Pari taululonkkaria vaikkapa american round käyttöön. Jouset koostuvat kolmesta laminaatista, saarni, tammi ja merbau. Saarni ollen selkälaminaatti ja merbau vatsalaminaatti. Kaikki liimaukset on tehty nahkaliimalla. Poikkileikkaus hieman maltillisempi D, mutta aika lähelle orkkis. Selkä tasainen, mutta vatsa hieman vähemmän kruunulla.
Vetokuvissa ja jänteellä on valitettavasti vain tuo lyhyempi 30 paunainen. Pidempi on tästä lähes tarkka kopio. 30 paunainen oli suunniteltu, mutta tuo 35 paunainen tuli vahingossa, piti tehdä nelikymppinen. Teenpä muutaman sitten lisää, vaikka kai tuollakin ampuu.
Nää on muuten ensimmäiset laminaattini! Hieman arvelutti muutamat jutut mutta nyt jouset on jo pari kymmentä testilaukausta kestänyt, joten saattaapa nuo toimiakkin.
Tarkempia mittoja jousista:
Jäykkyydet: 30# @26" ja 35# @28" paunaa
Painot: 343g ja 389g
Pituus: 168cm ja 177cm
Leveys kahvasta: 26mm ja 26mm
Paksuus kahvasta: 16,5mm ja 17,5mm
Refleksiä: 30mm ja 40mm
Molemmissa pellavajänteet ja 6" jännekorkeus.
Hienoja! Ja vielä eläinliimalla liimattuja! Sitä pitäisi itsekin kokeilla joskus.
Merbaun kanssa kannattaa olla varovainen, se ei ole parhaimmasta päästä vatsalaminaattina. Muistaakseni PA-foorumilla on näitä ollut ja tulee herkästi puristusmurtumia. Ei kuitenkaan viru, kuten eivät viru muutkaan trooppiset puulajit kovinkaan herkästi.
Tillerimuodosta pientä kritiikkiä - tuossa on aika pyöreä tillerimuoto. 1800-lukujen taulujouset olivat yleensä melkoisen elliptisesti tilleröityjä. Kuten vaikkapa tämä, vuodelta 1908, naisten olympiavoittajan Sybil Newallin jousi. Vaikka löytyyhän niitä ties minkä muotoisia jousia.
Alan ammattilaiset pitivät parhaana ampua 40 paunaisilla, york round sitten ehkä hieman jäykemmällä. Nyt täytyy vähän kokeilla josko tässä järkeä olisi. Yorkkiin teen varmaan jäykemmän, 50-60 paunaisen.
Loppuunsa nahkaliimalla liimaaminen oli helppoa. Höyläpinnan päällä on pari ohutta kerrosta, sitten kuumailmapuhaltimella laminaattien lämmitys ja paksu kuuma liimakerros molemmille pinnoille ja puristukseen. Käytin ihan pyörän sisäkumia puristamiseen. Käytin aika pitkälti samaa kaavaa kuin Lehtis, mutta laitoin refleksin lähemmäs kärkiä.
Merbau oli ärsyttävää työstää, kiharaista ja jotenkin hepposta. Aika iloisesti kepukat pitää refleksinsä. Katsotaan miten pärjää vesisateessa jos york roundissa ampuu.
Tilleriä itseasiassa ajattelin juuri elliptisenä, mutta laminaattien paksuudet oli niin huonosti mitoitettu, että oli ongelmia saada muutettua tuosta pyöreästä muodosta elliptiseksi. Nyt kuitenkin kärkien ollessa refleksiset taipuu siellä kärjetkin huomattavan verran. Että ei ne käsille tärrää.
Seuraaviin jousiin teen kuvan kaltaisen tillerin.
