Torstain field kierros. Viikon toinen field siis, tunnistettavissa musta-valkoisista rinkulatauluista. Aika tasaista, mutta hieman alavireistä ammuntaa.
2 tykkäystä
Perjantain Hunter, eli toinen hunter. Alkoi jännittää mitalisijat. Tuomo ei kyennyt kasaamaan ammuntaa haastaakseen turkkilaista, joten kasvatin johtoa n. 30 pistettä päivän aikana.
FFAA- säännöt sallii etäisyyden arvioinnin mikäli siihen käytetään mitä tahansa normaalisti mukana olevaa välinettä, sormia, nuolta, jousta jne. Erilliset mittatikut on kielletty.
Niin se vaan sinnikkäästi kattoi nuolen kärjellä koron 11 jaardin taulusta 80 jaardin tauluun. Kuulemma kotona keskusta kuluu kun ammutaan lähelle, eli varma tapa ampua vaikka ollaan kuinka lähellä. Kuitenkin sitten kisassa jännitys sai aikaan julmia pummeja lyhyiltä matkoilta.
Pitkillä kävelyillä 80/70 jaardin matkoilla Tuomo oli jatkuvasti se joka sai korkojen hallinnan ansiosta pisteitä sisään.
Mulla oli toisinaan korko hallinnassa mutta silloin petti tekniikka ja nuolet heitti sivulle…
2 tykkäystä
Viron venäläinen kaveri (oikealla) oli rikkonut jousensa juuri ennen kisaa. No varajousikaan ei ollut sen kummoisempi, vaan se oli kahvasta paikattu muovipussilla ja epoksilla. Jousi oli katkennut kahvasta kahteen osaan, mutta kesti juuri ja juuri kasassa kisan!
Kaveri ampui aika rauhallisella tekniikalla, joten oikeilla välineillä tulee varmaan pärjäämään hyvin. Osti loppuviikosta etelä-afrikkalaiselta osage-jousen 300€:llä. Ihan kelpo selffari 38# @ 28.
2 tykkäystä
Vähän muistelua tähän loppuun ja kävin reilun kymmenen vuoden ajalta MM- ja EM-kisoja kurkkimassa:
Jouni Isotalon tulos 1390 Unkarin EM-kisoista on aika kovaa tavaraa vieläkin. Jouni ampui tuolloin Field-ME:n 277 ja jos en ihan pielessä ole, niin Hunterin 267 oli silloin myös ME. Paremman yhteistuloksen on ampunut vain USA:n Fender 2014 MM-kisoissa soolona, 1423, tehden silloin edelleen voimassa olevan eläinkuva ME:n 452. Minä ammuin sitten 2019 Hollannin EM:ssä 1424 ja korjasin Hunter-ME:n numeroihin 273. Näissä nyt päättyneissä Eestin MM-kisoissa nostin yhteistuloksen uudelle sataluvulle 1515 ja korotin Field-ME:ksi 306 ja Hunter-ME:ksi 298.
Jenkeissä ammutava NAFAC näkyy olevan kolmipäiväinen Field-Animal-Hunter, eikä siellä HB-ampujia juuri näy Staffordin ja Fenderin lisäksi.
Omia tuloskorttejani tarkastellessa niissä on edelleen paljon tyhjää, eli parantamisen varaa löytyy, jos/kun oppisi vaikka kolmella nuolella neljästä osumaan renkulatauluihin…
(Huom: Pahoittelen, jos edellä itsekehu haisee, mutta sitähän tämä on… 
)
5 tykkäystä
Olipas reissu! Kolme vuotta sitten ilmoittauduttu tähän kisaan ja viimeinkin se toteutui! Oli ensimmäinen kansainvälinen maastokisa, muut ovat olleet hallikisoja. Tavallaan oli ehkä ihan hyväkin, että kilpailu siirtyi, sai aikaa vähän kehittyä, ehkä.
Kilpailuun lähdin vailla suurempia odotuksia, kun ei niistä aiemminkaan ole ollut oikein hyötyä. Tiesin kyllä, että osaan ampua ja välineet toimivat niin hyvin kuin vain mahdollista, hyviä osumia oli siis kyllä luvassa kunhan vain pää kestäisi. Siitäkin oli positiivisia viitteitä aiempien kisojen perusteella.
Sää oli kerrassaan upea, silkkaa aurinkoa. Maasto oli hienoa, aika helppoa, ei nyt kuitenkaan tylsää. Olin varautunut 30 nuolella mutta lopulta kaikki nuolet palautuivat kotiin. Ainuttakaan kiveä en nähnyt, eikä nuoletkaan niitä löytäneet, joskin nuolet kyllä pysyivät aika hyvin pakassa.
Näistä lähtökohdista oli hyvä aloittaa kilpailu Esan ja liettualaisen melkein kaiman, Tomas Pociuksen kanssa. Tomaksen voitin Seinäjoella, Esan suhteen ei tarvinnut ottaa stressiä, joten rennohko päivä oli odotettavissa. Aloitusrasti oli 55 jaardia 65 sentin tauluun, ja tällä kertaa aloitus oli minulla poikkeuksellisen hyvä, peräti 11 pistettä (5-3-3). Esakin sai vain yhden nelosen. Hurjaa! Loppupäivä sujuikin kivasti, ammunta pysyi suunnilleen kasassa, vaikka suoritukset olivat toisinaan kaukana hallituista. Tuloksena oli oma Field-ennätys, 263 pistettä, jolla sijoitus oli toinen.
Toisena päivänä ammuttiin Hunter, siinä oli vähän enemmän hajontaa suorituksissa, joskin ihan kivasti kulki, kun tuloksena oli taas oma ennätys, 252 pistettä. Sillä sai jo oikein tukevan kakkossijan, niin kyseisenä päivänä kuin kokonaispisteissä.
Kolmantena päivänä ammuttiin Animal-kierros, ja olipahan ammuntaa. Ei sujunut sitten yhtään, roiskintaa ympäri kuvia mutta ei osumia, viivatkaan eivät olleet puolellani. Peräti 11 (radalla 28 rastia) nollarastia. Aivan umpisurkea tulos, 250 pistettä. Oma ennätys oli 350 pistettä ja vähintään siihen olisi pitänyt päästä. Mutta nyt sitten noin sata pistettä tasoitusta muille suomalaisille, jotka ampuivat omalla tasollaan. Sijoitus kyseisenä päivänä kahdeksas, kokonaispisteissä neljäntenä.
Neljäntenä päivänä ammuttiin taas Field. Ammunta oli selvästi luisumassa väärään suuntaan ja vanha kaveri taulukauhu kurkki ilkeästi olan takaa. Jotenkin sain pidettyä suorituksen suunnilleen siellä päin niin, että sain nuolia tauluihin 209 pisteen arvoisesti. Se oli päivän kolmanneksi paras tulos, jolla pääsin kokonaispisteissä sijalle kolme.
Viidentenä päivänä jälleen Hunter. Etumatkaa neljänteen sijaan oli sopivasti, vajaa 30 pistettä. Toinen sija oli noin 20 pisteen päässä. Ammunta oli jo menossa kohti huonoa, vajaan vedon laukauksia, ennenaikaisia laukauksia, sinnepäin roiskaisuja, joskin ankarasti punnertamalla sain mukaan hyviäkin suorituksia. Tulos oli 202 pistettä, päivän neljäs ja kokonaispisteissä kolmas, vain 18 pisteen erolla neljänteen. Yhteispisteet 1176.
Oli kyllä helpotus, että kilpailu päättyi, muuten olisi Pasi ehkä vielä päässyt ohi. Ensimmäisessä EM-kilpailussa (Pärnu, halli, 2012) olin mitaleissa kiinni vielä viimeisen päivän toiseksi viimeisessä sarjassa, viimeisen sitten sörssinkin… Myöhemmin tuli toinenkin neljäs sija. Halli MM-kilpailut (Viro, Romania) menivät taulukauhun takia ihan puihin. Mutta nyt selvisin loppuun asti! Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaa!
Tavallaan olin ammuntaan tyytyväinen silloin kun se toimi. Esimerkiksi 80 jaardilta osuin puolet nuolista, kuten myös 70 jaardilta. Hyviä nippuja syntyi myös 65 ja 60 jaardilta. Sivupoikkeamat olivat vähäisiä, sivusuunnassa ohi pakan ammutut nuolet olivat todella harvinaisia. Enemmän ongelmia oli vetopituuden vaihtelun aiheuttaman koron vaihteluissa, yli- ja alilaukauksia tuli jonkin verran. Sekä tietenkin tyhmiä virheitä lähimatkoilta, mutta myös hyviä osumia!
Esan ammunta oli nyt tietenkin aika ylivoimaista ja sitä oli kiva katsoa. Mutta jos pitäisi arvioida kisan kovin suoritus, niin sanoisin, että se oli Jeren. Kiikkerällä, lyhyellä ja jäykällä turkkilaisella jousella, niin historiallisesti alkuperäisellä kalustolla kuin vain mahdollista (jännettä lukuun ottamatta) Jeren tulos oli kyllä hurja. Kakkossija oli täysin ansaittu. Puhtaasti vaistolla, pitkät ammuntaetäisyydet, pienet taulut, kisa jossa synteettisilläkin jousilla ampuvat ovat välillä pulassa. Siitä ammunnasta voi olla jo vähän kateellinenkin!
1 tykkäys
Kova työ palkitaan. 
Kisoja pitää käydä ja 4. sijoja täytyy kerätä…
Meillä on ammunnassa paljon potentiaalia. Eli pohja on kunnossa kun osuu puolet nuolista 80 jaardilta. Enhän minä noin hyvin osunut kaukaa vaikka toisinaan korko olikin kohdallaan. Siinä oli paljon heiluntaa jota voi alkaa parantamaan, mutta kärkitähtäykselle voi olla mahdoton pärjätä. Sehän oli suorastaan moraalia romahduttavaa miten hyvin osuit 70/80 jaardilta ekalla nuolella.
Yleisesti ihan kiva että viikon tulokset on useammalla tasaisesti 200p yläpuolella, suunta on siis oikea.
Ammuntaan pitää kaivaa jotain röyhkeää itsevarmuutta, sillä kuittaa vähän kisajännitystä ja siihen liittyviä ongelmia. Niin että taululle tullessa tietää ampuvansa nelosen, mutta tavoittelee vitosta. Ja joka kerta on silmin nähden järkyttynyt kun tuleekin 3 tai pummi. Vaikka tietenkin todellisuudessa se on normaalia.