Hienoa oli kisapäivä, taas kerran! Omalta kohdalta meni ihan kivasti, preeriakisassa toinen, AR:ssä kolmas ja pituudessa toinen. Preeriaa oli ihan kiva ampua, tuntui sujuvan ja kaksi osumaa tulikin. Pituusammunta oli taas ihan luokatonta, vanhoilla kamoilla rääppimistä, ei irronnut mitään järkevää tulosta.
American round oli taas jännä tapaus, omien odotusten mukaan piti mennä ihan hyvin, tavallaan menikin mutta ei nyt kuitenkaan. 60 jaardia alkoi ihan mukavasti, kolme kierrosta sujui kuten pitikin, sitten huono kierros, viimeinen vähän paremmin. 50 jaardia olikin ihan pohjanoteeraus, varsinkin ensimmäinen sarja. Jostain syystä alkuperäiset merkit eivät pitäneet enää paikkaansa ja sarja putosi ihan taulun alareunaan. Sinänsä ihan ok kasa mutta väärässä paikassa. Samaa vaivaa oli läpi kierroksen, en ihan hahmottanut, että mihin nuolet osuivat, enkä osannut korjata tähtäyspistettä. 40 jaardilta vanha kaveri taulukauhu alkoi pikkuisen hiipimään mukaan häiritsemään mutta jollain rutiinilla ja tähtäyspisteen korjaamisella sain pidettyä ammunnan järkevänä ja tasalaatuisena, siitä sitten ihan hyvät pisteet.
Tilastodataa:
Paras 60 jaardia: Jere N., 149 pistettä.
Paras 50 jaardia: Pasi P., 180 pistettä.
Paras 40 jaardia, Pasi P. ja Tuomo R., 202 pistettä.
Paras sarja: Pasi P., 48 pistettä (9, 9, 9, 7, 7, 7; 40 jaardia, neljäs sarja).
Suoran (9, 7, 5, 3, 1, 0) ampuneet: Kristian R. (40 jaardia, 2. sarja) ja Eero L. (40 jaardia, 3. sarja).
Eniten keltaisia osumia: Pasi P., 20 kappaletta.
Eniten punaisia osumia: Jere N., 30 kappaletta.
Eniten sinisiä osumia: Tuomo R., 25 kappaletta.
Vähiten huteja: Jere N., 1 kappale (60 jaardia, 5. sarja).
Vielä vähän jälkiviisastelua: mokkasiinikisan osumat ammuttiin kaikki rivin oikealta laidalta. Minä reunassa, Pasi seuraava ja Tuomo seuraava. Ite pähkäilin ennen kisaa että jos/kun ei keskelle kuitenkaan pääse niin se puoli minne saappaan kärki osoittaa on psykologisesti järkevämpi. Osumapinta näyttää siltä puolelta isommalta. Ehkä.
AR ammuttiin erinomaisessa kelissä. Pieni takatuuli, aurinko selän takana, tasainen maasto, häiriötekijät minimissään.
Pituusammunnassa oli kuumottavaa kun Jeren nuoli sojottaa kyntöpellolla parinkymmenen metrin päässä traktoreista joiden kylvökoneita tankattiin.
Oli muuten just tommonen olo että Pasi nappas ysit ja mulla oli tasasta roiskintaa 9-7-5 akselille. Sillä mulle tuli eniten seiskoja, mutta ei myöskään kun yksi pummi. Ehkä se Pasin usein kommentoima “ei pysty keskittymään keskustaan” oli minullakin vaivana. Veikkaan kylläkin tekniikkavirhettä…
@hoja Oli siellä yli 50 metriä nyt sentään väliä. Tavallaan alkaa tietää jo noiden välineiden rajat, x vedolla ja tutuilla nuolipainoilla ei voi älyttömiä odottaa. Tästä eteenpäin on tasaista kehitystä metreissä, enkä edes lähtenyt etsimään 500m päästä nuolia. Mutta itseppä siellä töröttivät ukot, kun pelto oli sovittu jo ammuntakäyttöön!
Preeriakisassa oli kovaa taitojen ruostumista mulla havaittavissa… Ympäri vuoden kun vetää 26"+ vetoja, ei osaa lyhärillä ampua. Ei ois auttanu vaikka ois ollu siellä oikeessa laidassa. On ne hauskoja pyssyjä kuitenkin ampua ja ihan tarpeeksi linkasee tuomivesoja että voisi 3D radat kiertää.
Tosi vähän tullut ammutuksi tänä vuonna, mutta pituusammunnassa tein tällä kertaa oman preeriavälineiden perustuloksen 124 m. Eli lyhyt jännejousi, jännejänne ja vesasta tehty leikkurinuoli (metsästyskäyttöön tehty). Jousi oli aika kevyt, noin 40 paunaa. Täytyy parantaa tulosta jäykemmällä jousella, ohuemmalla jänteellä ja jäykemmällä nuolella.
Paras preeriajousella ja leikkurivesanuolella ampumani tulos on 233 m vuodelta 1984. Mutta jänne oli dacronia eikä jännettä, tosin aika paksu sellainen. Jousi oli jotain 65-70 paunaa.
Toi on todella kova tulos, mun 65 paunasella turkkilaisella ammuttu 233m ei näytä enää yhtään niin isolta lukemalta. Oliko tuo jännejousi millä ammuit?
Tämmöset tulokset on mielenkiintoisia yksityiskohtia, toivottavasti tulevat kansiin siihen Tuomon kirjaan. Voi joku joskus myöhemmin saada perspektiiviä tuon ajan tekijöihin/ampujiin ja sitten parantaa itse.
Ammuin pituutta keskeneräisellä jalavajännejousella josta en ole mitannut paunoja, mutta varmaan 35-40#välillä 24"vedolla. Nuolina ylipainoiset taulunuolet ja jänteenä paksu pellavajänne.
Tässä oli makee B- profiili. On siinä rasitustakin kun on kahvarefleksiä että kärkitaivutukset. Tuutko kesällä kisaamaan 3D:t tolla?
Tuossa mun 80m ammuntakuvassa ammun varmaan sen pari metriä yli taulun. Aina niin kummallsta lonkkarin jälkeen ampua sarvijousella kun ampuu kaikesta yli…
Se oli saarnijännejousi, 122 cm. Paunamäärää en tiedä, ei ollut siihen aikaan paunamittaria. Luulen että se oli 65-70 paunainen. Ammunta tapahtui torstaina 2. helmikuuta 1984 Malminkartanon pelloilla Helsingissä. Mittasin askelilla, 343 askelta. Myöhemmin mittasin, että askeleni on 68 cm melko tasaisella alustalla, joten tästä tulos 233 m.
Tarkistin päiväkirjastani asian ja siinä ei olekaan mainintaa nuolesta. Tuo vesaleikkurilaukaus onkin toinen tapaus, kun ammuimme Muri Salinin kanssa pituutta Jyväskylässä järven jäällä. Eli en nyt muista, millaisella nuolella ammuin Malminkartanossa. Mutta se ei ollut leikkuri.
Täytyy kaivella päiväkirjoja, jos löydän maininnan siitä vesaleikkurijutusta Jyväskylässä. Se oli pitkä laukaus, mutta en muista lukemaa. Muri ampui katajajännejousellaan ja ratakärkisellä nuolella ehkä 10 m pidemmälle samassa tilaisuudessa.
Alkaa pappaa deme vaivata, viisihän minäkin ammuin, koska kisapaikalla todettiin sen sivuavan Mennan tulosta. Juha vielä tuolloin vastineessaan hiukan kritisoi hiomalla siistittyjä nuoliani, mutta onhan sitä tehty jo ammoin. Urallisia hiomakiviä on löydetty ihan riittävästi…
Oho, eikö viime vuoden preeriatuloksia olekaan julkaistu? Näköjään niitä ei ole knuutinpoikavihossanikaan, vaikka siinä on pituusammunnan tulokset 15.5.2021. Täytyy tutkia asiaa. Jostain syystä se tulos on kirjattu jollekin erilliselle paperille. Toivottavasti löytyy…
Pikkasen oli nopea ankkurointi siinä. Tai kun oikea ankkuri piste on suupielessä, niin että jänne ottaa nenään. Hyvin sillä osui, kun laukaisu lähti heti jänteen hipaistessa nenää.
Oli se totta että paljon tuli kaikilla osumia tauluun. Hyvällä tasolla ammunta. Pari vuotta ja voidaan siirtyä york-roundiin kun American roundissa on liian helppo osua…
Sori, vallotin kaikki pituusammuntakuvat. Syksyllä on pro-tason ammuntaa niin voidaan enemmän keskittyä pitkien laukausten taivasteluun, eikä tarvii niin paljon viivalla härvätä. Tuosta tosin tuli hieno kuva kun siperin pohja lentää irti!!
Nyt oli muuten vetokulma oikeesti hyvä. Oon vähän sitä mieltä että ennemmin yli 45 astetta kun alle.
On ne hauskoja pyssyjä kuitenkin ampua ja ihan tarpeeksi linkasee tuomivesoja että voisi 3D radat kiertää.
