Laitetaan omaan ketjuun niin pysyisi paremmin muistissa.
Tämmöinen myöhäisajan mongolijousi, perustuu karkeasti löytöön vuodelta noin 1350.
Ivar teki, joten meikäpoika perässä… Ei ole hirveästi kuvia näkynyt vielä sieltä suunnalta, mutta kokeillaan nyt tässä tehdä ihan itse. Oli ollut Tanskassa museossa esillä 2018 jolloin Ivar oli päässyt todella perehtymään ja mittailemaan. Jouset oli yllättävän kevyitä (~70-80#) ja noin 140cm mittaisia, ymmärtääkseni. Paitsi nyt kun katsoo joitain kuvia niin aika pitkiä on??
Ivarilla on salettiin lyhyempi, lyhyemmillä kärjillä. Onko se sitten eri jousi kuin tämä, ei tiiä.
Mongolijouset oli oman jousiharrastuksen alussa semmonen iso juttu, joten mielenkiinnolla seuraan. Pitkissä sakaroissa on vaan jotaki viehättävää. Toistaiseksi näyttää hyvinkin sievältä rekonstruktiolta, tuleeko tähän enää muuta kuin kevennystä ja tuohipäällyste?
Museojousen siyahit näyttää eripituisilta keskenään, vai hämääkö kuvauspisteen perspektiivi noin paljon? Siyahien pituudella voi tilleröidä ohentamatta lapaosaa. Itse tein juuri niin, Voi olla että tuossakin on tehty niin.
Sehän on kahvavasta vastakäyrä (reflex), lavoista myötäkäyrä(deflex),ja kärjiltään vastainen (recurve) ja täyttää täten samat ominaisuudet kuin skyyttijousessa. Komea kaari.
Oliko se sulla syynä miksi finno-ugri jousetkin kiinnostaa? Olikos sen niin että ugrijouset toimi esikuvana peräti koko mongolijouselle… Vai toisinpäi.
Kevennellään joo, pienet jännesillat on laitettava ja sitten tuohipäällystys. Hauska kun tuntui jossain vaiheessa että nuo kärjet on ihan liian ohkaset, niin nyt ne näyttää ihan passeleilta. Kärkiin tulee vain pieni kavennus enää.
Tuo on hyvä pointti, kärkeä lyhentämällä saa paunoihin pelivaraa. Tilleri museojousessa näyttää hieman kummalliselta, miksi taipuma on noin pistemäinen? Oma tulkinta on että ei tuota ole myötäkäyräksi rakennettu, vaan kurituksesta muuttunut tuommoiseksi käytön ja viimeistään haudassa olon jälkeen.
Muistelen lukeneeni, että ugrijousen oletetaan olevan variaatio hunnien sarvijousesta, mutta sopeutettuna paikallisiin materiaaleihin. Tietysti siitä voidaan vetää sukulaisuussuhteita moneen suuntaan, mutta ensisijaisesti siperialaisiin jousiin. Muttajoo, varmasti se vanha mongoli-innostus vaikuttaa siihen, ja tykkään sakarajousien estetiikasta yleisestikin. Lisäksi metsäsaamelaissuvut taustalla innostivat “saamelaisjouseen” perehtymiseen, kun en vielä tiennyt sen olevan paljon yleisempi jousityyppi.
Sakaroiden näennäinen sirous on yllättäny minukki muutaman kerran kun olen mongolijousia tutkiskellut, mutta on ne lopulta niin jäykät paksuutensa puolesta että toimivat. Manchussahan ne kans on pitkät, ja käsittääkseni Mongoliassa käytetään nykyisin pääsääntöisesti manchujousia.
Tämä alkaa olla tilleröity nyt. 63# @ 28", eli joku 70# @ 30". Ja kunhan tästä kuivaa niin tuossa talven korvilla menee varmaankin yli 80#. Pitää vielä vähän sipistellä ja ottaa pitkällä vedolla kuva. Aika lepposa vehje, ulkolavoistakin tuli aika kevyet. Jännesillat hirvensarvesta pitää jänteen suoralla ja urallaan paremmin.
Kuvassa on pientä epäbalanssia ja aika korkea jännekorkeus. N. 20cm kahvasta mitattuna.
Jos vähän ampuisi ja sitten laittaisi tuohet päälle…
Pituutta 128cm vatsan puolelta lopulta kun mittasin.
Eilen näytti 75# @ 30", kun ei ollut hirveästi alkujumppausta. Ampuessa asettuu näillä keleillä 70# @ 30" lukemiin. Vähän jäykkä ampua, mutta terävästi heitti nuolta. Se tuo lapojen leveys tekee tästä aika suorituskykyisen kun ei muodostu settiä pahasti.
Nämä jouset vaatii jäykkiä nuolia, jollasia mulla ei ole erityisesti 30" pitkänä. Nyt on jotain 70# varsia just varastossa niin ehkä saisin kevyellä kärjellä 30,5" setin just ja just. Tästä ylöspäin tulee sitten höylähommia vai??
Kuvassa siis vain 29" veto.
Alotin tuohihommia, tuntuu vieläkin niin treenaamiselta tämä… Mutta nyt ainakin jänneselkä pitää muotonsa alla niin ei tuohet sen takia pitäisi repeillä.
