Tässä vähän tietoja tuosta ennätysjousesta, kun kerran pyydettiin. Jousi katkesi tyhjälaukauksessa vanhalinnan kisassa.
108cm pitkä, vesipuhvelin sarvea, vaahteraa, hirven jalkajänteitä ja dictumin nahkaliimaa. Liima ja sarvi oli ostokamaa, muu omia hankintoja. Jousen jänne valitettavasti vielä dyneemaa.
Sarven paksuus sal osissa 3,5mm urituksen harjalta.
Coren paksuus sal osissa 6,2mm urituksen harjalta.
Jännekerroksen paksuus sal osissa 2,5mm.
Sal-osien lapa oli ovaali poikkileikkaukseltaan, hieman siis poikkeuksellinen kenties, monissa jousissa selän ollen tasaisempi.
Uritus oli tehty kunz merkkisen hammashöylän terällä, jossa urituksen syvyys oli 1mm. Mätsääviä uria haettiin, mutta vähän epäilen että urat olisivat päällekäin sattunut koko matkalta, liima täytti urat.
Sarvi loppui kasanin puoliväliin ja sarvet olivat täynnä halkeamia, joita oli paikattu jännepunoksin. Vähän jämäjousi siis. Sitten vielä lukemattomat paikkaukset ja kärkien laminoinnit ovat oma lukunsa…
Kuten tuosta nyt näkee, oli profiili aika äärimmäinen, sal-osat olivat naurettavan lyhyet paksulla corella. On se vaan kotimainen vaahtera huippukamaa itse kaadettuna!
Otan osaa hajoamisen takia. Hienon näköinen jousi, vaikka en näitä hurjia sarvivehkeitä tunnekaan. Onneksi ehdit saada sillä huipputuloksen!
Tuo hajoaminen videoineen kirkasti itselleni sitä, miksi jousi ylipäänsä hajoaa jänteen pettäessä. Jousen vatsa tosiaan altistuu shokkimaiselle vetorasitukselle johon sitä ei ole mitenkään totutettu tai mitoitettu. Voi olla että vatsaa on vielä paahdettukin puristuslujuuden parantamiseksi, jolloin vetokestävyyttä ei ole vähääkään jäljellä. Tämä saa miettimään jänteen mitoituksen ja kunnon tärkeyttä sekä vatsan paahtamista taas yhdeltä uudelta kantilta omissa puujousipuuhissani.
Kiitos! Erityisesti tuohon rikkoutumiseen vaikuttaa refleksin määrä. Mitä enemmän jousessa on refleksiä, sitä suuremmalla voimalla se jatkaa matkaa ja kiihdyttää vauhtia, kunnes saavuttaa lepoasentonsa. Suora jousi ei luonnollisestikaan matkaa paljoa, mutta C-kirjaimen muotoinen pituusjousi on todella heikoilla tuossa. Nyt lisänä vatsassa oli sarvessa luonnostaan olleet murtumat, josta jousen vatsa petti venytyksessä. Ehjänä säilynyt lapa olikin virheetön! Antaa siis vähän luottamusta, että hyvillä materiaaleilla oikein tehty jousi säilyisi ehjänä kuivalaukauksessakin.
Vatsan paahtamisesta monella on omat mielipiteensä, mutta omasta mielestä en näkisi sitä merkittävänä asiana tässä. En ole puujousia koskaan rikkonut kuivalaukauksessa, muuta kuin nokeistaan.
Liitokset on mitä on, mutta nuo mitat laitoin taipuma-alojen mukaan. Eli tosiaan kahva on julmetun pitkä taipumaton alue.
Varsinainen kahvapala, tammea, on n. 28cm eli 10+8+10cm. 10cm ollen v-liitoksen pituus.
Tuo on muuten semmoinen aika perinteinen kahvaliitoksen koko mulla, 4"+4" v-liitos ja 3-4" varsinaisen kahvan osuus.
Hyvässä valmiissa jousessa taipumatonta kahva-osaa pitäisi olla vain 13-16cm. Minun mielestä.
