Sain pitkään oikkuilleen krononi toimimaan äskettäin. Näytössä ei enää vilkkunut erilaisia Error-viestejä heti päälle laitettaessa, jei! Tarkistin kronon mittatarkkuuden ampumalla sen läpi nopeudeltaan vakioita luoteja. Kronotukselle suotuisan pilvinen marraskuu ryyditti viivästyneen projektin käyntiin: vuosia käytössä olleen 50” saskatoonini kronotus.
Valmistin pika pikaa erityisiä kronotusnuolia. Idea oli, että nämä olisivat mahdollisimman hyvin ja tulkinnattomasti kronon havaittavissa. Bluntti on ”tarkempi” = paremmin rekisteröityvä kuin kärkevä kärki. Musta nuoli erottuu paremmin kuin vaalea. Isot sulat vakauttavat nuolen mahdollisimman nopeasti, jotta se lentää anturien yli eikä niiden vierestä tai vinossa. Keskeistä oli myös vetopituuden kontrollointi. Krononuolissa piti olla särmä tai kantti, joka kertoo kiistattomasti, milloin veto on täysi, ei yli eikä ali.
Tarvittiin myös useita eripainoisia nuolia. Ainoa alusta loppuun saakka krononuoleksi rakentamani oli raskain, 600-greininen nuoli. Tammivarsi, 12-millisestä alumiiniputkesta tehty pitkä kolkka, jonka takakantti toimii vetorajoittimena, isot mustat sulat ja mustattu varsi. Kevyemmät nuolet modasin olemassa olevista semi-hylsynuolista.
Keskiraskaan 375-greinisen nuolen tein vanhasta kuusivartisesta nuolesta, jonka lyhensin ja varustin teräsbluntilla ja O-renkaasta tehdyllä vetorajoittimella ennen mustaamista. Kevyt 290-greininen nuoli oli vähiten modattu, rikki mennyt tasankotyyppinen mäntynuoli, johon ymppäsin 70-greinisen field pointin ja O-renkaan. Ei ollut tarpeeksi kevyttä (= porattua) blunttia tähän hätään.
Ammuin muutaman päivän aikana yhteensä toistasataa laukausta näillä kolmella krononuolella. Jokaista nuolta jokaisena päivänä, jotta jousen tai ukon väsyminen, ilmankoostumuksen tai valo-olojen muutokset eivät vääristäisi vertailua.
Kun ampuu erittäin hyvän tuntuisen laakin ja kronon näyttöön tulee korkea luku, on houkutus panna piili pussiin. Se ei kuitenkaan kelpaa, sillä yksittäinen lukema voi aina olla virheellinen. Uusi Paras täytyy pystyä toistamaan moneen kertaan, kuten tässä tehtiin. Vetopituus oli tosiaan rajattu 20 tuumaan, joten ylivetoja lukemissa ei ole.
50" pitkä yksipuinen D-jousi, 40#@20"
290 gr. 7.25 gr./# 154 fps E0 = 20.7 J M0 = 0.88 kgm/s
375 gr. 9.4 gr./# 144 fps E0 = 23.0 J M0 = 1.07 kgm/s
Liike-energia 11 % suurempi, liikemäärä 22 % suurempi kuin kevyellä nuolella.
600 gr. 15 gr./# 119 fps E0 = 25.9 J M0 = 1.43 kgm/s
Liike-energia 13 % suurempi, liikemäärä 34 % suurempi kuin keskiraskaalla nuolella. Liike-energia 25 % suurempi, liikemäärä 63 % suurempi kuin kevyellä nuolella.
Tuloksissa huomiota herättää raskaimman nuolen tehokkuus, tällä kaikista pienimmälläkin metsästysvedolla. Oli etukäteen selvää, että raskaimman nuolen liikemäärä on kaikista suurin, mutta yllätyin siitä, että myös sen liike-energia on selvästi suurempi kuin keskiraskaalla nuolella.
Metsästystilanteissa, joissa nuolen nopeudella ei ole väliä (lähinnä puuhunammunta, mutta myös lyhyen matkan passitus) kannattaa siis käyttää todella raskaita nuolia, myös lyhytjousella. 600-greininen tammimöhkö lähti kevyestä jousesta nautinnollisen pehmeästi ja äänettömästi, vaikutti suorastaan vaarattomalta, kunnes puhalsi pakasta läpi sulituksiin asti.
Jokseenkin yllättävää on kevyen nuolen melko alhainen lähtönopeus. Olen ampunut tällä samalla jousella ja samalla vedolla pituutta 200 metriä, tosin vielä 80 gr. kevyemmällä pituusnuolella. Nyt ei ollut testattavaksi kronotukseen sopivaa pituusnuolen painoista nuolta. Tuomohan valisti aikoinaan, että jos jouselle on vähintään kolmen eripainoisen nuolen mitattu nopeuslukema, voidaan käppyrää piirtämällä tietää minkä tahansa painoisen nuolen lähtönopeus samasta jousesta.
Lukujen perusteella tällä metsästyskelpoiset nuolenpainot kattavalla vaihteluvälillä 9 greiniä nuolen massaa vastaa yhtä fipsiä lähtönopeudessa.
Kronotuksen myötä kävi selväksi, että varsinainen krononuoli toimii kronotuksessa nuolista varmimmin ja tarkimmin. Sitä ampuessa tuli radikaalisti vähemmän Erroreita, reagoimattomuuksia tai virheellisiä lukemia. Nuoli naputti perä perää tasaista sarjaa ylöspantavaksi. Vastaavasti vähiten modattu, bluntiton ja mustaamaton kevyt nuoli aiheutti jatkuvasti ongelmia em. syistä.
Kyse on toisaalta myös raskaimman ja kevyimmän nuolen erosta, ja jäykimmän ja notkeimman nuolen erosta. Raskas nuoli on tunnetusti tunnottomampi esimerkiksi ampujan virheille, jotka saavat helposti nuolen vippaamaan vähän väärässä asennossa anturien yli. Reilusti väärän spineinen nuoli ei liioin osu edes kronon antureihin kahden metrin päästä.
Jatkossa meinaan tehdä lisää dedikoituja kronotusnuolia. Se on todellakin vaivan arvoista. Täytyy penkoa varastoista kevyintä mahdollista kuusta tai vaikka abachia, jotta saan ison, mutta kevyen blunttikrononuolen aikaiseksi.
Jousi ja krononuolet:
Setuppi kaikessa karuudessaan (huom. 8 mm poiykarbonaattilevy näytön suojana):
Bluntit poraavat joka laukauksella ampumapakasta kairausnäytteen, eli poistavat läpimittansa verran ainetta. Lohtuna on se, että systeemissäni kronotuslaakit osuvat pakat ylälaitaan, joka on tarkkuusammunnassa vähällä käytöllä:
