Hajonneita jousi ei yleensä esitellä mutta olkoot tämä vaikka sitten varoittava esimerkki. Aihio oli peräisin mökiltä. Nopeasti kasvanutta vaahteraa, jossa lustot ovat 7-8 milliä paksuja. Puu kaadettiin jo noin 10 vuotta sitten, halkaisin rungon neljään osaan ja kuivatin aihiot aluksi ilman kuorta ulkona mökin alla. Siinä tuli pintaan niin syviä pitkittäisi halkeamia, että jouduin työstämään kaksi lustoa pois, ennenkuin löytyi hyvän näköistä puuta. Sen jälkeen aihiot ovatkin olleet verstaalla odottamassa parempia aikoja.
Jokin aika sitten otin yhden aihion työn alle, viimeinkin. Leveys noin 45 milliä, pituus vajaa 180 senttiä, paksut lustot, pari hyvin pientä oksankohtaa - joka suhteessa hieno aihio. Tilleröinti meni ihan hyvin, jousi taipui ihan kivasti, virui todella vähän, luokkaa 10-15 milliä. Tilleröin jousen noin 65 paunaan 28 tuuman vedolla. Sen jälkeen nipsaisin molemmista päistä pari senttiä pois, koska tilapäisnokit olivat niin rumat ja huonosti tehdyt, tein uudet uudet. Pituutta edelleen noin 175 senttiä, eli ihan reilusti. Oli tosin paksu, kapea ja jäykkä kahva-aluekin pitkä, noin 20-25 senttiä.
Sitten jousi jäi muutamaksi viikoksi hyllyn päälle, tuli pakkaset ja sisäilman kosteus oli toista viikkoa alle 10 %. Samassa tilassa on Porin Matti, jota lämmitän päivittäin. Tiedostin kyllä, että kuivaa on, mutta “ylikuivuneiden” jousien suhteen ole vielä ollut koskaan ongelmia, joten otin jousen verstaalle viimeistelytilleröintiä varten. Siinä sitten noin toisella vedolla ja noin 25 tuuman vetopituudella jousi räjähti aivan yllättäen, noin 30 senttiä lavan kärjestä. Kaamea paukahdus ja säleet vain lensivät. Siinä kohdassa ei ollut mitään ylitaipumaa, oksaa, mitään silminnähtävää virhettä.
Jonkin verran harmitti kyllä. Odotuksia oli, tunteja oli uhrattu ja sitten kävi näin. Osittain tämä kyllä meni oman tyhmyyden piikkiin, olisi pitänyt vain malttaa odottaa ja vielä jousi vaikka kellariin asettumaan. Taivuttelin toista lapaa ihan testimielessä ja todella paljon sitä sai vääntää, että hajosi. Mutta hajosi sitten samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin kerralla - selkä antoi periksi ja hajoaminen tapahtui voimalla, säleitä lennätellen. Ei mikään erityisen kiva tapa hajota, jos tapahtuu ammunnan aikana täydessä vedossa.
Kuva kahvasta, on paksulustoista.
Hajominen alkoi selästä ja kuvio on hyvin samanlainen kuin muissakin tapauksissa, joissa nimenomaan selkä on äkillisesti pettänyt. Murtumiskohdasta lähtee halkeama vinosti vatsaa kohti, kumpaankin suuntaan. Välillä murtuman alapuolelta vatsasta irtoaa kolmionmallinen kappale. Alemmassa kuvassa murtuman molemmin puolin näkyvät vaaleat saarekkeet ovat ylemmän luston jäämiä.
