Bambulaminaattilonkkari 40#@27"

Uusi kisajousi omaan käyttöön, vain American roundia varten. 40 paunaa 27 tuuman vedolla. Materiaalit selästä alkaen: bambu, vaahtera, cumaru ja bulletwood. Kahvassa pari suikaletta wengeä. Ihan ok jousi, vähän olisi voinut ehkä olla kärkitoimisempi, varsinkin hyvin kevyillä nuolilla tärähtää hiukan laukaisussa. Tilleri on sisäänrakennettu, eli bambua lukuunottamatta kaikki laminaatit ohenevat kärkiä kohti, yhteensä noin 6 milliä per metri. Varmaankin 7–8 milliä per metri voisi olla parempi. Käytännön tilleröintiin riitti pelkkä kaventaminen.

Vireessä oleva jousi näyttää tarkoituksella vähän epätasapainoiselta. Jätin siihen positiivista tilleriä ihan reilusti, koska syvällä kahvaotteella alalapa rasittuu muuten liikaa. Täyden vedon kuvassa jousi on jo kohtuullisesti balanssissa. Tosin, vähän vähempikin positiivinen tilleri olisi ehkä riittänyt, tosin se riippuu otteesta. Jos jousta olisi siirtänyt vielä vähän oikealle syvää otetta simuloiden, niin täyden vedon tillerimuoto olisi ollut vielä tasapainoisempi. Syvä ote tarkoittaa siis sitä, missä asennossa jousikäden ranne on. Syvässä otteessa ranne on mutkalla, korkeassa otteessa taas suorana. Jousen suora kahva ohjaa luontevasti syvään otteeseen, pistoolikahva taas korkeaan otteeseen.

Pellavajänne, tietenkin!

Siisti lonkkari! Todella fiksu idea tuo, että voidaan liimata tilleri. Vaatii varmasti laminaattien tarkan hionnan, että siinä on sitten sitä vaivaa tilleröinnin sijaan.

Ammutko tällä american roundin?

Laminaattien ohentaminen valmiiksi, ennen liimausta on ainoa mahdollinen tapa kuitujousipuolella - kyllä se toimii samalla tavalla puullakin. Pitää vain laskea ja/tai kokeilla oikeat mitat. Hiominen on itse asiassa helppoa. Tein jigin, joka ohenee 2 milliä per metri, jonka avulla ajan jouseen tulevat laminaatit rumpuhiomakoneen läpi. Konevoimalla mennään siis. Muutaman tein ennen konetta ihan käsipelin, toimii mutta työlästä.

Tällä ammun American roundin, pitäisi nyt olla aika lähellä kyseisen aikakauden kalustoa. Petikossa ja Vanhalinnassa ammun yksipuisella tammella. Pitäähän joka kisaa varten olla oma jousi!

1 tykkäys

Aikamoinen jousitehdas siellä! :smiley:

Joka kisaa varten useampi jousi mistä valita, siltä tuntuu. Kun ei ne koskaan ole tarpeeksi hyviä…

Tähän kohtaan on ikävä kyllä pakko todeta, että oksettavaa kusilaitutyypin kamaa. Jousi on nimellisesti natu, muttei edusta mitään muuta kuin kusilaitua. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, sano pahasti.

Tuukan mielipide oli odotettu.

Mutta, tämähän on oikein klassinen lonkkarimalli, American roundin ajoilta. Levein kohta kahvassa, leveys 25 milliä, pikkuisen paksunnettu kahva ja korkkitoppaus nahan alla. Näytä minulle tämän mallinen kuitujousi, niin on sitten minullakin ihmeteltävää.

Toisekseen, en ole (vielä) esitellyt täällä pahimpia tapauksia, enkä tiedä uskallanko, niissä jousissa on kaikki paheet mitä ikinä voi keksiä! Mutta silti täysin luonnonmateriaaleista tehtyjä. Ehkäpä laitankin esille, varokaa…

Katsopa Tuomo tuota kärkikuvaa, jossa lattea vanerinippu on varustettu massiivisella selkänokkipalalla. Sellaista ei ole ollut olemassakaan ennen kuin lasikuitutehtailijat alkoivat valmistaa lasikuitulonkkareita noin 50 vuotta sitten. Jousi on kokonaisuus, eikä joku kapea läpitaipuvuus ole kuin osa sitä.

Kaikille muoto ja tyyli ei merkitse mitään, eikä siinä mitään. Mikroaaltoaikakauden jousella primitiivijousikisoihin osallistuminen on omanlaisensa Fuck You, ja sitä isompi ihme, kun on kyse jousentekijästä, jolla on kaaria kuin isolla kylällä. Ei pidä ihmettelemän, jos kulmat kohoilevat vähemmän maireaan sävyyn.

Itseasiassa, voidaanko koko american round määritellä edes primitiivijousikisaksi? Eikös jousen historiassa kisa ole aika “tuore”. Eli ~100v vanha?

American Round on perustettu aikana, jolloin kaikki jouset olivat luonnonmateriaalijousia ja noudattivat varhaiskantaisia muotoja ja malleja. Kusilaitujouset ovat 70 vuotta ja täysin muuttuneen maailman myöhempi juttu, kusilaitutyypin puujouset 120 vuotta myöhempi kimaira. Ei näillä ole mitään tekemistä keskenään.

American Roundin järjestää Kaarle Knuutinpojat, joiden toiminnan johtoajatus on primitiivijousiammunta. Kun aikoinaan päätin lanseerata American Roundin, oli idea nimen omaan se, että on olemassa puujousiaikakaudelle kuuluva, nykyisin hylätty kilpailumuoto, jota voimme testata primitiivisen jousiammunnan näkökulmasta, aivan kuten Ishi teki.

Tottakai kisaamaan tervetulleita ovat myös he, joille myöhäinen eurooppalainen tauluammunta on se juttu. Olisi kuitenkin todella hienoa, jos osallistujat kunnioittaisivat kokonaisuutta välinevalinnoillaan. Näin tietenkin onkin, vähintään 90-prosenttisesti.

Emme me halua toteuttaa modernia jousiammuntaa. Sitä varten on omat kisansa. Minun on vaikea ymmärtää sitä mentaliteettia, että tullaan tontille raameja paukutellen ja venytellen. Ikään kuin se, mitä ollaan tekemässä ei oikein kelpaisi, halutaan väen väkisin tuoda sitä lasikuidun henkäystä mukanaan. Ikään kuin sääntöjen täyttyminen olisi kaikki millä on väliä. Se on vierasta meille primitiivisen kulttuurin juhlistajille.

Tuukka - nyt on kyse American roundista. Säännöt sallivat kaikenlaiset jouset, kunhan jousi on tehty luonnonmateriaaleista. Osallistujia on muutenkin niin vähän, että liian ahdasmielinen näkökanta näivettää vielä koko lajin. Toivottavasti kukaan ei jätä osallistumatta pelätessään Tuukan vähemmän maireaa kulmien kohottelua.

Jouseen, nokit olisivat voineet olla toisenlaisetkin mutta en ehtinyt/viitsinyt tehdä klassisia sarvinokkeja. Oli kyllä mielessä. Jos tunnelma kisassa on painostava, niin korjaan ne kyllä vuoden 2018 kisaan, olettaen toki, että ammun samalla jousella.

Laminoinnista, esimerkiksi Lambert (1929, 60) esittelee laminoidut jouset, jotka on tehty kolmesta tai useammasta kerroksesta erilaisia puulajeja. “Vanerilaminointi” oli kyllä täysin tunnettu ja käytetty tapa rakentaa jousi American roundin parhaimpina aikoina. Lambert itse kyllä suosi yksinkertaisuutta.

Jousi kisan ja sääntöjen mukaan. Vanhalinnassa ammun tyyliin paremmin sopivalla yksipuisella jousella, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Preeriakisaan oma kalusto, kuten myös roundiin. FFAA-kisat ammun sitten taas moderneilla luonnonmateriaalijousilla.

Ai niin, toivottavasti Tuukka ampuu preeriakisan jousella, jossa on jänne- tai raakanahkajänne, ettei kenenkään tarvitse paheksuvasti mulkoilla…

Nyt aletaan taas karkaamaan ohi aiheen…

Jos Knuutinpoikien toiminnan johtoajatus tosiaan on VAIN primitiivijousiammunta, niin miksi ihmeessä säännöt sallivat mitkä tahansa luonnonmateriaalijouset. Jos primitiivisyys sinänsä on niin tärkeää, niin sitten pitäisi rajata pois kaikki modernit piirteet. Selkänokit, muotoillut kahvat, monilaminointi, modernit jännemateriaalit ja niin edelleen. Ongelmaksi tulee, kuten olen aiemminkin todennut, että jäljelle jää vain muutama tosiaktiivi.

Kuinka monta aktiivista kirjoittajaa tällä foorumilla on? Foorumiaktiivisuus ei tietenkään kerro harrastajamääristä koko totuutta mutta antaa se suuntaa. Näivettyminen uhkaa, kuten todettiin jo aiemmalla foorumilla. Siksi turhaa vastakkainasettelua pitäisi välttää. Koko tämän homman ideana on kuitenkin nauttia jousiammunnasta sekä jousien ja nuolien tekemisestä, ei toteuttaa puhdasoppisuutta. Siksi minäkin teen erilaisia jousia, luonnonmateriaaleista. Se, että jouseni ovat erilaisia, enemmän tai vähemmän primitiivisiä, ei pitäisi olla ongelma kenellekään. En usko, että joistakin moderneista piirteistä kukaan ottaa niin pahasti vaikutteita, että ajautuisi kaidalle polulle.

Arvostan Tuukan tietoja, taitoja ja näkökulmia. Mutta se ei ole ehdoton totuus. Jousiosastossa on ollut aika hiljaista, ei ole Tuukaltakaan näkynyt tämän foorumin elinaikana vielä ainuttakaan jousiesittelyä. Itse asiassa, Knuutinpoikien aktiiveista ainoastaan Mikke on esitellyt jousiaan, muuten on aika hiljaista. Jos vain oikeita primitiivijousia esiteltäisiin enemmän, niin tällaiset kerettiläiset poikkeukset hukkuisivat massaan. Mutta ei hätää, minulla on vielä pari valmista yksipuista primitiivijousta odottamassa kuvaamista ja julkaisua. Mutta herättävätkö ne sitten keskustelua?

Kronotin jousen tänään, 330 graanin nuoli antoi lähtönopeudeksi 161 fps:ää. Ei mitään ihmeellistä, todellakaan - nämä lonkkarityyliset eivät muutenkin ole mitään nopeusihmeitä. Mutta silti riittävä, omalla tekniikalla 50 jaardilta saan tähdätä keskelle maalia. Eli just hyvä American roundia varten!

Kukaan ei mulkoillut joustani, vaikka se ei täydellisen autenttisen kaltainen ollutkaan. Kilpailua voi kunnioittaa myös osallistumalla, välineistä riippumatta kunhan ne ovat sääntöjen mukaiset. Ilman osallistujia ei ole kilpailuakaan.

2 tykkäystä