Vanhoja heittoja viiksekkäitä (uusia kans!)

Kaivelin tuossa arkistojani ja eteen osui 10 vuotta sitten Mynämäellä ampumiamme kronotestejä. Tein vielä noihin aikoihin laminaattijousia yksipuisten ohella. Kavereilla oli puu- ja teräskaarisia varsijousia noiden lisäksi testattavana. Nuolten painot, saati nuolten painot paunaa kohti, vaihtelivat suuresti, mikä täytyy ottaa huomioon kunkin tuloksen kohdalla. Melkein mikä tahansa jousi saadaan ampumaan 200 fps riittävän kevyellä nuolella.

60" pitkä, decrownattu tuomijousi (TK), 36#@26", 3" setti, puristusmurtumia: 144 FPS @ 12.1 gr./# 27 J

68" pitkä, pienestä vaahterasta tehty ellipsinen D-jousi (TK), 45#@28", 1" setti: 169 FPS @ 10.2 gr./# 40 J

60" pitkä jatoba-hikkoripyramidijousi (TK), 50#@26", 0" setti: 170 FPS @ 10 gr./# 43 J

Näiden testien jälkeen vauhdin tavoittelu jäi agendasta. Olin osoittanut itselleni, että pystyn tekemään optimaalisen nopeita jousia. Myös se kävi selväksi, että kivikautinen yksipuinen heittää yhtä lujaa kuin sademetsälaminaatit. Tätähän Bakerkin on valistanut nyt jo vuosikymmeniä. Joka tapauksessa ammun parhaiten jousilla, jotka eivät näissä kisoissa kukoista. Tuommoinen 150 fipsiä vakaata lentoa riittää kaikkeen paitsi pituusammuntaan.

72"pitkä jatobalonkkari (TT), 45#@28", 2" setti: 155 FPS @ 10.8 gr./# 35 J

64" pitkä jatoba-hikkorilonkkari (MH), 80#@26", 1" refleksi: 204 FPS @ 6.3 gr./# 62 J

?? pitkä jatobalonkkari (MH), 75#@26", 1.5"? setti: 191 FPS @ 8.7 gr./# 71 J

200-paunainen teräskaarinen varsijousi (TT): 162 FPS @ 2.5 gr./# 39 J

110-paunainen, kataja-koivukaarinen varsijousi (MH): 191 FPS @ 2.4 gr./# 28 J

Puualan kirjoista ja täkäläisestä puutavaraliikkeestä bongaamani jatoba (Hymenaea courbaril) oli lyhyen aikaa kovasti muodissa :slight_smile: Tietääkseni yksikään näistä jousista ei kuitenkaan nähnyt vanhaa ikää. Massiivisia puristusmurtumia ja dramaattisia räjähdyksiäkin.

Kuten joulemääristä näkee, 100 - 200-paunaiset keskiaikaistyyppiset varsijouset nakkaavat lyhyitä ja kevyitä nuoliaan samalla paukulla kuin 35 - 50-paunainen käsijousi. Ilmankos alkuperäiset keskiaikaiset varsijouset olivat 3 - 6 kertaa jäykempiä.

Viiime keväällä kaivoin kronon kaapista ja mittasin pitkästä, pitkästä aikaa heittojani. Testasin päättyneellä metsästyskaudella eniten käyttämääni jousta, 49-tuumaista, läpitaipuvaa yksipuista saskatoon-flättistä, 40#@20". Kronotin jahdissa käyttämiäni 8 gr. / #-leikkureita sekä roimasti raskaampia 12.5 gr. / # -taulunuolia.

8 gr. / # keskinopeus: 153 fps / liike-energia: 22.6 J
12.5 gr. / # keskinopeus: 126 fps / liike-energia: 23.5 J

Viestiketjun alussa totesin 150 fipsiä riittävän mihin tahansa paitsi pituusammuntaan. Oli hauska huomata, että 25 metrin maksimimetsästysmatkoille saakka männäkaudella tarkasti sinkoutuneet nuolet lentävät lähes tarkalleen tuolla nopeudella. Kauhean hitaan kuuloinen 126 fps riittää puolestaan hyvin 10 - 20 metrin matkoilta tasamaalla tauluun lätkiessä, ja rulettaa myös lyhyen kantaman puuhunammuntakolkissa.

Kun veto on sekä lyhyt että kevyt, ei speksit herätä mitään kohahdusta yleisössä, mutta ne ovat juuri oikeat, minun tarpeisiini. Kainalon alle mahtuvasta risusta kajahtaa.

(Loppukesällä 2016) Paistoipa aurinko taas pitkästä aikaa ja päätin kronottaa extralyhyen vedon heittoja. Ikään kuin 20" ei olisi lyhyt veto, monesti vaistolaukausteni sweet spot on 19 tuumassa: silloin kuuppa sanoo, että anna lentää, ja osumatarkkuus on hyvä. Mitä tuollainen alle puolen metrin veto siirtää nuoleen?

Ammuin pitkähkön sarjan laukauksia kronon yli samalla jousella ja nuolella, tietenkin hyvään ja tasaiseen suoritukseen pyrkien. Kuten aiemminkin, tarvittiin pitkälle toistakymmentä laukausta ennenkuin “koneisto” oli voideltu päätelmien tekoa edellyttävälle asteelle. Tämän jälkeen syntyi kolmen perättäisen laukauksen sarja, jossa lähtönopeudet olivat 0.4 fps:n sisällä toisistaan, (rajattu) vetopituus täysi ja laukaisut puhtaita. Tätä pidän edustavana tuloksena; yksittäislukemilla ei ole mitään painoarvoa, flyereitä tulee jokaiseen pidempään sarjaan.

50-tuumainen, suora D-tuomipihlaja, 37.5#@19" / 10 gr. / # : 141 fps / 22.5 J

19 tuuman veto nakkaa nuolta tietenkin selvästi hitaammin kuin jo 20 tuuman veto. Tässä tapauksessa jousta vielä alivedettiin, se ei ollut 19 tuuman vedolle tehty. Olen kuitenkin ehkä jopa yllättynyt yli 140 fps:n lähdöistä @ 10 gr./#, refleksittömällä yksipuisella, joskin monin tavoin optimoidulla rivalla. Hyvin lyhyesti vedetyssä nuolessa on riittävästi nopeutta ja liike-energiaa metsästykseen.

Vetopituuden kontrollointi on kronotuksessa kriittistä, eikä mikään itsestäänselvyys, kun lyhyen vedon ampuja keskittyy pisteeseen ja keholliseen balanssiin eikä nuolen vilkuiluun. Olen miettinyt, pitäisikö tehdä erityinen krononuoli / nuolia, joissa on paksu, holkkimainen blunttikärki, joka pysähtyy fyysisesti jousen selkään kuin seinään. Kronon on myös helpompi lukea veitsellä leikattua blunttipäätä kuin suippoa kärjeä. Nuolesta voisi tehdä jopa massaltaan säädettävän: holkkikärjen muodostamaan onteloon pannaan prikkoja tms, ja massa vaihtuu. Oletan, että tyhjänä kuppimainen nuolen pää ei sotke ilmanvastuksellaan / -ohjaavuudellaan kronotusta, vaikka vaikuttaa pidempään lentoon. Dynaamisen spinen muutoskaan ei ole ongelma, tietyissä rajoissa. Koko nuoli maalataan tietysti mustaksi, jotta krono saa luettua nuolen vähemmilläkin valoilla.

Vähän työläämpi vaihtoehto olisi tehdä joukko erimassaisia testinuolia esim. varsipuiden tiheyksien ja jäykkyyksien kanssa pelaamalla. Jos tarkoitus on testata useampia vetopituuksia, nousee nuolten määrä kyllä julmaksi. Bakerin ratkaisu “500 greiniä kaikille jousille ja vedoille” on ymmärrettävä, jos ei hyvä.

Tämä jousi on tilleröity alunperin 23" vetoon, eli yli 20% pidemmälle vedolle kuin nyt käytettiin. Sitäkin yllättävämpää, että vajaa veto liikuttaa nuolta noin lujaa.

Käytin vetopituusmerkattua taulunuolta, mutta sen merkki on 20" kohdalla. En halunnut tehdä uutta merkkiä 19" kohdalle, joten laitoin siihen tilapäismerkin, joka ei ole yhtä prominentti kuin vetomerkinnät. Saatu tulos on kuitenkin tarkasti 19" vedolla saatu.

Käytän kronotuksessa tekniikkaa, jossa pito on 0,kuten aina vaistolla ampuessani. Itse veto on kuitenkin hitaan harkitsevainen, jotta linjaukset, jännitteet ja fokukset ehtii todeta ja tarvittaessa korjata. Roiskimisesta kaukana.

Jotta ei tulisi kuvaa, että tahkosin kronon ääressä, kunnes nuolet alkoivat mennä puolen fipsin sisään ja vasta sitten kelpasi, niin ammuin sarjan nuolia, kirjasin lukemia, totesin nopeuksien kasvavan tasolle 138 - 142 fps kun kroppa ja mieli lämpeni, pysyvän hetken aikaa hyvin tasaisina ja sitten taas laskevan ja leviävän, kun väsymys vei herkimmän terän. Jälkikäteen dataa purkaessani hämmästyin siitä, että se korkea ja tasainen sarja oli niin tasainen kuin oli. Mikäs sen parempi.

Ainakin loppukeväisin ja alkusyksyisin ulkona puolenpäivän-alkuiltapäivän auringonpaisteessa kronottaessa laukaussarjoihin tulee anomalisen korkeita yksittäistuloksia. Viimeksi kronottaessani yksi alkupään vajaan vedon laukaus kellotti 155 fps. Tiesin sen olevan fuulaa, sillä muut samanlaiset laukaukset ampuivat 13 - 15 fps:ää hitaammin. Vastaavia yksittäisiä huippulukemia on tullut aiemminkin kronottamisen yhteydessä. Lähdekritiikitön kovimman fipsin hakija voi saada ihan mitä tahansa yksittäislukuja kuvitelmiensa tueksi. Useita perättäisiä tasaisen korkeita lukemia on minimi uskottavuudelle.

On mielenkiintoista, että Chrony pystyy vuosikymmenestä toiseen mainostamaan kronojensa mittaavan vähintään 99.5 % tarkkuudella, eli fipsin sisään puunuolen nopeusalueella. Käräjöinnin luvatussa maassa luulisi amerikkalaisen firman joutuneen kuseen. Krono-guru Bakerkaan ei mainitse tätä edellä kuvattua virhelähdettä, vaikka ruotii kronottamisen problematiikkaa monelta kantilta. Ehkä siksi, että sen esilletuominen söisi pohjan kronoon pohjautuvan tutkimuksen tuloksilta. 15 fps:ää on huonon ja hyvän tai hyvän ja huippuhyvän heiton väli. Varmasti Baker on tahollaan kymmenien tuhansien kronolaukausten kuluessa ampunut myös tällaisia flyereita ja viivannut ne yli tuloskorteistaan, kuten kuka tahansa objektiivinen jousten tutkija.

Kiinnostavia tuloksia!

Kronotuksesta vielä sen verran, että alhaalta paistava aurinko on tosiaan ongelmallinen, se aiheuttaa lähes aina hämääviä, 10-20 fps normaalia suurempia lukemia. Kun se tapahtui ensimmäisen kerran, ehdin jo iloita (mikä ihana tunne!) poikkeuksellisen nopeasta jousesta ja onnistumisesta, kunnes epäily tuli ja pilasi tunnelman. Hain sitten Falcon ja ammuin nuolen, jonka lähtönopeuden tiesin ja olin varmistanut useampaan kertaan ja tulos oli +15 fps. Se siitä ilosta.

Kronotus olisi hyvä tehdä vakio-olosuhteissa, käyttämällä lisävaloja. Näppärä konsti on teipata patteriledvalot kronon heijastimiin, jolloin valaistusolot ovat vakiot kronon kannalta.

Nuolista, olen päätynyt siihen, että testinuolina kannattaa käyttää neljää selvästi (ero nuolien välillä noin 50 graania) eripainoista nuolta, jolloin tuloksista voidaan laskea minkä tahansa painoisen nuolen nopeus sekä muut parametrit. Jos nuoli on sopivasti ylipitkä, niin se toimii melko hyvin, vaikka vetopituus tai jäykkyys vaihtelisikin jonkin verran. Yksi testinuolista voi silloin olla kätevästi jousen “oma” nuoli ja muut kolme testinuolia. Yksi, täsmälleen 10 graania per pauna -nuoli on vaikea tehdä jokaiselle jouselle erikseen. Käyttämällä neljää erilaista nuolta, niiden massasta ei tarvitse välittää yhtään. Ja tekemällä kymmenkunta erilaista krononuolta, niin niillä testaa jo aika laajan skaalan jousia.

Touko- tai elokuussa ei luulisi keskipäivän ja alkuiltapäivän auringon paistavan liian alhaalta, ja jos näin on, on Suomessa ainoastaan keskikesällä keskipäivällä mahdollista kronottaa luonnonvalossa ilman fipsi-flyereitä. Minulla näitä +15-huijauksia ei tule koskaan perättäin, vaan korkeintaan yksi per kronotussarja. Ikävä kyllä krononi heijastimet on ammuttu säleiksi kokeellisten varsijousimiesten toimesta, vaatii lisätusausta ja säätöä ripustaa valoja. Kuinkahan mojovat lumenit tarvitaan, jotta krono erottaa nuolen?

Kronotusnuolisarjaksi olen suunnitellut 250, 375 ja 500 gr. nuolia. Nämä ovat todellisia nuolenpainoja minulla ja selvästi ja tasavälein eri painoisia. Tuohon voisi tällätä väliin vielä 420 gr., joka on 10 gr. / # nykyisessä ja seuraavassa metsästysjousessani.

Jos ulkona kronottaa, niin paras tilaisuus on silloin kun on sellainen yhtenäinen harmaa pilvipeite. Ei häiritse aurinko. Toki noita yksittäisiä korkeita tuloksia tulee silloin tällöin ja syynä on luultavasti juuri väärästä kulmasta paistava aurinko. Kun viittasin matalalta paistavaan aurinkoon, niin ne oikeat lukemat olivat poikkeus ja korkeat säännönmukaisia. Siksi se hämäsikin niin hyvin silloin ekalla kerralla.

En ole itse vielä valoja viritellyt kun en ole tarvinnut enkä ehtinyt. Mutta sitten kun taas keväämmällä luultavasti kronottelen, niin laitan valot. Nettitiedon perusteella pitäisi ihan heijastimien päälle teipattujen patteriledivalojen (marketin halpikset, esimerkiksi komerovalot, tms.) riittää hyvin. Ei kaupalliset lisävalotkaan mitään kummoisia ole.

Kolme nuolta riittää toki myös hyvin. Itse käytän neljää siksi, että sillä saa paremmin vertailtua tuloksia ristiin ja siten pienennettyä virheen mahdollisuutta, kun on kaksi riippumatonta paria tuloksia.

Tasainen pilvipeite taidettiin mainita ihan Chronyn manuaalissakin, ja sen mukaisesti takavuosina kronotin. Viime vuonna mahikset oli kortilla, ja totesin, että krono lakkaa lukemasta, jos aurinko menee pilveen. Siksi oli pakko keskittää kronotukset auringonpaisteen alle.

On kyllä hyvä, jos markettihalpikset välttävät kronolle. Täytyypä hommata.

Lukaisin ketjun ja löin kronon samantien kasaan. Puolenpäivän aikaan aloitin tulittamisen. Ammuin kolmenlaisia nuolia joita pääasiassa käytän, sekä nipun raskaammila kärjillä olevia, jotka ovat vähän niinkuin testailuvaiheessa tulevaa valkohäntäpeuran metsästystä ajatellen. Taulukärjellä varustettuja tauluammunnassa, taulukärkeen upotettuja katkoteräleikkureita, sekä rihmauksella kiinnitettyjä käytän jatkuvasti metsästyksessä.
Nuo hiiliteräsleikkurit olen todennut ennen kronottamistakin jo sellaisiksi, joilla voisin ampua alle 15 metrin matkoilta riistaan. Ihan jo fiiliksellä mittailtuna olen todennut, että niiden vauhti on liiann hidas jotta se varmasti yli 15 metrin matkalta voittaisi esim. rusakon reaktioajan. Terälllä on leveyttä 33mm ja seuraavaksi tarkoitus on muokata terän takaosa kapenevaksi, jollloin myös leveyttä ja painoa häviää ja koitan löytää painon ja muodon joka vaatimukseni täyttäisi.
Jousena käytin viimeksi valmistunutta ja varsin mukavaksi jouseksi osoittautunutta punatammi jännejousta. Vetopituus 24" ja paunoja aavistuksen yli 50.
Jokaista nuolimallia ammuin 30kpl ja merkittäviä eroja ei samanlaisissa nuolissa nopeuden suhteen ollut.
Taivas on tasaisen harmaa ja siis täysin pilvessä. Lumiolot on hyvät, joka tuo reippaasti lisää valoa. Tällainen keli on kokemukseni mukaan todella hyvä, eikä nytkään tullut yhtäainoaa erroria taululle.

Nuolet

Nuolten painot ja keskimääräinen kronolukema. Kaikki mäntyrunkoisia.
Taulukärki; 24g (370gr), 53,5 mps (175,52 fps)
Rihmauksella kiinnitetty katkoteräleikkuri 23g (355gr), 54,4 mps (178,48 fps)
Taulukärkeen upotettu katkoterälleikkuri 28g (432gr), 49,9 mps (163,71 fps)
Hiiliteräsleikkuri 33g (509gr), 45,2 mps (148,29 fps)

Ekaks huomioita Ilkan nuolista. Saakutti nuo heijastinnauhat ois pitäny aikoja sitten hoitaa omiin metsästysnuoliin.

Miten se standardi menikään nuolien painon suhteen paunoihin?

Joka tapauksessa hyviä tuloksia. Kyllä tuommonen 163fps on oikein rivakka nuolen lähtö. Saatika nuo nopeammat. yli 500 greininenki 148.

Kronotettiin kerran hätäseen Tuomon pihalla Ottomaanijousta ja ampusin muutaman nuolen marjakuusijännärilläkin kronon läpi. Marjis heitti lukemaa 180? jotakin ja Tuomo sanoin sen olevan virhe. Eli just tuosta auringosta johtuva juttu. Sitten kamat lyötiin kasaan ja Tuomon piti joutua jonnekkin, joten se jäi silleen. Omasta jousesta en osaa sanoa muuta kuin: ihan nopiaan lähtee, hah. Ei virallisia fps lukemia siis. Tämä kronotustilaisuus on yhä järkkäämättä.

Jos “himpun yli 50#” pyöristetään 50 paunaan, saadaan yo. leikkureille seuraavat gr. / #-arvot:

Rihmauksella kiinnitetty katkoteräleikkuri: 7.4
Taulukärkeen upotettu katkoteräleikkuri: 8.6
Hiiliteräsleikkuri: 10.2

Katkoteräleikkurit ovat siis todella kevyitä metsästysnuolia, lähinnä pitkän matkan tauluammuntanuolia vastaavia.

Nuolten liike-energia ja liikemäärä on seuraava:

Rihmauksella kiinnitetty katkoteräleikkuri: 34.0 J, 1.25 kgm/s
Taulukärkeen upotettu katkoteräleikkuri: 34.9 J, 1.40 kgm/s
Hiiliteräsleikkuri: 33.7 J, 1.49 kgm/s

8.6 gr./#-nuolella on siis suurin liike-energia ja merkittävästi suurempi liikemäärä kuin kevyemmällä rihmatulla leikkurilla, mutta suurin liikemäärä on odotetusti raskaimmalla 10.2 gr./#-nuolella. Se läpäisisi näistä parhaiten, hitaudestaan huolimatta.

Omien mittausteni mukaan kevyet yksipuiset lyhytjouseni hidastuvat keskimäärin 1 fipsin jokaista 9 greinin nuolenpainolisäystä kohti. Tuossa sinun mittaussarjassasi huomiota herättää nuolen nopeuden huomattavasti voimakkaampi lasku, vaikka raskainkin nuoli on vasta tavallisen painoinen metsästysnuoli. Laskin pikaisesti, että että nopeus laskee fipsin jokaista 5 greiniä kohti, eli liki kaksinkertaisella tahdilla omiin lukemiini nähden.

Tuo rusakon reaktioajan voittaminen kevyttä nuolta käyttämällä kummastuttaa. Olen itse ampunut 140 - 150 fipsiä lentävällä nuolella rusakkoa 7 - 25 metrin matkoilta noin 30 kertaa, seitsemän kertaa osuen. Koskaan rusakko ei ole väistänyt kohti tulevaa nuolta ennen kuin se joko osuu tai lentää ohi “perillä” - ei pienintäkään nykäisyä nuolen ollessa matkalla. Taljapiireissähän on puolestaan todettu, että niin nopeaa nuolta ei ole vielä maailmanhistoriassa ammuttu, että se voittaisi minkään riistaeläimen reaktionopeuden, jos tämä reagoi jousen laukaisuääneen tai -liikkeeseen liikkumalla.

Sinänsä tuo kronottelu on ihan perseestä, että alkaa tulla erinäisiä teorioita asioiden suhteen, joilla ei todelllisuudessa juurikaan ole painoarvoa maastossa, todellisissa metsästystilanteissa.
Sen vuoksi harvemmin tulee kronoteltua. Pääasiassa kronottelen uusien nuolisettien eroja haeskellessa, mutta aika harvoin niitäkään.
Uskoakseni niin hitaasti ei jousella pysty edes nuolta ampumaan, etteikö oikeassa paikassa, oikeaan aikaan oleva jousimies, joka tuntee jokaisen metsästysnuolensa, saisi sillä elukkaa hengettömäksi.
Tuo elukoiden reagointi ammuttaessa aiheuttaa aina jonkinlaista inttämistä. Kyllä rusakko on ehtinyt niiata kun olen ampunut reilusta paristakympistä. Pyykin on saanut päänsä laskettua ja nuoli sipaissut otsahöyhennystä, vaikka laukaistessa pää on ollut ylhäällä.
Se elukan reaktio alkaa jostain ärsykeestä. Se ei välttämättä ole juuri se hetki kun jänne alkaa nuolta tuuppaamaan. Onko se sitten joku juuri ennen jänteen vapauttamista tapahtuva tahtomaton pieni ampujakohtainen pakkoliike vai mikä, sitä ei tiedä erkkikään. Uskoakseni se vaihtelee ampujakohtaisesti.
Olosuhteethan täytyy silloin olla myös elukan kannalta suotuisat, sillä tätä tapahtuu harvoin. Vaikka selvästi itsekin huomaisi räpsyttelevänsä sulitusta tai söhläävänsä jotenkin muuten juuri laukaisuhetkellä, niin eläin ei välttämättä inahda milliäkään mihinkään suuntaan.
Täydellisen äänettömästi ampuva täydellinen ampuja joka ampuu täydellisesti aina, ei tietenkään voi edes kuvitella että moista voi tapahtua.

Pyörittelimpä numeroita Excelissä. Eihän numeroilla saalista tai pisteitä saa mutta on se silti välillä kiinnostavaa.

Tässä muutama tulos kronotetuista jousista (Tuukan jousi oli tuomipihlaja, ei tuomi, kuten tuossa virheellisesti mainitaan):

Ilkan tuloksista täytyy vielä sanoa, että kronotit varmaan painavimman nuolen viimeiseksi? Tulos oli liian pieni, jos kaikki muut parametrit ovat oikein. Luulenkin, että jousesta oli lähtenyt pauna tai pari ja se sitten vääristi vähän näitä laskelmiani.

Kuitenkin, se täytyy sanoa, että sekä virtuaalimassan että hystereesin laskeminen vaatii hyvin tarkkoja mittauksia. Parin fps:n erolla on jo suuri merkitys.

Mitäs näistä tuloksista voi sitten päätellä? Pitkä ja painava laminaattilonkkari ei ole parhaimmillaan kevyillä nuolilla, koska virtuaalimassa on suuri. Tuukan lyhyt jousi ja Ilkan jännejousi toimivat taas hyvin kevyilläkin nuolilla. J-Bow Delta on nopeaheittoinen kuitulonkkari ja se näkyy tuloksissakin, häviöt ovat pienet.

Hystereesi tarkoittaa tässä sitä, kuinka monta prosenttia jouseen varastoituneesta energiasta katoaa jousen sisäiseen kitkaan. Klopstegin (1943) mukaan se on puujousilla välillä 5-20 %. Virtuaalimassa taas vastaa nuolen nopeudella liikkuvaa massa, joka tarkoittaa käytännössä jousen lapojen liike-energiaa. Mitä pienempi virtuaalimassa, sitä nopeammin jousi heittää suhteessa kevyttä nuolta.

Laskennasta, virtuaalimassan voi laskea kahden eripainoisen nuolen nopeuden ja massan perusteella. Siitä voidaan laskea virtuaalimassan energia. Kun tunnetaan jousen potentiaalienergia, nuolen liike-energia ja virtuaalimassaenergia, niin jäljelle jäävä osuus on muiden häviöiden, eli hystereesin energia. Virtuaalimassa sisältää käytännössä myös ilmanvastushäviöt, jotka ovat tosin hyvin pienet.

Tuossa Tuomon taulukossa on puulajin lisäksi toinenkin virhe. 50" tuomipihlaja heitti 141 fps 37.5#@19" vedolla. 40#@20" vedolla se heittää noin 150 fps:ää.

Luin pitkästä aikaa edesmenneen jousimestari Dean Torgesin ajatuksia vuosituhannen vaihteesta erilaisten metsästysjousten ominaisuuksista:

“Generally speaking, the more reflex you have in a bow, the faster it shoots, the less stable it is, the wider you need to make it, the noisier it gets, the quicker it loads up (with arrow weight), the faster it degrades.” kursiivi minun.

Seikun jännerekurvi näytti kronodatan perusteella tosiaan kuormittuvan nopeasti, eli nuolen massan kasvu laski jousen heittoa nopeammin kuin omissa metsästysjousissani, jotka ovat läpitaipuvia ja suorapäisiä, levossa korkeintaan suoria jousia.

Lisää testejä tarvitaan, toivottavasti saan tänä kesänä monipainoisen krononuolisetin tehtyä ja nopeusmittauslaukauksia ammuttua.

2 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Rekurvipohdintoja

Tänä syksynä tuli sitten ekat tilanteet, joissa rusakko väisti ampumaani nuolta, joka olisi ilman väistöä osunut. Molemmilla kerroilla kyse oli rusakoista, jotka olivat jo ihan-melkein saaneet nuolesta tänä syksynä. Ne olivat siis oppineet reagoimaan kohti tulevaan nuoleen kokemuksen myötä. Läheskään kaikki rusakot eivät opi väistämään nuolta, vaikka leikkuri olisi aiemmin viistänyt niiden selkäkarvoja. Ne, jotka oppivat, ovat sitten hemmetin hankalia nuolestettavia ja jatkavat sukua menestyksekkäästi. En usko, että se, että nuoli lentää 20 fipsiä lujempaa ratkaisee tässä asiassa mitään. Niin hyytävän nopeat refleksit oppineella rusakolla on, jopa lyhyehköillä ampumamatkoilla.

Kiinnostavaa. En voi tietää onko kahdella rusakolla jotka ovat “väistäneet” nuoltani jo oppia mukana vai vain puhdas vaistokyykky. Kun rusakko havaitsee tulleensa havaituksi on usein refleksinä veto korvat luimuun selän päälle ja asento muutoinkin maata myöden. Kaksi kertaa olen ampunut rusakkoa jolla on korvat yhä pystyssä ja utelias/valpas pystyasento ja näissä ilmeisesti jänteen heläys on ollut halytysääni josta rusakko niiannut. Nuolen tällöin hipoessa vain alas menneitä korvia. Refleksin/väistön nopeutta ei voi tosiaan kuin äimistellä.

Joo, nämä kaksi pioneerininjaa eivät niianneet tai hypänneet nuolen tieltä pois, vaan ihan kylmästi siirtyivät sivuun ennen kuin nuoli oli perillä. Siihen on paha vastata: pitäisi ampua tahallaan edestä ohi, jolloin rusakko sitten jättäisi väistämättä. Hattua nostan näille nököhampahille.

7 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Lasikuitujouset primitiivijousifoorumilla