, joka ei todellakaan kannata. Tällöin on jousen vatsa kovilla, joka alkaa murtua. Tämmöinen jousi räjähtää rikki, mikäli se kuivatetaan ja aletaan ampumaan uudelleen.

8

Jatketaas tätä… Samasta artikkelista lainattu:

“For belly woods, the choices are far more limited, and lemonwood and osage are certainly two of the best, with osage being the king of bow woods.”

Nyt kun kokemusta on karttunut, niin olen pitkälti samaa mieltä, jos siis puhutaan vähän jäykemmistä, yli 50-paunaisista jousissa. Kevyissä jousissa on toki enemmän valinnanvaraa. Lisäisi listaan vielä ipen, vaikka Bickerstaffe sitäkin karttaa, sekä bulletwoodin. Nuo keltaiset puut ovat kaikista luotettavimmat, eikä ainakaan minulla ole ipen suhteen ollut vielä kertaakaan ongelmia.

Kun vilkaisin, että mitä Heritage Longbows tarjoaa vatsaksi yli satapaunaisiin sotajousiin, niin vaihtoehtoina oli lemonwood sekä bambu! Ja näissä oli ipe-ydin. Laadukkaan osagen saatavuus lienee ongelma ja siksi sitä ei ollut tarjolla mutta bambu oli pieni yllätys. Bambua oli vatsana muissakin jousissa, eikä se näyttänyt lämpökäsitellyltä. Tosin, Heritage taitaa tehdä liimauksen erittäin vastakaarevaan muotoon, joten vaikka jousi viruisi paljonkin, niin jouseen jää edelleen ainakin vähän vastakaarevuutta, mikä näyttää hyvältä. Toisaalta, varsinkin lämpökäsitellyn bambun pitäisi olla erinomainen vatsamateriaali. Heritagen vatsabambut olivat selvästi paksumpaa tavaraa ja eriväristä kuin selän moso-bambu. Kiinnostaisi kyllä tietää, että mikä bambu on kyseessä ja mistä hankkinut.

9

Luulisi että paahdettu tonkin olisi paras vatsassa! Vielä sopivasti luonnollisen pyöreä. Kun tuntuu britit tykkäävän pyöreästä vatsasta.

10

Voisi ollakin mutta vaatii tarkkaa esitilleröintiä, koska vatsapuolella (bambun pinta) ei ole paljoakaan tilleröintivaraa. Bambun pintakerroksella on hyvin suuri kimmokerroin ja se pienenee huomattavasti, jopa puoleen jo muutaman millin päästä pinnasta. Toisekseen, vähän kapeaa ja harvoin täysin suoraa (säleen oikaisu leveyssuunnassa hyvin vaikeaa ellei mahdotonta). Mutta pitäisi kyllä kokeilla! Ja pitäisi tehdä täyspitkille bambuille lämpökäsittelyuuni, sekin toimisi varmasti hyvin vatsassa.

11

Osagekaan ei ole idioottivarma jousen mahana. Minulta hajosi joitakin vuosia sitten osage-hikkorijousi. Jo tilleröintivaiheessa. Olin ehkä huoleton, koska luotin liikaa näihin puihin. Vedin täyteen vetoon turhan aikaisin. Ja niinhän se räjähti käsiin.

Osagea on hyvää ja huonoa laatua, ihan niin kuin kaikessa muussakin. Osagesta ei ole niin paljoa kokemusta, että näkisi jo päältä mikä on mitä.

1 tykkäys
12

Minulla on syykulultaan huononkin näköiset osaget kestäneet vatsassa. Selästä (bambua) ne hajonneet ovat kosahtaneet.

13

Jos jousi hajoaa räjähtäen, niin se hajoaa selästä. Olisikohan kyseessä ollut sitä muinaista “heikkoria”, joka petti jo tilleröintivaiheessa? Sehän oli lahoa ja madonsyömää hikkoria.

14

Ei vaan se oli lämpökäsitelty. Minulla on siitä pari suikaletta jäljellä ja päällepäin ihan priiman näköistä. Yksi ainoa jousi on minun tietääkseni onnistunut siitä satsista ja se on tuo minun bambuselystetty 45lb jolla Elinalla on edelleen naisten suomenpituus enkka.