Vaahterajousi, hajonnut

Hajonneita jousi ei yleensä esitellä mutta olkoot tämä vaikka sitten varoittava esimerkki. Aihio oli peräisin mökiltä. Nopeasti kasvanutta vaahteraa, jossa lustot ovat 7-8 milliä paksuja. Puu kaadettiin jo noin 10 vuotta sitten, halkaisin rungon neljään osaan ja kuivatin aihiot aluksi ilman kuorta ulkona mökin alla. Siinä tuli pintaan niin syviä pitkittäisi halkeamia, että jouduin työstämään kaksi lustoa pois, ennenkuin löytyi hyvän näköistä puuta. Sen jälkeen aihiot ovatkin olleet verstaalla odottamassa parempia aikoja.

Jokin aika sitten otin yhden aihion työn alle, viimeinkin. Leveys noin 45 milliä, pituus vajaa 180 senttiä, paksut lustot, pari hyvin pientä oksankohtaa - joka suhteessa hieno aihio. Tilleröinti meni ihan hyvin, jousi taipui ihan kivasti, virui todella vähän, luokkaa 10-15 milliä. Tilleröin jousen noin 65 paunaan 28 tuuman vedolla. Sen jälkeen nipsaisin molemmista päistä pari senttiä pois, koska tilapäisnokit olivat niin rumat ja huonosti tehdyt, tein uudet uudet. Pituutta edelleen noin 175 senttiä, eli ihan reilusti. Oli tosin paksu, kapea ja jäykkä kahva-aluekin pitkä, noin 20-25 senttiä.

Sitten jousi jäi muutamaksi viikoksi hyllyn päälle, tuli pakkaset ja sisäilman kosteus oli toista viikkoa alle 10 %. Samassa tilassa on Porin Matti, jota lämmitän päivittäin. Tiedostin kyllä, että kuivaa on, mutta “ylikuivuneiden” jousien suhteen ole vielä ollut koskaan ongelmia, joten otin jousen verstaalle viimeistelytilleröintiä varten. Siinä sitten noin toisella vedolla ja noin 25 tuuman vetopituudella jousi räjähti aivan yllättäen, noin 30 senttiä lavan kärjestä. Kaamea paukahdus ja säleet vain lensivät. Siinä kohdassa ei ollut mitään ylitaipumaa, oksaa, mitään silminnähtävää virhettä.

Jonkin verran harmitti kyllä. Odotuksia oli, tunteja oli uhrattu ja sitten kävi näin. Osittain tämä kyllä meni oman tyhmyyden piikkiin, olisi pitänyt vain malttaa odottaa ja vielä jousi vaikka kellariin asettumaan. Taivuttelin toista lapaa ihan testimielessä ja todella paljon sitä sai vääntää, että hajosi. Mutta hajosi sitten samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin kerralla - selkä antoi periksi ja hajoaminen tapahtui voimalla, säleitä lennätellen. Ei mikään erityisen kiva tapa hajota, jos tapahtuu ammunnan aikana täydessä vedossa.

Kuva kahvasta, on paksulustoista.

Hajominen alkoi selästä ja kuvio on hyvin samanlainen kuin muissakin tapauksissa, joissa nimenomaan selkä on äkillisesti pettänyt. Murtumiskohdasta lähtee halkeama vinosti vatsaa kohti, kumpaankin suuntaan. Välillä murtuman alapuolelta vatsasta irtoaa kolmionmallinen kappale. Alemmassa kuvassa murtuman molemmin puolin näkyvät vaaleat saarekkeet ovat ylemmän luston jäämiä.

RH oli siis 10 %, jolloin jousen MC oli poskettomat noin 2.5 %. Olisi eräänlainen maailmanihme, jos puu ei olisi pettänyt vedossa. Olen itse katkaissut vuosien varrella muun muassa leveitä, paksulustoisia jalavajousia liiallisen kuivuuden takia. Käytännön kokemukseni on, että vetolujuudelle suotuisassa ilmankosteudessa valmistuneet ja sisäänajetut jouset hajoavat hyvin harvoin myöhemmän kuivuuden takia, mutta työn alla olevat ja uudet jouset ovat olennaisesti suuremmassa riskissä. En koske tillerikepilläkään aihiota, joka on levännyt alle 40 % suhteellisessa ilmankosteudessa. Joskus on pitänyt rakentaa humidoria, että siihen päästään.

Huoli tässä on, että “vaahtera on huono jousipuu”-kuiskailut saavat pontta tilanteesta, jossa puu oli täydellisen väärin säilytettyä.

En nyt sanoisi, että “täydellisen väärin säilytettyä”. Normaalisti sisäilman kosteus pyörii siinä 20 ja 30 % välillä talviaikaan. Eikä ole ollut mitään ongelmia. Tämäkin aihio oli ollut koko talven noin 25 % kosteudessa ja hyvin taipui. Kovien pakkasten tullessa pääsi sitten kuivumaan ilmeisesti vähän liikaakin.

Eri puulajit hajoavat eri tavalla. Esimerkiksi syreeni ja tuomipihlaja hajoavat yleensä ihan eri tavalla - selästä nousee pieni säle, eikä se välttämättä merkitse mitään. Punos päälle ja jousi on taas kunnossa. Jotkut puulajit (haapa, tuomi, paju, tms. pehmeät ja kevyet puut) taas antavat yleensä periksi ensin vatsasta ja taipuvat ihan mutkalle ennenkuin selkä pettää. Jotkut hajoavat yleensä selästä räjähtämällä, kuten kataja, marjakuusi, vaahtera - tämä on se ikävin hajoamistapa. Ja aina on tietenkin poikkeuksia!

Olkoot opetus se, että ultrakuivien aihioiden kanssa kannattaa olla varovainen ja välttää liiallista taivuttelua - tässä ei tietenkään ole mitään uutta.

Tämän voisi ottaa haasteena! Vaikka eihän siitä paljon iloa olisi, koska noinkin alhainen kosteus on vain tilapäinen hetki, eikä ultrakuivalla jousella ole sinänsä käyttöä kuin ehkä pituusammunnassa. Mutta sitten kun ammutaan oikeasti pituutta, ilmankosteudet ja siinä samassa jousienkosteudet ovat jo muuttuneet.

Menee jo vähän jankkaamiseksi, mutta 20 - 30 % RH riittää vallan mainiosti vetorikkomaan puujousen, yleisen tiedon ja oman 25 vuoden kokemukseni perusteella.

No tottakai riittää! Ei siinä(kään) ole mitään uutta. Puujousi voi hajota milloin tahansa, vaikka olosuhteet olisivat ihan täydelliset. Minulla on vain tapana mitoittaa jouseni hyvin maltillisesti, varman päälle, joten kestävyys ei ole ollut ongelma, vaikka puut ja jouset kuivassa ovat olleetkin. Jos mitoitus on hyvin tiukka, niin liian kuiva ilma voi koitua jousen kohtaloksi, kuten lopulta kävi tässä tapauksessa. Vaikka jousi oli pitkä, leveä, paksulustoinen ja melko tasaselkäinen, niin lyhentämisen jälkeen paunat lähentelivät luultavasti 70:tä, joka oli sitten liikaa. Varman päälle pelaava noudattaa Tuukan hyvää ohjetta, että alle 40 % suhteellisessa kosteudessa säilytettyjä aihioita ei taivutella. Joskus rajoja pitää vain vähän venyttää…

En kyllä säilytä jousia huoneessa jossa tulisisja. Pakkasolosuhteiden lisäksi se on murhaa puulle jonka tulisi taipumaa kestää.
Tämä keskitalvi on jousikurssillakin aikaa jolloin pitäisi tilleripuuta välttää ja ootella kosteampia aikoja. Yksi pähkinäjousi räjähti jo pari viikkoa sitten ja syynä just kuivuus ja hieman vääränlainen jänteelle laitto. Olin saanut jousen vireeseen aiemmin ehjänä ja tuntuma oli liian jäykkä pähkinälle ja balanssi oli huono. Tähän kun lisätään hieman survomalla tehty jänteelle laitto niin pam!

Taitaakin olla paras nyt tehdä nuolia pari viikkoa. Jousien viimeistelyä/ pintakäsiytelyä jne…