Lomareissulla Englantiin, tuli käytyä Lontoon British museumissa katsomassa “maailman suurinta ryöstösaalista”. Suhteellisen vähän oli jousiesineitä, mutta eräänlaisena helmenä oli assyrian valtakunnan hovista seinäkaiverrukset karkeasti 880 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Kuvissa kuvataan Ashurnasirpal II metsästämässä leijonia ja valloittamassa kaupunkeja. Mitäpäs sitä muuta. Leijonia sanottiin kuninkaan kaataneen 450 kokonaisuudessa.
Kuvat on järjestyksessä niin, että kuvateksti kertoo edellisten kahden kaiverruksen taustaa. Lopussa kuvia on sieltä täältä. Kuvat alkaa Balawatin kaupungin mahtavilla puuporteilla.
Assyria suurvaltana niin sodassa kuin taiteessa on oma hieno lukunsa. Kun Egypti suurvaltana oli korruptoitunut ja poissa pelistä oli Assyrialaisilla tilaa temmeltää. Nyt siellä vallitsee öljyherrojen rappio ja mm. jenkit remmeltää sillä öljyn takia aina kun tarvitaan “pyhää sotaa” politiikan pönkäksi. Historian monien suurvaltioiden vaiheet Välimerellä ovat kiinnostavia: Egypti, Syyria, Rooma, Ottomaaniit… Aina alku ja uhmakas nousuvaihe, kukoistuskausi ja rappion alku ja totaalinen romahdus. Esim nykyään Italiassa vieraillessa pelkästään paikallinen liikenne on aivan rappiotasoa. Kuhan jotenkin toimii tai aina ei edes toimi. Siellä tuijottaessa colosseumeja ja muita menneen maailman äärettömiä taiteen, arkkitehtuurin jne ponnistelujen tuloksia ei voi kuin päätään pudistella nykymenolle. Toki ne hiihtävät jo miltei yhtä kovaa kuin Suomalaiset, totesin olympiaruudusta.
Olen seissyt British Museumissa näiden reliefien äärellä 1998 kun Kuvataideakatemiasta teimme 6 päivän retken Lontooseen. Luennot olivat mielenkiintoisia, osin uuvuttavia luetteloja. Taidehistorianopettajamme luennointi (Altti Kuusamo) keskittyi tyylisuuntien läpikuljetukseen historian saatossa ja tietenkään hänellä ei ollut laajaa tietoutta esim näissä reliefeissä kuvattujen aseistuksien erikoispiirteistä. Jousi oli hänelle jousi, thats it. Komposiittijousista ei taidehistorioitsijoilla yleensä ole mitään hajua. Saati niiden monista erilaisuuksista. Hieno viikko se oli kuitenkin.
Assyrialaiset kunnostautuivat jämäkässä kuvakielessään reliefimestareina ja kuvanveistossakin, mutta silti ne ovat kalpea varjo jo tuhansia vuosia aiempiin Egyptiläisten tekeleisiin, jotka siroudellaan, tyylikkäämmällä muotokielellään ja kevyemmin peruspinnasta nousevalla reliefitekniikallaan olivat todellisia kuvanveiston mestareita ja tyylikavalkadien luojia.
Tuolla näkyy Egyptityylisiä “kolmiojousiakin”. Sotatekniikassa Assyrialaiset olivat ilmeisesti aikansa tiukinta kärkeä. Ei sitä kai muuten sotasuurvallaksi tultaisikaan.
Monissa reliefeissä jouset ovat läpitaipuvan mallisia. Mene ja tiedä oliko todellisudessa näin, vai onko se vain kuvanveistäjien epätarkkuutta muotokielessä.
Jos rekurvit ja vetopituudet ovat yhtään totuudenmukaisesti veistetty, miksei läpitaipuisuuskin.
Noissa museon taideteoksissa sitä silmä lepäsi. Kokonaisuutena näyttelyitä kierrettyä, egyptin, assyrian, antiikin kreikan ja ties minkä mahtavan sivilisaation tuotoksia katsoneena tuli mieleen koko yhteiskunnan muuttuminen, muodossa - miten julmetusti on ennen käytetty aikaa taiteeseen. Voisiko ajatella että tällä hetkellä eletään todella poikkeuksellista aikaa, jolloin maallinen mammona jyllää ja taiteelle ja henkiselle kehitykselle ei anneta arvoa. Jos uusi renesanssi onkin nurkan takana?
Luin lisää tuosta nimrud-kaupungista ja sen tuhoutumisesta ISIL-joukkion käsissä 2015. Ei edustanut heidän käsitystä islamista. ISIL-porukka lienee aikamoinen räkänokkajoukkio esi-isiensä rinnalla…
Nuo jousethan minua kiinnosti ja semmoista olenkin tuuminut kokeilla. Rakenteenahan tuo olisi hurjasti helpompi kuin turkkilainen, ellei jotain palapelirakennetta ilmene. Onkohan ihan pienillä muokkauksilla egyptiläisten jousen kopioinut assyrialaiset? Ivar Maldelta löytyy tämmöinen komposiitti ja siitä kuvia facebookissa. Ihan perus sarvivatsa, kahvadefleksi ja ulkolavoissa refleksiä. Noissa kuvissa näyttäisi veto olevan sitten ihan 32-34" luokkaa, joten rasitus tulee sieltä.
Mulla on se pihlajarekurvi hieman samalla profiililla, mutta ei ihan kuiteskaan. Silläkin vetää pidempää vetoa kahvadefleksin ansiosta.
Nokit saattavat olla hieman skyyttijousien kaltaisia, mutta loppukäkkyrä on kyllä selvästi jyrkemmällä kulmalla. Jännekin on aika paksuna kuvattu, joten ehkä mittasuhteet eivät ole aivan kohdallaan.
Nokkien tyylihän myös vaihtelee kuvittain…
Voisi ehkä tehdä jännejousen, josta hakea tuntumaa profiiliin ennen sarvikomposiittia.
Paras esimerkki löytyy Tut ankh amonin hauta jousista.
Osa jousista oli todella lyhyitä. Kokonais mitta kulkee välillä 77cm-140cm.
Useimmat 110-120cm pituisia. Jousia oli monta ja joista 13 oli komposiitteja.
Kuvassa ylimmäisenä Nubian yksipuinen jousi jossa on voimakkaat myötäkäyrät nokit.
Grozer on aikanaan keksinyt koko nykyisen tyylilajin mitä hän esimerkikisi myy omissa lasikuitu jousissaan. Ja sillä ei ole mitään tekemistä vanhojen kulttuurien kanssa muuta kuin nimi.
Jere! Ihan vain ilmoitus luontaisesti sanon sulle että tee ensin vaikka mongolia tai kiinalainen isompi sarvijousi ja siitä sitten vaikka turkkilainen.
Minulla on tuolla facessa muutama jannu jotka ovat elämässään tehneet jokusen tusinaa noita sarvijousii ja vain pari heistä on tuollaisen hyvä heittoisen Egyptiläisen saaneet aikaa.
Vaikka kokonaisuus vaikuttaakin helpolta niin se on tuon muodon lisäksi niin kapea että pienikin mitta virhe ja koko lapa menee täysin pieleen.
Sivusuuntaan taipuva lapa ei koskaa kuulemma asetuu keskelle vaikka miten lämmittäisi tai oikaisisi.
Matthias Lehner sanoi painineensa omansa kanssa mutaman vuoden ja koko homma piti heittää roskakoriin kun joka kerta kun yritti virittää ja ampua niin molemmat lavat heitti ittensä vinoon. Noh Matthiaksen jousi olikin yli 60 paunanen… Ivarkin sanoi että tuossa hänen jousessaan meni tuhottoman paljon enegriaa normaaliin turkkilaiseen verratttuna.
Mallihan on käsittämättömän nerokas. Kahvasta deflex ja lapojen kärjet reflex. Jänteellä lapojen kärjet oikenevat ja muodostuu geometrisen kaunis kolmio. Jännitettäessä tulee ellipti, melkein ympyrä jopa. Jousen on pakko olla kärkiheittoinen. Vetopituuskin noiden kivireliefien mukaan hirmuinen ja työn tekevä lapa-alue lyhyt niin nuolen lähtönopeus kaameata luokkaa. Mahtava jousi!
Niin, siksihän me ei puhuttukaan, että olisi assyrian jousi. Lienee selvää mistä on otettu mallia noiden kuvien veistoon.
Nyt kun miettii, niin on totta että kyseessä voi olla hieman konstikas suorana pidettävä, kun taipuma asettuu pidemmälle pätkälle kuin muissa perinteisissä sarvikomposiiteissä.
Luin lisää siitä Ivarin jousesta ja siinähän olikin kyse aikamoisesta palapelistä, runko rakentui kolmesta puuosasta ja sarvesta.
Hankala varmasti on, jos kapean jousen ja niinkin kevyen kuin 60 paunaisen tekee. Minkä verran noissa on ollut keskilavoissa leveyttä/paksuutta? @M.Reinikainen
Tuo kolmiomalli on sinällään hauskan poikkeava muista jousista ja tuo muoto luo ranteelle asennon kuin pistoolikahva. Käsi asettuu “kuoppaan” kuin itsestään. Omalla kahvadefleksipihlajallakin huomaa tuon.
Jos katsoo tarkkaan, niin huomaa että itseasiassa kahva ja kärjet ovat huomattavan jäykät. Vain keskilavat taipuvat. Tässä tapauksessa jos kärjet vielä taipuisivat, menisi jännekulma mahdottomaksi ja tippuisi täydessä vedossa jänne uralta. Josta tuleekin mieleen, että nuo nokithan on juuri suuren jännekulman takia tehty sellaiseksi, ettei jänne lähde paikalta pitkissäkään vedoissa.
Toki kuvissa vaihtelee jousen profiilit paljonkin vedossa, joissain hurjia U kirjaimen muotoisiakin, lieneekö tällä yritetty luoda dramatiikkaa, miten paljon kuningas jaksoi jousta jännittää ja taivuttaa? Jonkin sortin uroteon korostamista?
