Tämä valmistui syyskuun alussa ja on siitä asti ollut käytössä, materiaaleina metsätammea ja strutsin jalkajännettä. Edelleen pitää refleksinsä (70mm) ja heittää nuolta vikkelään. Paunoja en vielä ole tarkemmin mitannut, mutta valmistusmispäivästä tuntuisi että on vähän vielä jäykistynytkin ja alkuveto 6 sentin jännevälillä on nyt huomattavan napakka, sanoisin että 40 paunaa ~20 tuuman vedolla menee helposti rikki. Muuten se on hyvin kumimainen ja suuren jännekulman takia veto vaan pysähtyy kun ollaan tapissa. Ei ollenkaan huono “ominaisuus”. Tästä luin jotain Paleoplanetiltakin, mutta en nyt enää löytänyt ko. ketjua.
Leveys 40-15mm, paksuus 16-8mm, pituus 96cm. Vatsa on kevyesti lämpökäsitelty ja jänteitä selässä noin 60 grammaa. Kosteussuojana koivun tuohi.
Metsätammea pitäisi kyllä ehdottomasti saada lisää! Oksattomana näyttää vaan aika vaikealta löytää… Tai sitten on huonot spotit. Tämän kanssa kävi tuuri, kun oli sen metrin verran oksatonta tyveä, josta sitten vasta lähti kunnolla haarautumaan.
Yksi kuva per viesti, koska uutena käyttäjänä ei ole paljon vaihtoehtoja…
Hieno jousi, vieläkin!
Yritetään etsiä syy tuohon vain yhden kuvan postausrajaan, vielä en löytänyt.
Discourse asettaa “luottamustasoja” jotka nousee postauksien/ketjun luontien/tykkäyksien mukaan, liittyisikö sitten noihin.
Tässä jousessa on lookki muuttunut jo parikin kertaa, mutta nyt tuntuu siltä, että löytyi sopiva viimeistely.
Saatiin joulun alla yhdeltä tutulta kylmäsavustettu lohen puolikas. Kalan nahkaa olen halunnut jo pitkään johonkin jouseen, joten oli suorastaan pakko kokeilla tästä, vaikka odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Nahka osoittautui kuitenkin joustavaksi ja juuri oikeanlaiseksi. Kaapimisen jälkeen pesin sen vielä pariin otteeseen fairylla ja jätin kuivumaan. Seuraavaksi sitten liotus ja gelatiinilla liimaus jousen selkään. Toisessa lavassa oleva nahka on enemmän selkäpuolta ja toisessa taas enemmän vatsapuolta ja siksi vaaleampaa (kuvassa ylivalottunut). Lopputuloksena hieman vielä kalalta tuoksuva, aika primitiivisen oloinen ja näköinen selys.
On se nätti kyllä! Eikö niitä kalannahkoja tarvitse sen kummemmin parkita? Jos vaikka kahvinpuruja keittäisi tunnin verran ja sitten jäähtyneeseen liuokseen nahat viikoksi lillumaan? Hajukin muuttuisi varmaan perhesovun säilymisen kannalta edullisemmaksi.
E: ai niin, eihän kahvissa edes ole tanniineja. Teetä sitten.
Kai se parkitsematta toimii samalla tavalla kun raakanahkaselystetyissäkin. Kalan- ja linnunnahkojahan muuten voi parkita ihan virtsalla, se kuulemma hävittää kalanhajun, eikä virtsakaan jää haisemaan kun tekee oikein. Perhesopuun metodi kuitenkin luultavasti vaikuttaa paljon enemmän kuin pieni kalanhaju, ainakin jos muutamaa litraa virtsaa väkevöittää sisätiloissa…
On se hieno! Ja sekin on hienoa, että näkee joulupöydässä hyvän tilaisuuden! Eiköhän kalannahkaselystyksessä pidäkin olla vieno kalantuoksu, se vain osoittaa muille, että kyseessä on aitoa tavaraa. Voisiko suomujen irtoamista estää pintakäsittelyllä? Esimerkiksi sellakka voisi olla sopiva perinteinen aine.
Mateen nahalla jänneselystyksen päällystetty “Made in Finland” jouseni irrottaa mateen pienia suomuja hiljalleen. Hyvän näköinen se on silti. Kalannahankin voi vahata.
On muuten pitkäikäinen jousi ja olen sillä ampunut lie eniten jousistani. Se valmistui keväällä 2013 ja käytön jälkiä on, mutta täydessä iskussa yhä. Joskus olen kellottanut sille yli 1000 laakia viikkoon ja jousi monissa olosuhteissa koulittu: kuivista sisätilakisoista pakkas- ja sadekelin metästykseen. Kerran unohdin sen metästykeikan päätteeksi vireseen autoon sadeyöksi… Ei myötäkäyristynyt puolta tuumaakaan!!! Jännejousen taikaa. Jos jousi on seinällä enimmäkseen, ei neljä vuotta ole mikään ikä, mutta kovassa ajossa siihen on tuntunut tulevan jo “vanha” tunnelma. Kun keuhkoni puhaltavat viimeiset hiilidioksiidit ilmakehään, toivon saavani sen mukaani lautapalttoseen. Manan mailla jahti jatkuu. Siellä on kuulemma mahottomat riistamaat.
