Ammuntapäiväkirja

#1

Olisiko mitä tämmöinen ketju, mihin “mitä teit tänään” ketjun tyyliin voisi kirjoittaa päivän ammuntatreeneistä? Tarkemmin tietämättä siellä on varmasti vakkari tauluampujat @Rane @Lehtis @hoja @TuomoReiniaho nakuttanut jo kovia määriä tauluun kesän kisojen lähestyessä, vai pitääkö paikkaansa?

Seuraa aloitus:

Aloin tänä keväänä petraamaan tosissaan american roundiin ja ylipäätään tauluammuntaan. Anoppilassa on 80cm paperitaulu mihin on ammuttu kapealla taululonkkarilla 38# @28" kovenevaan tahtiin. Viime viikonloppuina yhteensä laskettuna 4 kokonaista american roundia ja muuta hupiammuntaa yhteensä n. 800 laukausta.
American roundi 80cm tauluun 50y, 40y ja 30y tuotti viime lauantaina 206 pistettä ja kokoajan tuntuu tulos nousevan. No ei liene ihme kun lukemat on tällä tasolla vielä.
Liitteenä vielä paras sarja 50 yardista. On se hassu tunne kun viimeisellä setillä ampuu enemmän kuin kaikkina viitenä edellisenä.

0 Likes

#2

Olen käynyt 4 kertaa treenaamassa. Paras tulos oli 333 pistettä. Seuraavalla kerralla ammuin 60yds hienosti mutta lyhyemmillä tökki - pari pistettä vähemmän.
Mulla on just 6 jotenkin toimivaa nuolta. uudet varret on tilattu Eestistä joten ilmeisesti saan ihan tuliterät nuolet kisaan.
Nyt on viime päivät remppa olohuoneessa vienyt treeniajan…

1 Like

#3

Jonkin verran olen IFAA:n maastotuluihin ammuskellut 10-50 jaardin matkoilta. American/York Roundin tivolitaulua en ole kaivanut esille, vaan pääpaino on ollut keskittyä SJAL:n kumielukkka-SM-kisoihin 11.5. ja sitä varten laajensin ”maastorataani” mökillä muutamalla 2D- ja 3D-maalilla (5-30 metriä arvioituina matkoina kisassa lonkkarilla). Omakotitalomme myynnin jälkeinen kämpän tyhjennys ja muutto puoleksi vuodeksi evakkoon mökille on tosin haitannut intensiivisintä harjoittelua, mutta määrää tärkeämpi lienee se, että joka laaki ammutaan harkitusti…

Tässä muutama kuva. Kiinteisiin renkulataulupakkoihin pystyy ampumaan max 60 jaardilta ylä- ja alamäkeen ja vaateriin (tasamaan kuva puuttuu). Elukoihin nyt max 30 metriä, mutta niiden pakat ja kumielukat ovat helposti siirreltäviä.

2 Likes

#4

Mulla on kanssa tontille tulossa maastorata. Tällä hetkellä 5kpl taulukehikoita. Liikkuvia maaleja tarkoitus tehdä ym.kivaa. Hartosen Mika kävi voittamassa ekan leikkimielisen kisan.Laitan kuvia radasta myöhemmin.

0 Likes

#5

Yksi maali, yksi mahdollisuus, yksi laukaus…
Itse en vieläkään ole tauluammunana kannattaja jeton sitä ei harjoitella. Menen kun menen mettään ja ammun sitä minkä sopivaksinään. Yleensä en ammu koskaan samaa kohdetta toistamiseen ellei jää jotain muille todisteltavaa hampaankoloon.
Lauantai illalal vieltin kuralassa vähän alle tunnin mettän ja pellon kulmilla mitä kaikkee ammuskellen ja mukana oli vain kaksi nuolta.

Tulevaan AR tapahtumaankin tulin, mutta en aijo harjoitella kun ei kiinnosta. Ei oo mun jutta vaikka viivalla olenkin :slight_smile:

Sillon joskus Mennan kanssa unelmoitiin “Extreme” jousi skapasta joss mennään alasti mettään, tullaan jousten kanssa ulos ja aletaan juoksu ampumaan kaikkee törkeen hankalaa. Tämä kyl pitäsi toteuttaa mut ehkä jouset voi tehdä jo jokin riepu yllä edellisenä päivänä :smiley:

0 Likes

#6

Muuttohommat ohi ja ehdin vihdoin jokusen laakin ammuskella elukankuviin.

0 Likes

#7

Sulla alkaa varmaan nuolet osua sinne kauemmaskin vuosien harjottelun jälkeen.
Monestihan nämä pitkät matkat on mitkä rokottaa eniten. Olenkin itse treenannut eniten noita pitkiä matkoja. Koron haku vaatii kovasti toistoa.

Minkälaisella suhteella sulla on pisteet eri etäisyyksillä? esim. 50 - 100 - 150?

Hyvän näköstä, niin taulut kuin nuoliniput. On puitteet kunnossa, eli ei ole sitten kuin ampujaa soimaaminen jos ei tulosta tule. :smiley:

0 Likes

#8

Tämä on oikeastaan se helpoin osuus, oikea korko löytyy jo parilla laukauksella. Vaikeinta on hallita koko suoritus ja toistaa se samanlaisena kerrasta toiseen. Kaukaa ammuttaessa virheet näkyvät selvemmin kuin läheltä ammuttaessa, siksi pitkät matkat tuntuvat vaikeammilta ampua.

Palaan otsikon mukaiseen aiheeseen myöhemmin…

0 Likes

#9

Aivan, joo vähän tuon suuntaista meinasinkin. Sama korko on hankala pitää ja muutenkin hallita ammunta pitkiltä matkoilta. Suurin osa siis nuolista menee vertikaalilinjalla ohi keskustasta, ei niin merkittävästi horisontaalilinjalla.

0 Likes

#10

Pystylinja on tosiaan aika helppo pitää.Tuuli tosin välillä vähän on vaikuttanut. Tekninen suoritus, eli mulla pitovaiheen toteuttaminen ratkaisee suorituksesta 50%.
“Lyhyillä matkoilla” AR treeneissä en ole vielä ampunut kunnon tulosta. Paras 60 jaardin tulos oli melkein 100p. Vastaavasti paras tulos 40 jaardilta on ollut vain vähän yli 150p. Pasin faceen kirjoitin yhden treenin jälkeen että “tasasen paskaa…”

Kuvassa paras sarja 60:ltä.

3 Likes

#11

Kiitos, Jere. Noinhan se menee… vielä kun saisi yhden ”pitkän matkan kumielukan”, niin alkaisin olla rataani tyytyväinen. Tuommoisesta pakkamatskustahan sen voisi itse väsäillä, kun saisi aikaiseksi etsiä jostain…

0 Likes

#12

Nättiä kasaa kyllä Ranella! Ja reteästi alimitoitettu pakka, kyllähän nyt valkoinen alue on aivan turha, kun American round -matkoilta ammutaan…

Itse aloitin vuodenvaihteessa viimeinkin pitämään kirjaa jousiammunnasta. Auttaa kummasti hahmottamaan, että mitä on tullut tehtyä, ei tarvitse vain luulla. Hallilla ehdin käymään alkutalvesta vain kolme kertaa, enemmänkin olisi ollut kiva ehtiä. Ulkona oli liian kylmä ammuntaan, joten tein sitten sitten sisällä kuivaharjoittelua, eli jousen ja nuolen kanssa veto- ja ankkurointitekniikkaa harjoitellen. Jousi täyteen vetoon, ankkurointi, tähtäys, pito ja niin edelleen - vain ilman laukaisua. Se osoittautui mielestäni oikein hyödylliseksi ja jopa mukavaksi. Varsinkin taulukauhun karkottamiseen se on hyvä harjoitusmuoto, koska tähtäämisen tahaton reaktio (laukaisu) jää pois. Sisällä kuivaharjoitellessa voi tavallaan nauttia tähtäämisvaiheessa, ilman pakottavaa tarvetta laukaisulle. Ja aika hyvin se mielestäni on siirtynyt oikeaan ammuntaan ulkona ampuessani.

Tänä vuonna näitä kuivaharjoittelukertoja kotona tuli 32 kappaletta ja yhteensä 3210 vetoa. Olihan se myös hyvää harjoitusta itse tekniikan kannalta - ilman laukaisua oli mahdollista keskittyä vetoon, ankkurointiin ja muihin tekniikan piirteisiin.

Kevään tullen olen pyrkinyt joka ilta, jos vain sää on sallinut ja pimeä ei ole ehtinyt laskeutua, ampumaan 60 nuolta harkitun ja hallitun rauhallisesti. Välillä enemmänkin. Lisäksi olen välillä ammuskellut jälkiruoaksi 60-paunaisella lonkkarilla, joka sekin alkaa olla jo ihan hallittavissa - ei nyt tietenkään samalla tavalla kuin 40-paunainen kisajousi mutta kuitenkin. Lisäksi koko yläkroppa ja varsinkin vetokäden olkapää on tykännyt kiipeilystä, se on tuonut mukavasti voimaa. Pitkään oli niin, että liian jäykällä jousella ampuminen aiheutti pientä terävää epämiellyttävää kipua vetokäden olkapään yläosassa (acromioclavicular joint, mikä onkaan suomeksi?) mutta se on tosiaan kiipeilyn myötä kokonaan kadonnut.

Tähän mennessä ulkona on tullut ammuttua 1750 nuolta.

Joka tapauksessa, jousiammunta on sen verran ketku laji, että pää on useimmilla, ainakin minulla, heikoin lenkki…

Esa - jos talo on myyty ja tilillä vähän “ylimääräistä” ennen kuin uusi kämppä pitää maksaa, niin osta tämä - tullaan mielellään porukalla sitten testaamaan:

Korkeus: 204 cm
Pituus: 153 cm
Paino: 75 kg

1 Like

#13

Ei veny pörssi, kulut, verot ja välityspalkkiot vei kaupan miinukselle… täytyy tyytyä krouvimpiin vaihtoehtoihin kun ehtii.

0 Likes

#14

Millä te ne jouset veistätte ? :grin:

0 Likes

#15

En ole vielä tämän vuoden puolella nuolta jänteelle laittanut, eli amroundissa tavoite on saada edes jokunen piste. Olkapään vihoittelu alkaa tosin jo helpottamaan eli uskon että selvitään kunnialla kisasta.

Maaliskuussa alkanut parvekeremontti on vienyt mun mancaven joten tekeminenkin on ollut vähäistä. Mökkikausi onneksi alkaa joten siellä sitten. Suunnitteilla on ugrijousen ohella polkusorvi jolla voisi bluntteja ja ehkä nuolenvarsiakin sorvata.

0 Likes

#16

Kynsin, hampain, kivin, luin sekä kovin kaluin!

Yhden jousen oon alusta loppuu kivi työkaluilla veistänyt ja ei siinäkään edes kokopäivää mennyt.

2 Likes

#17

Täällähän on kovaa reeniä… 3 krtaa ampunu ar matkaa. Nyt kun näyttää ehkä siltä että pääsenkin mukaan. Niukat treenit eli vain 5×6 nuolta eri matkoilta kerralla. Eli kokonaismäärää siis se noin 30 laakia. Kerran osunu kaikki 6 nuolta paperille 60y matkalta. Toki ei kaikki pisteille, mut paperille…

2 Likes

#18

Taas jää AR ja preeriakisa väliin, joten pitkän matkan ampumainto laantui siihen :frowning:

0 Likes

#19

Aijai, harmin paikka…taas!

Kun ei viikolla pääse ampumaan niin taas paikattiin viikonloppuna tosissaan. 8h ampumista josta 3kpl american roundia ja erikseen sitten 50 ja 60 jaardia. Alkaa osumaan!
Ennätys siirtyi pykälän eteenpäin, nyt 234 pistettä sovellettu ar 80cm tauluun (30y,40y,50y).

Ammuinpa sen jälkeen vielä sitten oikeilta matkoilta 40y, 50, 60y ja osuipa sitä vaan niinkin. 184 pistettä.
Mitä tuo olisi sitten 120 cm taulussa, 250p?
Tuntuu muuten hyvältä kun alkaa niitä ysejä tulemaan 60 jaardilta noinkin pieneen tauluun.

On varmaan 300 pistettä laitettava tavoitteeksi american roundiin… Vai lähteekö liikaa laukalla, 250p sitten.

2 Likes

#20

Jösses sentään! Ihan pro-meininkiä. Älä nyt ylikuntoon ajaudu.

Voisinpa heittää vedon - ammut 300–330 pistettä - jos ennustin oikein, niin saan sinulta Fazerin hyvän suklaalevyn ja jos ammut 330 tai yli, niin saat minulta Fazerin suklaalevyn. Vai tuplataanko vai peräti triplataan panos?

Ihan ensimmäisessä American roundissa ammuin toiseksi tuloksella 293 pistettä ja kisaan asti pisin ikinä ampumani matka oli 40 jaardia. Nuolet oli lankusta sahatuista aihioista itse pyöristetty, spinestä olin silloin jotain kuullut mutta siihen se virittäminen jäi. 40-paunainen bulletwood-lonkkari. Rane voitti tuloksella 332 pistettä. Sinun tulos menee siihen väliin, 300–330 pistettä…!

0 Likes