Itsekkin yritän jos saisi uuden marjiksen seuraaviin kisoihin ravuuriksi niin pitäähän samalla tuo oma maavalli myös korkata.
Kävin vähän ampumassa, mutta vain 40 jaardia. Pakka oli vähän pienen puoleinen kun 1 pisteen rinki jäi tyhjän päälle… Ei oikein osunut vielä.
1 tykkäys
Jos saan huomenna tehtyä nuolia jallujännelyhäriin niin voin tulla. Roikkulaakeja tulossa. Pari jousta joita koitan kuumeisesti saada kasaan ennen kisoja odottaa lisäjänteitä selkään, jos niillä sitten kehtaisi ampua pidempää matkaa
1 tykkäys
Avasin kauden jo tänään. Vapaapvä joten aamulla Ruskeasuolle. Tulos ei päätä huimaa mutta luulisi olevan helposti parannettavissa. 205.
Kenttä ihan ok kunnossa, ei isoja vesilätäköitä. Kumisaappaat tahi goret silti toivottavat.
4 tykkäystä
Tultiin frouvan kanssa pääsiäisen viettoon mökille. Ketjun viestien yllyttämänä päätin sitten avata ulkokauden ja ampua AR:n, kun oli mukava aurinkoinen keli ja yli 11 asteta lämpöä.
Jousena oli Kentissä varajousena leimattu TD-mökkijouseni; hikkori-bulletwood-osage, 75 lbs @ 28” ja joku mökkikäyttöön alennettu nuolisetti.
Ammuin alkuun kuuden nuolen sarjat kultakin matkalta aloittaen 40 jaardilta ja sitten tulosta kirjaamaan. 60 y alkoi lupaavasti, mutta sitten loppuun huiskaisin neljä hutia. Tähtäily oli ruosteessa talven jäljiltä, kun koroa piti ottaa reilusti taulun yli. 50 y meni jo vähän paremmin, kun pystyin pakan yläreunaa käyttämään kiintopisteenä. Tuo yksi huti tuli puhtaasti sähläämällä. 40 y meni sitten jo mukavammin, kun tähtäily oli käytännössä suoraan hallin 20 jaardin pieneltä taululta siirto isompaan tauluun. Täytyy koettaa saada työn alla olevat tonkin- ja madake-jouset vihaisemmin heittäviksi, jottei kuusen oksista tarvitse koroa hakea.
Aloitus ja lopetus 40 jaardilta:
3 tykkäystä
Hyvä, jostakinhan se on alotettava. 
Me käytiin kanssa Eeron kanssa treenaamassa tänään.
Mulla ei ihan 230p vielä auennut 40 jaardilla, mutta 200p sarjoja kuitenkin.
Pitkäperjantai ja toinen AR. Nyt kevyemmät nuolet, Aussireissun tehnyt settijämä. Hiukan harmittaa tuo yksi huti 50 jaardilta, kun jäi 600 rikkomatta.
Toinen ja neljäs 50 jaardilta:
3 tykkäystä
Käytiin eilen Kristianin kanssa ampumassa American. Tuloksiin ei tartte mennä mutta siinä kun molemmat tuskailtiin 60 yds kanssa niin tuli puhetta että pitäisi saada nuolen lentorata mahd vaakaan, jos joutuu korkoa ottamaan niin pienikin virhe kertautuu. K esitti että paunoja pitää olla 70-80 esatyyliin jotta tuo onnistuu. Mulla taas oli mielipide että lähtönopeus pitää olla siellä 170 FPS, vaikka sitten recurvella ja kevyellä nuolella toteutettuna. En oo varma mutta oletan että suurin osa viime vuosina americanissa menestyneet ampujat ampuvat noin 50-paunaisilla ja jopa alle. Ranella ainakin muistelen olevan nelikymppinen ja aina hätyyttelee mitalisijoja.
Otin painoja noista eilisistä nuolista niin 550gr painoivat keskimäärin. Ammuin 55 lbs:n kusilaidulla joka tuntuu kylläkin olevan 50 paunainen. Heti alusta alkoi kärjet irtoamaan niin ammunnasta tuli ei vakavasti otettavaa hupailua. 10gpp yli menevät nuolet 60 jaardilta on vaan toivotonta roikkuammuntaa. Tietysti treenaamalla oppii ampumaan noita roikkuja. Jokainenhan ampuu millä tykkää ja jos osuu tauluun ottamalla metriluokan korkoa niin mikäs siinä. Laakea lento vaan helpottaisi merkittävästi osumista ja jos kunto riittää ampumaan 70 paunaisella tarkasti koko kilpailun, niin jokainen varmaan ampuisi jäykemmillä jousilla.
Joo, mulla on ollut 40-45#, jota on kompensoitu hyvällä hyötysuhteella, mutta kyllä ne korot on silti kaameat. Jere veteli viime vuonna kisan jälkeen mahdottoman suoria laakavetoja!
Nopeempi lähtö on parempi kuin isot paunat, mutta toisaalta on AR ammuttu lasten paunoillakin niin silloinhan kyse on vain nuolen putoamis kohdan ennakoinnista 
1 tykkäys
Jos ei osaa ampua, niin ohi se nuoli menee, nopeudesta riippumatta – nopeammasta nuolesta näkee vain nopeammin, milloin on ohi ja milloin maalissa… Itse olen ampunut kaikki American roundit max. 40-paunaisella jousella. Jos haluaa lisää lähtönopeutta, niin silloinhan olennaista on tietenkin nuolen massa suhteessa jousen jäykkyyteen. Omat nuolet ovat siinä noin 9–10 graania per pauna, lähtönopeus siinä 160–165 fps. Jos ei riitä, niin kannattaa opetella ala-ankkuri. Itse tähtään normaalilla suupieliankkurilla 60 jaardilta jonkin verran yli maalitaulun yläreunan, 50 jaardilta keskelle. Aikoinaan 50-paunaiset jouset riittivät hyvin 100 jaardille, kun ankkuri oli alhaalla (leuan alla) ja nuoli kevyt.
Esa on poikkeus mutta jos AR-tuloksesta tehtäisiin korrelaatiokäyrä jousen jäykkyyden suhteen, niin se olisi kyllä laskeva (tulos heikkenee jousen jäykkyyden kasvaessa). Paras tulos saavutetaan sillä jäykkyydellä, joka tuntuu itselle juuri sopivalta – ei liian löysä mutta missään nimessä ei liian jäykkä (tämä tosin pätee Esaan…). Sen jälkeen lopputulos riippuu ampujan taidoista ja tekniikasta. Hyviin tuloksiin ei ole oikopolkua…
Vähän AR-etäisyyksien kokeilua tänään kahdella jousella. Vanha kisajousi, nyt 36# minun vedolla (jää vielä vähän vajaaksi) ja uusi kisajousi 40# samalla vedolla. Vanha jousi 25 mm myötäinen, uusi 40 mm vastakaareva. Tässä kuvassa ammuin kolme nuolta kummallakin jousella samoilla nuolilla ja tähtäsin keskelle maalia. Uudella jousella meni aika paljon ylemmäs. Mutta kuten todettu, paunoilla ei väliä. Suupieliankkuri.
Minäkin treenasin tänään taas, 210p 40 jaardilta jäi parhaaksi maininnaksi.
Lisäisin tuohon heittoasiaan sen verran että:
- Onko varmasti täysi veto?
- Onko sopivat nuolet?
- Onko hyvä laukaisutekniikka?
Nuo kaikki vaikuttaa paljonkin heittoon pitkällä matkalla. Rane tuolla mainitsi että ammuin edellisen ar-kisan jälkeen turkkilaisella pitkiä laukauksia suoralla lentoradalla. Sillä toteutuu nuo kaikki kolme asiaa helposti. Veto tulee pidemmälle peukalolaukaisulla, nuolet sopii ja laukaisu on puhdas kun peukkurengas sen mahdollistaa. Jousi on jäykkä, pieni ja kevyt → nuolet oli vain 6 grania per pauna.
Minä ammun 40-50 paunaisilla lonkkareilla 350-400 grainin nuolia.
Kuitenkaan en vähättelisi yhtään paunojen/hyvän heiton vaikutusta ammuntaan. Minä ainakin ampuisin ihan paskasti jollain 12gpp nuolilla tai liian kevyellä jousella. Missä vaiheessa alkaa olla ongelma kun Esa ohitetaan kokoajan poikkeuksena? “On se mahdollista… mutta ei sulle! Vaan Esalle.” Onko joku toinenkin fiksusti kokeillut?
Itse ainakin aloin osua todella paljon paremmin american roundissa ja ffaa:n maastoradoilla kun tein hyväheittoisia laminaattijousia ja noita sarvijousia.
1 tykkäys
Ekat ammunnat vielä 2"-3" tuumaa vajaalle vedolla noin 55y kohdilta, mutta jos tulos jää tällaiseksi niin mää tuun kisaan vain virokkeita tarjoilemaan…
1 tykkäys
Mjooh… jäykällä jousella ampuminen vaatii luonnollisesti harjoitusta. Itse olen ampunut ehkä keskimäärin kolme-neljä kertaa viikossa vajaat sata laakia kerrallaan, välillä enemmän, välillä vähemmän, jo vuosien ajan. Alkuharjoittelun nelikymppisillä jälkeen vajaat parikymmentä vuotta sitten aloitin kisaamisen omatekoisilla kuusikymppisillä. Seuraaviin jousiin tulikin sitten aika pian jäykkyyttä lisää ja ennen koronaa ammuskelin 80-86 paunaisilla. Nyt alkaa olla suunta taas alaspäin ja käyttöjouset luokkaa 75-80 lbs @ 28”, joita toivon mukaan pystyn vielä lähivuodet käyttämään. Ei siinä sen kummempia ihmemiehiä tarvita, vaan toistoja ilman pitkiä taukoja harjoituskertojen välillä.
Isot paunat vaativat myös jäykkiä nuolia ja se taas tuo painoa niihin ja kaaret ei oikene paljoakaan. Lentoa vakauttavat isot sulat nuolissani myös tuovat ne noposaan alas, eli tähtäyskoroa pitää ottaa. Tuohon kun vielä lisää sen, että jousteni lapojen kärjet eivät ole olleet viimeisen päälle kevennettyjä ja siten eivät kaikkein vihaisimpia heitoltaan, niin tämäkin näkyy nuolen lentoradan kaaressa. Tämän huomasin taas kerran noiden kahden AR:n välillä, jotka ammuin eri nuolilla, mutta käytännössä samoilla koroilla; ekan n. 35 g perusseetreillä ja tokan muutaman gramman kevyemmillä takaa kavennetuilla kuusilla; molemmissa 125 gr kärjet ja 5” Ray-sulat.
Tähän jousen nopeuteen aionkin nyt työn alla olevissa aihioissa paneutua ja koettaa saada kepit sirommiksi kärjistään ja sitä myöten nopeammiksi. Näille on jo valmiina keveämpi kuusinuolisetti 100 gr kärjillä (FOC 10-11%), mutta edelleen omilla”signature” 5” Ray-sulilla… joita voi tietenkin tarvittaessa leikellä pienemmiksi.
Jatkoa edelliseen vielä se, että jänteet teen uffaffaan sääntöjen mukaan polyesteristä, tunnetaan mm. nimillä Dacron ja BCY 55. PE myös heittää nuolta elastisuutensa johdosta hitaammin kuin modernimmat venymättömät kuidut, joita lähes kaikki muut perinneluokassa ampuvat käyttävät, koska sitä ei voi kisapaikalla järkevästi tutkia. Siispä johtopäätöksenä jousen teossa loppuun viety optimointi, nuolten ajan kanssa tehty tuunaus ja jänneasioissa sääntöjen rikkominen varmaan oikaisisi nuolteni lentorataa… mutta, tunnenko siihen todella tarvetta, onkin sitten toinen juttu, kun ammunta tuntuu nykyiselläänkin kivalta.
1 tykkäys
Onko FF+ jänne myös kielletty? 
Kyllä. Ainoa säännöissä sallittu jännemateriaali on polyesteri, jota mm. Dacron on tai oli, sillä ymmärtääkseni sen valmistus tuolla nimellä on lopetettu (ellei ole aloitettu uudestaan). BCY 55 on uudempi tuotemerkki. Tämä on kokemukseni mukaan vähemmän venyvää ja jotenkin napakampaa käsitellä. Dacron oli 50 paunaa säie ja BCY 55, eli hiukan vahvempaakin. Kuten mainitsin, ei näitä kisatarkastuksissa ole tutkittu ja testattu, mutta jos haluaa olla lainkuuliainen, niin tällä kamalla pitäisi jouset virittää ampumakuntoon.
Kävin ampumassa 50 ja 40 jaardia vanhalla kisakalustolla. Alle muutama lämmittelysarja ja sitten tulosta. Meni ihan kelvollisesti, 50 jaardia lähelle omaa harjoitteluennätystä ja 40 jaardia selvä ennätys.
50 jaardia: 46, 44, 34, 32, 34 = 190 pistettä
40 jaardia: 48, 42, 46, 50, 44 = 230 pistettä
Tässä paras sarja 40 jaardilta:
