Onkos täällä kokemusta esineiden tuohella päälystämisestä? Mikke voi pamauttaa pari kuvaa esille ainakin. Entä Juri, Juha?
Tuli ajankohtaiseksi alkaa päälystää turkkilaisia, kun ne vielä elossa pihisee ja potkii. Aloitin kahvan nyörittämisellä. Sitten lueskelin netistä että jousen sivut peitetään ensin nahalla, no sen jälkeen taas jatkuu.
Kuitenkin, jonkunsortin F1-sarja tuo sarvijousen päällystäminen on, nimittäin siinä huonosti tehty tuohityö alkaa repeillä taivutuksen alla. Lavathan taipuvat aika hurjasti.
Aina puhutaan että käytetään “single sheet” eli yhtä tuohilevyä. Semmoinen on kuitenkin ihan hiuksenohutta, jotain 0,05mm paksua.
Idea on että sopivan paksuinen kestää ja liimaantuun tasaisesti, taipuen ja mukaillen muotoja. Käytännössä näkisin että tämmöinen paksuus on jotain 0,15mm. Mikäli kohta ei taivu ja haluttaisiin vielä kulutuskestävämpi, voi paksuus olla suurempi 0,2-0,3mm. Kuten tuossa mun kahvassa.
Liimataan tietty nahkaliimalla ja kerralla nättiä. Olin aika vakuuttunut miten helppo lopulta oli liimata 20-25% liuoksella tuommoinen jousen kahva. Varmaan 10min homma. Laittelen tähän kuvia kun homma etenee. Kiinnostaisi kuulla muidenkin kokemuksia, onko peräti joku jousia päälystänyt joskus? Varmasti suojaa sateelta puujousenkin.
Olen kiehautettua tuohta käärinyt jousen kahvaan ja suksen siteisiin ja se tosiaan pehmenee aivan lötköksi ja venyy kuin kumi, muttei yhtä paljoa. Ja jäähtyy ja menettää kumimaisuutensa hyvin nopeasti lämmöltä nostettaessa. Voisin arvuutella, että, sarvijousen selkään liimatessa, lämmitettyä tuohta ei kärsi paljoa venyttää, muuten saattaa paukkua poikki jousta vedettäessä.
Onko jokin syy estetiikkaa lukuunottamatta siihen, ettei turkkilaistakin voisi kääriä tuoheen urgijousten tapaan?
Tuohen murtovenymä poikkisuuntaan on aika pieni, ei luultavasti pysy varsinkaan jänteen mukana vaan halkeaa. Vastaavasti ugrijousessa se on mm. koivun päällä, jossa se on luonnossakin ja näyttää sietävän tuon venymää. Tuohen käyttö vedeneristykseen perustuu sen sisältämiin vahoihin, jotka ovat varsin vettähylkiviä, jopa siinä määrin, että niitä on kokeiltu tekstiilien kyllästämiseenkin.
Kuten Taihki kuvaili, mahtaa haljeta jos laittaa poikittain taipuviin osiin. Kuten tuossa Ivarin jousessa näkee, on tuohilätyt laitettu oikeastaan lähes kauttaaltaan pitkittäin. Näin tietysti saa vielä saumat minimoitua!
Jos punoisi ympäri koko lavan, myös sarven, menisi varmaan tuohi ryppyyn vatsapuolella jousen taipuessa.
Tuntuu ylivoimaisesti vaikeimmalta tehtävältä nyt saada siistiä tuohta halottua tuohon 0,15m paksuuteen. Mitä ohuemmaksi nyt saisi, sitä helpompi olisi myöhemmin liimata (toki ei nyt ihan nöyhtää tarvita). Kuivaa ja tuoretta hieskoivua kokeiltu, vesi liottelu ok, mutta mukavin työstää ihan tuoreeltaan. Käytännössä kolmeen osaan tuohen saa halkaistua, mutta vaikea saada neljään osaan siistiksi. Eikun lisää vaivaa ja valkkaa parhaat… Vähän vinoittain pitää nyhtää levyt irti toisistaan, se toimii.
Lopullinen liimaus on kuvattu komposiittien yhteydessä tehtäväksi kuivana, mutta jos dippaa tuohta kuumassa vedessä, sen jälkeen sutii extra paksua liimaa (koska tuohessa oleva kosteus ohentaa liimaa) ja kietaisee, voi olla helpompi asettaa jouseen tosiaan. Vaaditaan testejä…
Käyttäjä @Mangrove poisti hyvän viestinsä mutta sen asiasisältö oli tämä:
Kansallismuseon hantijousessa SU 3904:347 on käytetty pintana arviolta noin 0,1 mm paksuista tuohea. Sakaroissa tuohi on kääritty puun ympäri ja lavoissa tuohi on liimattu lavan suuntaisesti, jopa 50 cm pitkinä levyinä. Jousi näyttäisi olevan kääritty kauttaaltaan tuoheen.
Jeren kahvatuohet näyttää liian paksuilta.
Käyttökestävyys tulee siitä että se on tiukasti, ohuena kiinni jänneselyksessä.
Tuohi pitkittäin jouseen aina.
Jurille keittelystä, sillä avataan/avustetaan ohuen kerroksen irti saamista. Kerrosten erittelyyn kirurgin veitsi ja pinsetit tms. apuvälineet. (suurennuslasi, suurennusrillit)
Niin ohut kerros kuin mahd., 0,1mm on jo paksu. Kun siitä miltei näkee läpi, niin se on hyvää matskua.
Tuohi hitsataan/silitetään kuumalla raudalla jänneselystyksen päälle.
Yksi kerros tuohessa, semmoinen rusehtava on paljon ohuempi kuin 0,1mm. Ja niitä kerroksia on uskomattoman paljon päällekkäin. Tuohi kasvaa koko ajan uutta kerrosta. Se valkea pinnalla on jo “kuollutta” tuohta.
Adamin kirjassa on hyvä luku tuohihommista. Kannattaa lukasta.
Jos suojaa kepeydellä Jere haet niin sellakka + kiinanpuuöljy on se kevein. Kestää sateen hyvin. Tein pari sellaista ja pelittää hyvin jänneselän päällä. sellakkaa +3 ohutta kerrosta välikuivaten ja kinanpuuölhyä niin paljon kuin vetää ja antaa olla vrk. lumputus että ylimääräiset saa pois.
Näyttää tältä:
Kyllä. Se jänisliima joka jo on jänneselystyksessä lämpiää ja sulaa kiinni tuohiin. Raudan lämpötila pitää olla just sopiva, ei liian kylmä, ei liian kuuma. Raudalla tuohen läpi lämmitetään, rautaa ei päästetä koskemaan liimaan.
Kiitos hyvistä vinkeistä. Nuo kahvatuohet on tosiaan jotain 0,3-0,5 paksuja, ne voikin hyvin vaihtaa vielä. Saumat tuntuu käsissä.
Mutta 0,1mm on jo paksu? Herää ihmetys että miten tuommoiseen 0,05mm paksuuteen pystyy isoja lättyjä repimään? Kun useissa jousissa näkee näitä 40cm pitkiä suikaleita. Pitää näköjään lähteä etsimään lisää otollisempaa tuohta. Tuohessa olevat “silmut” estää toistuvasti ohuemmaksi repimisen, kun niihin kerros tarraa kovemmin ja johtaa siihen että siisti kerros repeää siltä kohdalta useampaan osaan.
Tuohi mitä käytän on viimesen päälle puhdasta (erottaa hyvin sisäpuolelta) ja tuoretta. Joten näköjään valikoida pitää kovasti. Sitä sano facessa Björn Sofeit, kylläkin.
Adamin artikkeli on tietysti joku kymmenkunta kertaa luettu. Siitä ymmärsin että jänneselän sileys on todella tarkka juttu, Adam täyttää koloja jännerippeillä ja liimalla jne. Muuten ei tuohi pysy pientenkään kuoppien päälle.
Myöskin että liima on nimenomaan nahkaliimaa tai kalaliimaa, ei jänisliimaa.
Sellakka + kiinanpuuoljy kiinnostaisi, mutta semmoista pintaa on hankala korjata jos joskus tarvitsee. Tai päälystää. Pitää hioa kauttaaltaan.
Eikö muuten pelkkä sellakka riittäisi?
En tiedä. Sellakka kuluu suht herkästi pois. Meidän tamminen työpöytä on sellakkattu ja kuluminen on herkempää kuin nykyajan lakoilla. Kokase silti.
Kiinanpuuöljy laittaa kuitenkin pisaran liukumaan pinnalta.
Jostakinhan se pitää aloittaa, että näkee miten homma toimii. Nyt kahvalätty on vaakana ja tuntuu ihan kivalta. Sen huomasin että jos yhtään paksumpaa tuohta käyttää, niin se pitää olla näin poikittain/viistossa. Mutta siellä näkyy silti pieniä murtumia. Ja niinhän Juha juuri sanoo tuolla että pitkittäin on laitettava. Mutta aika paljon on ihan veteraanitekijöitä jotka latoo vinoittain? Lehner, Wittenaar jne.
Säästin parhaat palat tuohta seuraavaan jouseen, johon kokeilen sitten pitkittäin.
Kasaneita en ehtinyt tähän vielä päälystää. Huomenna kisat, niin pikkasen myöhästä ruveta jousta enää liimailemaan… Ihan hauskaa hommaa ja yllättävän nopeaa/helppoa. Suurin ongelma tuntuu olevan sellaisen hyvin halkeavan tuohen löytäminen?? Pitää olla nuori puu ja todella notkea, mieluusti halkeileva tuohi.
Vanhalinnan kisoihin saa jo sitten kivasti koristellun jousen. Tilasin sandaraccia Sandarac - Wikipedia , josta olisi tarkoitus pellavaöljyn kanssa keittää oma lakka. Niinkun 100% aito! Mutta vielä on ne sellakat ja kiinanpuuöljyt kokeilematta. Siihen sandarac/pellavaöljy lakkaan voi sekoittaa väripigmenttejä ja maalata jousen, jota oli tarkoitus myös kokeilla.
Noita Jeren jousia Perniössä moni ihasteli, eikä meinannut uskoa, että hattivattiporukan vihaisimmin heittävä vehje se lelun näköinen ja kokoinen jäkkärä on. Harjanvarsijousiin ovat jo tottuneet ja meikiksen käyttämiin paunoihin. Niin, myös ”lelujen” maksimi vetopituus nostatti kulmakarvoja taljaporukalla.
No joo saattoipi olla… Näppäriä pelejä noita 400-500 grainin ratanuolia heittämään, kun toimivat niin hyvällä hyötysuhteella. Jos olisi paunat lähempänä 60 niin kaari olisi jo luokkaa reku hiilarinuolilla.
Vielä ku oppis ampumaan! Kovaa ohiampuminen tuottaa nuolihävikkiä, jota vähän tulin jo kisoissa kiroiltua.
Nyt alkaa selviämään tuohen sielunelämä. Oleellista on minkälaisesta puusta tuohi on peräisin. Valikoida kannattaa, koska eroa on ja toisesta ei kannata edes yrittää. Nyt on iso läjä 0,06-0,12 paksua tuohta. Kun nämä lajittelee värin mukaan, tulee siistiä. Silitysrauta on muuten passeli apuväline tasoittamiseen!
Kasvualusta vaikuttaa paljon tuohen kuntoon. Kuivat, kovat tuohet löytyy yleensä happamassa maassa kasvaneista koivuista eli kuusien ympäriltä.
Tuohessa pitää olla kunnolla haituvia että tuohi irtoilee. Mitä puhtaamman valkoinen, sitä otollisempi. Nyt alkaa mennä tuohen irroitus sesonki muutenkin ohi.
