Nokkiuran voi tehdä monella eri työkalulla. Kätevin lienee saha ja myös viilaa on paljon käytetty, joskin se on hieman hidas. Itse olen aiemmin käyttänyt kahta tai kolmea yhteen teipattua rautasahanterää. Toimii mutta jättää nokkiuran pohjan epämääräiseksi. Vannesahaakin olen kokeillut mutta se on hieman liian järeä työkalu hommaan. Pienikin virhe ja nokki menee uusiksi.
Sitten löysin laattasahan terän. Se on pyöreä, hienohampainen terä, joka on hyvin tehokas.
Sillä nokkiuran saa tehtyä todella kätevästi. Se on juuri oikean levyinen, jättää nokkiuran pohjan pyöreäksi ja tekee myös siistiä jälkeä. Viimeistelyksi riittää kevyt sipaisu hiomapaperilla.
Joskus vuosia sitten PaleoPlanetin Ken Villars kehui rautasahan runkoon kiinnitettävää laattasahanterää tosi hyväksi nokintekokaluksi. Silloin bongailin noita, enkä löytänyt kyseistä tuotetta, vaan tuollaisia valmissahoja mitä Tuomon linkissäkin ja hankinta jäi. Kuinka leveän nokkiuran Bilteman laattasaha tekee?
Teen omat nokkini “puukkomallisella” rautasahalla, jossa on kaksi terää teipattuna yhteen. Pitelen nuolivartta kädessä, lattiaa vasten tukien ja rouhin nokkiuran sahalla ehkä 10 sekunnissa. Viimeistelen nokin jänteeseen sopivaksi Leathermanin viilalla, joka on paksuudeltaan tähän työhön sopiva viiloistani. Nokin tekemiseen ei voi mennä enempää kuin puoli minuuttia.
Nokin pyöreäpohjaiseksi saattaminen voi tuntua tarpeelliselta, mutta en näe sille mitään syytä. Ehkä yleisin varhaiskantainen nokkiura oli V-nokki, johon poikkileikkaukseltaan pyöreä jänne ei istu pohjastaan sen enempää kuin neliskanttiseen nokkiin. Kestävyys, tarkkuus, kätevyys ym. huipussaan.
Ennen vanhaan sidoin nokkini langalla ja liimalla kestävyyden lisäämiseksi, mutta luovuin siitä kokeilevasti ja nyt voin jo ihmetellä, että pitikin nähdä moista vaivaa. Edes kuusivarret, jotka eivät kestä normaalia maastoammuntaa (tänään viimeksi pakkasessa kuusileikkuri katkesi keskeltä riistalaukauksessa, kun nuoli släppäsi nuorta koivua matkallaan), eivät hajoa vahvistamattomista nokeistaan minulla.
Lankavahvistuksen tekeminen ei sinänsä ole iso työ. Eläinliimassa uitettu hieno jännelanka (selkäjänteet rulettaa tässä) nokin tyven ympäri kierrettynä kutistuu kuivuessaan äärimmäisen lujaksi, läpikuultavan kauniiksi sidokseksi. Moderni pikaversio on kiertää silkkilankaa tiiviisti viiden, kuuden millin matkalle nokin tyvelle ja päällystää sidos pikaliimalla. Tulee läpikuultavan huomaamaton, erittäin kestävä panta nuolivarren ympärille. Nämä tekevät nokista kestävän 5 mm paksussa nokkipäässä vähintään 60-paunaisesta jousesta ammuttaessa, epäilemättä vaikka sotajousissa normaalien nuolenpaksuuksien kanssa.
Minulla on Clasun laattasahaterä rautasahassa. Leveys on just sopiva (tarkka mitta…) ja jälki niin hyvä, ettei välttämättä tarvitsisi edes hiomapaperiviimeistelyä. Verrattuna yhteenteipattuihin rautasahanteriin, laattasahanterällä on parempi jälki ja parempi ohjattavuus - se ei hypi päätypuussa yhtään sahauksen alussa. Vaikka hampaat ovat pienet, niin se puree silti hyvin.
Itse olen useimmissa nuolissa käyttänyt silkkilanka+pikaliima -punosta, joissakin taas en mitään. Ammun sen verran löysillä jousilla, että yksikään nokki ei ole laukaisussa haljennut. Nokkiosumissa lankapunosnokki kärsii pienemmät vauriot, vaikka sillä ei välttämättä korjattavuuden kannalta olekaan merkitystä.
Norjassa käytin tuollaista laattasahaa, mutta en nyt kuollaksenikaan löydä sitä nuolta laatikostani mihin kokeilin sitä. Jotain +3mm se oli että ihan mukava kyllä tuli.
Rautasahan teriä sitä itsekin yhdessä vaiheessa käytin, myös leathermanin sahaa, puukkosahaa, pöytäsirkkeliä, millon mitäkin.
Mutta viimemmäksi huomasin parhaaksi laittaa kuviosaha viilapenkkiin terä ylöspäin soimaan, johon sitten tarjota nuolenpäätä. Sahaa siististi, tasaisesti ja suoraan kun saa hyvin kädellä tuettua.
Näin vetäisee vaikka 20kpl nokkeja viiteen minuuttiin. Ja koska terä on suhteellisen kapea (~2mm) ja sahaaminen on todella helppo tehdä näin tarkasti, saa käsivaralla tuossa sahattua nokin vaikka 3mm leveäksi helpostikin.
Joskus viimeistelen nokin neulaviilalla ja joskus hiomapaperilla.
Mutta mitä en noista nokeista huomannut tehtävän - on nokin suuaukon levennys kolmioviilalla/hiomapaperipulikalla. Näin nokin suu löytää helpommin jänteen. Joskus näin tämän Mennan nuolissa ja olen sen jälkeen itsellekin tehny.
Täällä päässä on nokkeja mennyt useampikin rikki, ihan vesanuolesta asti… Joten olen tykännyt laittaa pienen punoksen nokin juureen ihan millä tahansa puuvillalangalla, jonka päälle liimaa tipsauksen.
Ja tietysti, nokki on todella jousispesifi omissa vehkeissä. Toisessa jousessa jänne on paksumpi, toisessa ohuempi, siksi pitää sovittaa mikä nokki käy millekin jouselle.
edit: Hah, siellä oli typo kynsiviilasta , tarkoitin neulaviila!
Enimmäkseen olen tehnyt nokit pikku vannesahalla aloittaen ja hiekkapaperilla viimeistellen. Olen myös kahvoittanut puukkosahan terän, jolla saa kertasahauksella lähes passelin uran - varsinkin, kun laittaa nuolenvarren sopivaan jigiin, jossa se pysyy keikkumatta paikoillaan. Tuo Jeren konsti nylskysahan käytöstä on kyllä aika pätevän kuuloinen, joten se täytyy testata pikimmiten!
Jere - eikö kuviosaha revi puuta? Tai riippuu varmasti terästäkin ja toki puulajista. Varsinkin kuusen kanssa saa olla tarkkana sahatessa, se repeilee melko herkästi. Koivu käyttäytyy varmasti paremmin.
Itse olen myös pikkuvannesahaa kokeillut mutta en tykännyt. Kyllä se niin on, että aiemmin mainittu pyöreä laattasahaterä on ainakin omassa käytössä osoittatunut ehdottomasti parhaimmaksi. Pitäisi vielä tehdä ruustukkiin kiinnitettävä, nahkapehmustettu palikka, johon nuolen saa nopeasti ja kätevästi kiinnitettyä, niin perinnenokin tekee varmaan jo samassa ajassa ja vaivalla kuin muovinokin kartion ja liimauksen.
Jos verstaalla teen, niin vannesahalla ura ja hiekkapaperilla pieni viimeistely.
Normaalisti nokin alle rihmaus, jatkaen suoraan sulituksen kiinnittävää rihmausta dacronilla.
Häthätää kuusen alla veistellessä teen vain pienen uran puukolla, johon jänne ei kokonaan edes uppoa. Priminuolien rihmauksiin käytän sekä nokkoskuitua, että jännettä.
Nokkiura vanneshalla. ennen vannesahausta 3mm terällä poraten. Näin tulee pyöreä ja kova nokkiuranpohja. Puukollakin teen joskus. Ja rautasahoilla jne. Mutta kyllä vanneshalla tarkan saa. Santapaperilla tuunnaillen. Joskus käytin pikkuviilasrajaa… Nyt ei enää jaksa ihan niin hifistellä.
, tarkoitin neulaviila!
