Miltä näyttää? Tuolla asennolla lasetetaan 60y menemään.
Vetoa 26" ja tämän yli vetäminen tuntuu pakottamiselta. Olka tuntuu irtoavan kuopasta, jousikäsi tulee jänteen tielle ja ankkuria ei saa enää hyvin kun jänne tulee leuan taakse. Vai pitääkö vain yrittää. Hinku olisi käyttää pidempää vetoa.
Eihän mulla ole vaan jousikäsi liian koukussa?
Itse pidän jousikäden ranteen enemmän suorassa jolloin tukipiste on ainoastaan peukolan hankuaisessa pienellä alueella > ei laukaisussa kampee jousta minnekkään suuntaan ja veto pitenee
Ja ankkuroin etusormen suupieleen ja käännän koko ylävartaloa ylöspäin jolloin asento ei muutu. Toki jos sulla on oikein roikku lentorata niin se käsi tulee taulun eteen ?
Nämä nyt ei ole tietty tähän ammuntaan välttämättä hyviä mutta mun osumat huononi kun aloin ankkurointia puottamaan rintaan tällä tavoin… sillä löysällä saarnilonkkarillakin ammuin normaalisti eikä kyllä jousikäsi taulun eteen tullut…
1 tykkäys
Hyvän näköne kepakko.
Tuo asento on aika normaalin näköinen. Ei tarvii pidemmälle vetää.
1 tykkäys
Tuo ranteen asento on tosiaan mahdollista vetää noinkin. Ymmärtääkseni vähän vaatii jerkkua enemmän. Sinällään kampeaminen tapahtuu vahviten silloin jos puristaa jousta. Tapahtuuko kampeusta jos kämmen on rennosti jousta vasten, mutta ei puristusta?
Tuo ylävartalon asentotaivutus on mitä pitäisi kokeilla. Tässä huomaa että mulla on ylävartalo oikeestaan ihan snadisti eteenpäin nyökällään!
Taulun näkyminen on varmaan yksi juttu jonka takia nuoli halutaan vetää rintaan. Nimittäin ylävartalon taivutus tuo vaan lisää jousta/nuolta ylöspäin blokkaamaan näkyvyyttä. Mutta ei siinä mun mielestä kummempaa ole, ankkuripiste siinä mitä muutkin. Ja tottuu jos ampuu tarpeeksi.
Voiko itseasiassa korostetun alaalla oleva ankkuri olla hyvä, koska sillä pidetään sivulinja varmasti kunnossa? Tällöinhän jänteen saa suoraan silmän alle, toisin kuin silmäkulmaan vetässä.
Tässä Tuomon artikkelissa on hienoja vanhoja kuvia ampujista täydessä vedossa. Sinällään näyttää suht samalta oma asento:
Kiitti, tuo on uusi laminaattijousi 40# @28". Se pitäisi kuvata ja laittaa tänne esille, muiden laminaattijousien kanssa.
On se toki niinkin että 26" veto heittää, vähän vielä tekee mieli kartottaa valintoja ja kokeilla erilaisia vetoja. Tuntuu että veto on kevyempi lukittaa ankkuriin kun päästään yli 26".
Ojennetulla ranteella ja pienellä tukipisteellä ampuminen on moderni tapa ampua. Varhaiskantainen ampuja kuten Jere yllä laskee kämmenen alas kahvalle, ja siitä seuraa vääjäämättä tietty taipuma kyynärään. Sitä ei pidä ehdoin tahdoin lisätä, mutta ilman sitä homma ei toimi.
Tauluampuja ampuu ojennetuin rantein ja lukituin kyynärin, ja se toimii tauluammunnassa hyvin. Metsästysammunnassa varhaiskantainen tyyli on kuitenkin ylivertainen, sillä se edistää ammunnan mukautuvuutta ja sopeutuvuutta, joka laakilla erilaiselta alustalta erilaiseen suuntaan, kulmaan ja koroon lähtevien nuolten ohjastamisessa. Siksi se oli käytössä kaikkialla maailmassa metsästävien jousenkäyttäjien keskuudessa.
Vedon pidentäminen ei ole minkään laatuinen tavoite, jos vedon pidentäminen ei paranna osumatarkkuutta. Jere on jo koko lailla todennut, että ei paranna.
1 tykkäys
Joo ei onnistu itseltäkään enää kun paunat nousee lähelle sataa.
Se varmaan on minunkin asennon muokannut kun ammuntani joskus aloitin mukkanuolen pistooli kahvan tapaisella pitköjousella.
ongelmia saa hyvin myös mun asennolla silloin kun on lyhyt jänneväli.
Itse huomasin aikanaan, että tuo ”knuckles white” -ote, eli tiukka ote rystyset valkoisena kahvasta, aiheutti osumien sivuttaishajontaa jousen kiertymisestä laukauksessa tiukan otteen takia. Lisäksi ote kehitti tenniskyynärpään kaltaisia oireita jousikäteen lihasten ja jänteiden ollessa venytyksessä ranne mutkalla. Sitten kevensin otetta kääntämällä jousikäden rystysiä ulospäin niin, että jousi on höllässä otteessa etusormen ja peukalon hahlossa, muut sormet enempi irti kahvasta ja rystyset lähempänä 45 asteen kulmaa jouseen nähden. Osumahajonta pieneni, kun ote ei kierrä jousta ja kipu kyynärpäässä katosi viikossa uuden kahvaotteen myötä. Koetan myös oikaista rannetta sen, mitä paunat antaa myöten, jotta vetopituus kasvaisi ja tukipiste pienisi. Myös jousen nyökkääminen eteenpäin, joka johtuu tiukassa nyrkkiotteessa ranteen vapautumisesta jousen paineesta laukaistessa, vähenee ja osumat paranee. Otteeni muistuttaa modernia jousiotetta, jossa kahvaa ei puristeta, mutta ilman sormilenkkiä, jonka virkaa hoitaa peukalo-etusormiote. ”Knuckles white” -otteellakin osuu ja hyvin, sen vahvistaa historia ja monet jousiammunnan nimihenkilöt, mutta enemmän muuttujia siinä on hallittavaksi toistettavasti.
Ihan hyvän näköinen T-asento tuo on. Mutta se on vasta alku, jotta voisi sanoa enemmän, pitäisi olla kuvaa myös edestä tai takaa ja päältäkin. Jos katsoo parhaimpia tauluampujia, niin ei siellä ole käytössä aivan identtistä tekniikkaa, vaan kaikki ampuvat hieman omalla tyylillään - toki kaikki perusasiat ovat kunnossa. Tärkeintä on, että ammuntasuoritus on täsmällisesti toistettavissa ja se on keholle hyvä ja turvallinen.
Ranteen asennosta, Esa kuvailu on juuri se mihin pitäisi pyrkiä. Siihen lisäyksenä, että otteen pitäisi oikeastaan olla jousen kahvan mukainen. Suora kahva -> matala ote, pistoolikahva -> korkea ote. Vaikka suorallakin kahvalla voi käyttää korkeaa otetta, niin se ei ole niin hyvin toistettavissa, koska ote saattaa madaltua aivan huomaamatta esimerkiksi väsymisen myötä.
Ankkuripisteen valinta on ihan makukysymys. Mitä alempi ankkuri, sitä helpompi hyvä selkäveto on tehdä. Samoin tähtääminen kaukaisiin maaleihin helpottuu. Ja toisinpäin.
Asennosta yleensäkin vielä, hyvä pieni testi on asettua ammuntapaikalle, omasta mielestä hyvään asentoon, sulkea silmät ja tehdä veto ja ankkurointi normaalisti ja sen jälkeen katsoa, mihin nuolen kärki osoittaa sivusuunnassa. Tämä toki toistetaan monta kertaa, jonka jälkeen säädetään tarvittaessa jalkojen asentoa niin, että luontevan vedon jälkeen nuoli osoittaa suoraan maaliin.
Vetopituudesta, luonteva täysi veto on se mitä se on, paitsi tekniikan kohentuessa ja jousen keventyessä luonteva vetopituus yleensä kasvaa. Kokeile Jere vetää jousi täyteen vetoon ja ankkuroi, sen jälkeen kokeile pidentää vetoa selällä ilman, että kumpikaan käsi liikkuu mihinkään suuntaan. Sieltä pitäisi irrota kevyesti tuumakin lisää vetoa, jota tosin ei pidä pakottaa esille ammunnassa, vaan se on ikään kuin loppuvetoa varten. Mutta se pitää oppia tuntemaan.
Loppuveto pitäisi tehdä nimenomaan tuolla selkävedolla, jolla myös estetään se, ettei veto petä ja nuoli lähde valumaan. Loppuveto on pituudeltaan joitakin millimetrejä ja se on juuri se, jolla tähtäinampujat vetävät nuolen klikkerin läpi. Jos jousi vedetään ampujan kannalta liian pitkälle, niin loppuvetoa ei saa enää tehtyä. Pitkiltä matkoilta ammuttaessa loppuveto on äärimmäisen tärkeä, koska suunnilleen 99 prosentilla perinneampujista alkuveto on tuuman pitempi kuin se vetopituus, millä laukaisu lähtee. Eli nuoli valuu ankkuroinnin ja tähtäämisen aikana. Sen saa kiinni esimerkiksi kuvaamalla suoritustaan. Syyllistyn siihen itsekin säännöllisesti…
Vetopituutta voi myös harjoitella silmät kiinni. Kymmeniä luontevia vetoja ankkurointeineen ja niiden perusteella katsoa, että mihin vetopituus asettuu ja hyväksyä se. Sen jälkeen olennaista onkin toistaa vetopituus aina samanlaisena, loppuvetoa myöten.
Jousesta, oletko Jere tilleröinyt tuon tilleripuussa tukemalla jousen keskeltä ja vetämällä jännettä keskeltä? Näyttäisi nimittäin alalapa taipuvan reippaasti enemmän?
1 tykkäys
Kiitos vastauksista, niistä tuli paljon tuumailtavaa!
Kipuja ei ole ollut nykyisellä tekniikalla, vaikka paljon on ampunutkin. Että sen verran oikeilla urilla näköjään.
Tuomo: itseasiassa jousi on väärinpäin vetokuvassa, tajusin vasta kuvan oton jälkeen niin jäi noin…
Tauluammunnan ohessa huomaa sen petollisuuden mikä tulee jos vaihtaa jousia eri vetopituudelle ja paunalle, ankkurit menee uusiksi ja kaikki pitää viilata uusiksi. Aikaisemmin roiskiessa ei välittänyt yhtään.
Tuossa 30 luvun mallia pönötyksestä.
1 tykkäys
Olipahan tästäkin ketjusta mullekkii hyötyä… kokeilin tota että laskee ranteen niin kyllähän se itseasiassa paransi osumaa jonkun verran. Nuoletkin toimi jotenkin paremmin. Vetoakin sai hieman pidemmäksi /mieleisemmäksi
1 tykkäys
Näinpä näin. Aina huomaa pientä juttua. Sitten se unohtuu ja kohta taas havahtuu että mikäs… 
Viimemmäksi huomasin että selkäveto jää liikaa pois tauluammunnassa. Niin herkkää ammuntaa kevyillä välineillä, että näemmä ei ole selkäfileitä tarvinnut hommiin. Mutta kyllä kevyelläkin jousella 100 nuolen jälkeen alkaa täristämään jos ei selkä osallistu.