Noniin, historia ja sen elävöittäminen kiinnostaa, joten päätin tehdä itselleni jouskarin vaikka en ole koskaan nuoltakaan ampunut. Hieskoivusta moisen veistin, ja olin jopa ylpeä n.35 paunan suht tasaisesta tilleröinnistä ja öljytyn koivun hohkeesta, mutta muutaman hennon testi laukauksen jälkeen ja kotona parin ekan oikean vedon jälkeen alkoi sisäpuolille tulla ilmeisesti kompressiosta paljon halkeamia ja uloskin tuli ensimmäinen “isompi” halkeama tai vastaava jolloin usko sen toimintaan hiipui.
Eli jousikerhoon liittyminen ja harrastuksen aloittaminen omalla jouskarilla ei välttämättä onnistukkaan niin helposti. Uskallan väittää että jousi oli/on varmaan muuten sinnepäin “oikein” tehty, mutta puulaji / turhan oksainen keppi ehkä kootui kohtaloksi. Tuosta kumminkin oppi jo paljon joten kai seuraavaksi pitää etsiä dopivaa vaahteralankkua.
Nyt minua kiinnostaisi kumminkin jostain hankkia jousi harrastuksen aloittamiseen joka olisi kumminkin hengeltään historiallinen, ja saisi tuntumaa “mikä on hyvä.” Suomessa käsintehdyt taitavat maksaa yleisesti maltaita tollein kokeilua varten, ja halvemmat bulkki jouset ovat kaikki aasialaistyyppiä ja turhan modernin oloisia.
Onko jotain paikkaa vaikka Euroopassa josta saisi sitten enemmän perinteisiä pitkäjousia?
Kirjoitapa kuukkeliin Puujousi (Tuomo Reiniaho). Hän vaikuttaa tälläkin foorumilla. Reinikaisen Mikke (myös täällä) on myös hyvä kohde kysyä. Sitten kaupallisempi paikka on Unkarissa Flagella Dei (kuukkeloi sivut); hinnat ei kovin pahoja yksipuisilla jousilla.
Vähän harvinaisempi progressio hakusessa, eli oma jousi jo tehtynä halutaankin ostojousta kouraan. Koivu on hyvä jousenteon harjoitteluun, mutta kehno jousenkäyttöön.
Kun mainitset koivujousen seuraajaksi vain vaahteralankkuoption, liekö koet eläväsi ns. jousipuuautiomaassa? Vaihtoehtoja riittää, ja “koivua parempi” ei ole kummoinen aita ylitettäväksi. Tehtyäsi yhden jonkun aikaa toimineen jousen olet jo täysin eri asemassa kuin jousentekoa mahdollisesti suunnitteleva ehdokas.
Jos vaatimuksena ei ole uuden jousen osto, laittamalla sinulle sopivia speksejä tähän ketjuun on täysin mahdollista, että jollain meistä on tarjota käytetty mutta erittäin käypä jousi sinulle, varmasti “kilpailukykyiseen” hintaan. Puujousi jolla on ammuttu satoja laakeja on paljon luotettavampikin kuin tuliterä jäkkärä.
Kiitos ostovinkeistä, noista olikin apua vaikken nyt ensimmäiseksi “oikeaksi” tuollaista tilannut vaan perus massatuotetun oak ridgen itselleni/kumppanille, josta onkin hyvä jatkaa uutta itsetehtyä. Unkarilainen tyyppi ois edullinen mutta kokemukset aika ristiriitaisia, mutta toisaalta yleensä netistä saa lukea vain ne haukut.
Koen tosiaan olevani jousipuuautiomaassa, googlella ei löydy oikein mitään, marron wood on suhteellisen lähellä josta saisi mitä vain, mutta hintalaput pelottaa moiselta tukkutoimittajalta jos menisi paikanpäälle valkkaamaan suoraa ja oksatonta täydellistä puuta jota vielä pitäisi pyytää sahaamaan. Joten puumateriaalin hankinta vinkit kelpaavat, kun en itse tunne mettäukkoja.
Jousi siis vielä toimii ainakin vedossa. Siitä tuli 170cm pitkä, lyhyempi mitä suunnittelin parista turhasta syystä. Siinä oli alkujaan symmetrinen mutka kädensijalle, siksi muoto ja syykuvio.
Kokeilin eilen sitä vielä koeponnistaa joitain kertoja ja kyllä se sen “kesti”, n.70cm ja n.35 paunaa. Sisälle tuli kokoajan lisää halkeamia, mutta täytyy sillä nyt 1-X nuolta ampua ja hajotessa epoksoida muistoksi.
Voisin kuvitella että sisäpuolesta enemmän D mallisen tekemisen olisi edesauttanut kestävyyttä, kun kaikki halkeamat tulivat kulmista joissa vain hiottu noin 1R kulmat. Jos molemmat lavat olisivat olleet vaikka 10cm pidemmät olisi rasitus jakautunut vähän paremmin, nyt suurin osa tuli lapojen alkupäähän joista tein melko ohuet, koska päistä ei enää uskaltanut ohentaa. Kapeammat lavatkin olisi varmaan olleet parempi vaihtoehto, mutta oksat. Hyvin ainakin jotain opittu jos ei muuta.
Redditissä suositeltiin koivusta tekemään flatboweja, ja jokusen google kuvahaun jälkeen tein tuollaisen.
Ja halkeamia alkoi ilmetä tosiaan vasta n. 60cm/30 paunan vedoilla loppuvaiheessa kun alku lavat ohennettu. Eli tuskin kaukana oltiin sinnepäin kestävästä jouskarista.
Koivuja on yllättävän monta lajia maailmalla, osa näistä hyvinkin vahvapuisia. Siitä voi tulla virhelähdettä, kun suosituksia hakee maailmalta. Toki suomalaisilla hies- ja rauduskoivuillakin tiheys vaihtelee valtavasti, ja poikkeusyksilöstä voisi tulla kovan luokan kestojousi.
Itse en ole yhtään hyvää jousikoivua vielä kohdannut, plakkarissa puolen tusinaa valikoiduista koivuista eri puolilta Suomea tehtyä jousta. Näistä parhaalla (puulla) tosin metsästin yhden kauden 1990-luvun alkupuolella, kun parempaakaan ei ollut. Ei kolmen tuuman myötäkäyrä ja puristumurtumat estäneet tappolaakeja, teki niistä vain haasteellisempia.
Monella meistä jousihiippareista on myös jousipuuta treidattavaksi asti. Kannattaa kysellä!
