Turkkilainen komposiitti #3

Tästä se lähtee taas. Aloitan sarvien työstämisellä, niin saan tehtyä niihin liimapinnan, nyt kun olosuhteiden pitäisi olla aika otolliset siihen puuhaan.

Sarvien uritukseen löytyi nyt kohtuullisesti toimiva menetelmä. Sarven muotoinen ja pituinen muotti, johon valmiiksi ohennettu sarvi parilla kuumaliimatipalla kiinni. Sen jälkeen karkea työstö koveraan muotoon pyöreällä ja kuperalla karkealla raspilla. Uritustyökaluun ruuvasin sivuohjaimet, muotti on täsmälleen sarven levyinen, jolloin uritus menee varmasti suoraan. Tuolla raspilla saa koveran muodon tehtyä nopeammin kuin urasiklillä. Nyt tulee aika tasalaatuista jälkeä toistettavasti kohtuullisessa ajassa!

Kolme paria ajattelin nyt sarvia urittaa.

5 tykkäystä

Hyvä! Kolme paria on kiva tehdä kerralla, koska kun saat uritettua ja liimattua pohjat sarviin, voi ne laittaa vaikka hyllyyn pariksi vuodeksi odottamaan jouseen liimaamista.

Mistä hommasit tommosen raspikiekon? Kummallinen härveli. Muotti sarven pitämiseen on ihan hauska ja tuossa on yksi hyvä puoli mikä ei välttämättä tule mieleen ensimmäisenä. Kun uritat tuossa ja sen jälkeen sarvea taitetaan vähän suoremmaksi, poissonin efekti vetää lisää koveruutta sarveen → usein sopii paremmin runkoon liimattavaksi tämän ansiosta. Siklillä nimittäin helpommin vetää liian loivan koveruuden kuin liian syvän.
Ja päinvastoin jos sarven urittaa suoraksi taivutettuna, poissonin efekti tekee koveruutta urittaessa ja takaisin käyräksi kipristyessä todellinen koveruus onkin pienempi kuin siinä työpenkillä missä yritit tarkkaan urittaa yhteensopivaksi.

Sivun lopussa, “Ring rasp, staircase maker’s rasp”.

Yllättävän hyvin tuntuu toimivan, ei vaella ja puree hyvin.

Tuo on oikein hyvä paikka. Olen toistaiseksi vain neula viiloja ostanut.

Kellotin, että uritukseen meni 25 minuuttia, sarvi oli 55 senttimetriä pitkä. Kaikki muut valmistelutyöt (valinta, lyhennys, kavennus, ohennus) noin 15 minuuttia. Eli noin 40 minuuttia per sarvi, Vietnamin liuskasta uritettuun ja pohjustusvalmiiseen liuskaan.

Fine toolilla on todella toimitus sieltä ostin sen veritaksen dowel makerin.

Ensimmäisen jousen runko taivutettu. Kaksi ajattelin tehdä tällä pituusmuotilla. Kolmas sitten jollain muulla.

Jännetyöt aloitin myös, jänteiden perkaamisella ja säikeiksi työstämällä.

6 tykkäystä

Jänteiden repimistä. On siinä hommaa mutta oikeat työkalut ja -tavat löytyvät vähitellen.

Kolme paria sarvia pohjustin, tai ainakin yritin… Kovasti tuli taas mikrokuplia ja ruma pinta. Illalla soitto päivystävälle sarvijousiasiantuntijalle (sellainenkin Suomesta löytyy!) ja ongelma taisi löytyä. Olen lätrännyt liiman kanssa ihan liiaksi, vähempi parempi. Uudet sudit vuohenkarvalla lähti myös tilaukseen. Lisäksin työstin kaksi paria sarvia lisää liimattavaksi. Parit rungotkin taivutin.

1 tykkäys

Alkaa kuulostaa jo puuhakkaalta viikonlopulta. Nuo kuvan jänteetkin on just sitä mitä haetaan.
Mikähän ero on vuohenkarvalla ja mäyränkarvalla? Ihan perus k-raudat, puuilot ja motonetit myy mäyränkarvasuteja, toimivat aika hyvin. Olikohan jalmeri ja sokeva merkkisiä.

Toivottavasti keritään katsomaan yhdessä se jänneselystys niin tulee priimaa.

Laitahan linkkiä, siankarvaa ne minusta kaikki ovat. Sitten löytyy sellainen kuin mäyränkarvahäivin – paljon on tietoa kertynyt mutta häivin on minullekin aivan uusi sana. Hinnat ovat jo pahimmillaan kolmenumeroisia. Tilasin muutamia työkaluja, niin siinä samalla tuli vuohenkarvasuteja tilattua, aika edullisia nekin.

Joo, toivotaan. Minulla on työn alla myös yksi osage-jousi, johon lätkäisin ohuen jänneselystyksen ja kokeilin tuota korealaista tekniikkaa ja ihan kivasti tuntui toimivan. Jänteet pitää olla kyllä hyvin riivitty.

Siihen ekaan komposiittiin tuli aika rutkasti jänteitä (yli 100 grammaa) mutta yksi syy taisi tosiaan olla se, että ne oli huonosti revitty säikeiksi. Jänteen ominaistiheys on luokkaa 1,24 (noin, muistaakseni), jolloin paksut, huonosti revityt jännesäikeet ovat aika painavia. Tuollainen hyvin säikeiksi revitty on ilmavampi, selvästi riittoisampi, liimankin siihen saa paremmin imeytettyä. Enää en ihmettele niitä pieniä grammamääriä, mitä komposiittiin voi parhaimmillaan laittaa taiten tehtynä.

Saatto olla siankarvaa, en muista. Mutta pointti että luonnonkuitu johon nahkaliima tarraa, muovilta se vain helmeilee pois.

Sarvien pohjustusta laihalla liimalla ohuelti. Taas tuli järkyttävä määrä mikrokuplia mutta keksinpä hyvän keinon niiden poistamiseksi. Epoksipuolelta tuttu lämmitys, kuumailmapuhaltimella täydellä teholla pyyhkäisy poistaa kaikki kuplat kuin taikaiskusta. Saas nähdä mitä tulee, uusi lupaava liimakin kokeilussa.

Kaksi runkoa valmiina liimattavaksi. Pituudet 120 cm ja 115 cm, nokista nokkiin -mitta tulee olemaan vähän vähemmän. Kolmas runko pitää vielä taivuttaa.

1 tykkäys

Kovaa sarjatuotantoa. Laaduntarkastaja kävi mikkelistä katsastamassa, niin edetään tuotannossa. :smiley:
Nyt vaan sarven liimaus 100% täydelliseksi niin mikä muka voisi mennä pieleen…

Teetkö kolmannesta pituusjousen? joku 108-110cm? Ampuuhan tuo 115cm jousikin 70+ paunaisena yli 400m…

Kolmas runko taivutettu. Sarvien liimapohjustuksen kolmas yritys menossa. On se vaan vaikeaa. Eka yritys meni ihan pieleen. Toinen oli parempi, vain muutama harmaa alue mutta liikaa ilmakuplia. Nyt kolmas yritys tosi kuivalla sudilla ja kunnon kuivuminen välissä. Neljä kerrosta 3 % liimalla (tai on se vähän paksumpaa haihtumisen takia), nyt ainakin näyttää lupaavalta, paremmalta kuin aiemmin. Tiedä sitten, onko sarvien pesulla jotain vaikutusta myös, nyt pinta oli himmeän harmaa. Niin ja lisäsin liimaan myös 5 % etikkaa, pitäisi kirjallisuuden mukaan parantaa imeytymistä pintaan.

Liima 70-asteista. Siirryin kattilaan ja vesihauteeseen, paljon nopeampi kuin se vahasysteemi.

1 tykkäys

Semmonen huomio että jos liiman pesee pois, kannattaa raapasta siklillä pinta ennen uutta liimaa. Siitä vaikuttaisi olevan hyötyä.

Heh ja vielä nopeampi on liedellä ilman vesihaudetta… Niinkun meikä tekee useimmiten.