Tuhoon tuomittu käppyrä..

Jep jep terve vaan taas. Nyt olis huolella pilattu jousi hyppysissä ja suuret toiveet saada tästä vielä toimiva kampe… Aihiona on 23 vuotias pihlaja joka on noin 55-65mm halkaisialtaan. Aihio on kaadettu vuosia sitten ihan polttopuuksi mutta löysin joskus ja otin piruuttain talteen kuivumaan. (Siitäkin jo varmaan vuosi pari)

Tähtäimessä siis alle 130cm lyhäri kahvalla. Koverretut lavat ja pienet recurvit höyryttämällä… pari kuvaa aihiosta :

Kirveellä vatsa auki ja raspilla vähän päälle… Aihio tässä vaiheessa 140cm pitkä. Kuori puukolla auki, kostutus ja loppu pois kalttaamalla. Sitten raspilla vähän lisää muotoa. Paksuutta jätin tosi reilusti ja siitä sitten kourutaltalla kovertamaan… !

Olin mielestäni saanut lavat tarpeeksi muotoonsa ja kärjet sopivaksi…
jousta lyhensin 127cm .huomioikaa että koska olen TYHMÄ niin kaikki mitoitukset tulee nyt omasta päästä ja muistikuvista esim Jeren recurvi jousista joita olen ohimennen kisoissa nähnyt…

Elikkä no kun sain jousen pakettiin niin otin töistä vanhan purkuuunin tiiliä ja pari harkkoa ja tein niistä “uunin”…

Siihen päälle 10litran maali ämpäri ja sinne vesi lämpiämään…

Siihen päälle sitten raksan ylijäämästä Reilu kaksimetrinen kotelo. Toisen pään ruuvasin ämpäriin ja sytesin tiiviiksi. Toiseen pähään lyhyelle jouselle luukku ja sitten vielä pari reikää ylempään lautaan lämpömittaria varten. Mielenkiinnosta katsoin millaiset lämpötilat höyry sinne teki ja korkeimmillaan sain mittariin 78 astetta torven alku päässä…

No sitten jousi sisään ja odottelemaan.

ENSIMMÄINEN VIRHE !

Höyrytin liian kauan. Jousi oli varmaan kaiken kaikkiaan höyryssä pari tuntia. Pienissä pätkissä. Räknäsin samalla komottia paremmaksi ja auoin sitä ja otin jousem ja hypistelin ja ihmettelin mitä tapahtuu… No sitten kun jousi oli ollu yhtäjaksoisesti vähän pitempään (15-25min) otin sen pois ja aloin kääntämään… Kääntämiseen tein tälläiset pukit… kuvassa jousi vielä ilman vääntämistä.

Jousessa oli tosiaan aika mukava tuo muoto ihan luonnostaan… paksuutta kärjissä oli tosi reilusti ,reilu 15mm. Lavat 20mm paksut ja liki 50mm leveät.
Mutta sitten alkoi se taivutellu ja siitä riemu lähti… Muutama virhe jousen työstössä konkretisoitui hyvin äkkiä ja tuli aika tyhmä olo kun tajusin virheeni…

VIRHE KAKSI ! Eli voin toki olla väärässä ja toivon että korjaatte mutta omasta mielestä virhe oli selkeä kun se kärki alkoi halkeamaan… eli olin hionut nokin liian kaarevaksi ja tietenkin kuorma kärjestä taivutettuna ei tullut kuin selkäpuolen lustoihin… joten kärki halkesi… No ei hätää jousessa oli vara lyhentää. Otin äkkiä kärjistä pois jokusen sentin siten että sain alkavan halkeaman pois. Ja äkkiä pientä muotoa mutta nyt en pyöristänyt kärkeä. Sitten takas koppiin ja höyrystymään. Yksi olut odotellessa ja sitten taas taivuttamaan…

VIRHE KOLME ! RÄKS PUM KRIIK PER#ELE

Juuri tästä tilanteesta jäi kunnon kuvat ottamatta koska mietin että olikohan se sitten siinä…no minäpä aattelin että kokeillaan nyt vielä… eli kärki halkes tosi lahjakkaasti ja suht pitkälle noin 12cm päähän kärjestä . Enää ei jousta lyhennellä niin aattelin että enää ei ole menetettävää ja hetkeksi vielä kaappiin ja ronskisti kärjet mutkalle ja halennut osa puristimilla kasaan… otin toisenkin kärjen taivutukseen ja siitäkin kuului pieni räpsähdys. Mietin mielessäni että pauku mitä paukut minä sinut nyt väännän yhtä pitkälle kun kaveriskin.

Jousi jäi noihin asetelmiin jäähtymään. Pistin kamat kasaan ja tulin sisälle ihmettelemään… näytti aika pahalta. Toinen pahemmin kuin toinen… sitten tuli ajatus… vaikkei ratkaisu olle kovin primitiivinen niin ja varmaan joku ois jo pätkiny tämän uunin puiksi ajattelin että kokeillaan ja otetaan tästä nyt kaikki kokemus irti… eli porasin halkeamiin reiät. Sitten sekoitin pienen satsin epoksia ja imasin sen pieneen injektio ruiskuun. Sillä sitten ruuttasin halkeamat niistä rei’istä niin täyteen kuin mahdollista ja puristin halenneen soiron kiinni. Liimaa tuli joka välistä. Jätin sen siihen sitten yöksi kuivumaan…

Elikkä nyt ollaan tässä päivässä ja olen hionut kärjet ohuiksi. Hieman viimeistellyt jousen pintaa ja tein vielä nokit…

Halkeamassa on epoksit välissä mutta ajattelin vielä koittaa lisätä toiseen pitempään lisää koska näyttäisi nyt että sen juuressa ei sitä ole…

SEURAAVAKSI suunnittelin siis lisätä epoksia ja tehdä kärkiin vahvalla kalaverkko narulla tiukat punokset pitämään lapoja paketissa… paketissa viimeistään siinä vaiheessa kun kärjet räjähtää ja palaset lentelee niin ei lentelis niin pitkälle… heh

Yhteenvetona höyrytyksestä niin ihan tavoitteisiin en päässyt kärkien jyrkkyyden suhteen mutta ihan tarpeeksi siihen nähden etten vääntänyt ihan palasiksi… eikä ole ihan symmetrisetkään mutta tää nyt olikin eka kerta… kärjistä ei nyt TOIVOTTAVASTI tule taipuvat koska sitten ne ainakin poksuu… Tavoitteena olis ehkäpä saada ne pysymään muodossaan…

Jousi on nyt 120cm pitkä ja “taipuvaa” osaa lavoissa on 40cm… eihän tältä hirveää vetopituutta voi odottaa… paunoja oli alkuun suunniteltu aika paljon mutta taitaa olla järkevintä hioa lavat nyt suht kevyiksi että kärjet kestäisi. Koverat lavat en tiedä miten käyttäytyy ja onko ne kuinka hyvin mitoissaan… Leveyttä on 47 milliä ja paksuutta keskellä 20mm ja laitoihin mitattuna 26mm. Kärjet on 10mm ja siitä sitten paksuuntuu siihen 20. Koverrukset loppuu reilu 10cm päästä kärjistä ja sen osan ajattelin punoa… jousi muuten on mukavan muotoinen ja suora sekä pyrin työstämään huolella. Saa nyt sitten nähdä… jahka saa kärjet pakettiin alan kattomaan tilleri puussa miten lavat käyttäytyy… yksi kysymys on mielessä että minkäpituisella tilleröinti jänteellä tälläistä kannattaa alottaa tilleröimään ja mitä vinkkejä muutenkin tän profiilin tilleröintiin on ? Hyvin mahdollistahan on että tämä pasahtaa säleiksi heti kun alkaa kärkiä kuormittamaan mutta sempähän näkee… silti mennään sillä päämäärällä että tällä ammutaan vielä :crossed_fingers:

Onko mitä mielipiteitä ? Lopeta vielä kun voit vai jatka vai mitä häh ? Onko ensinnäkään punoksista apua ? Teen ne tosin joka tapauksessa mutta kertokaa mielipidettä jos jaksatte !

Siinähän on kivan koverat lavat. Kyllähän tolla nyt lähtee ainakin se 20" veto 45 paunalla. Kahvan laittasin taipumaan ja rikkoutuneisiin osiin jännepunokset. Osta liivatetta kaupasta jolla hämmentelet liiman punoksiin. Jos ei jännettä niin pellavalankaa tuolla liivate (gelatiini) liimalla.

Mutta joo, multa löytyy semmosia töräyksiä joissa tuntuu että rekurvit on enemmän epoksia kuin puuta, noihin en itse vaivautuisi laittamaan punoksia.

Lavat tietty kanttii paahtaa ja ottaa tilleröinnin kanssa erityisen rauhassa kun on pihlaja kyseessä. Tilleröinti kannattaa aloittaa niin lyhyellä jänteellä kuin mahdollista, eli jousen pituisella tässä tapauksessa.

Tulevaisuuden varalle, suosittelen noin lyhyessä jousessa vetämään lavat suorilta 10mm paksuuteen kun rekurveja taittaa, ei sälöile enää.

1 tykkäys

Meinaat että tekis läpi taipuvaksi ? Tekis mieli pieni kahva osa jättää tuon muodonkin takia mutta onko siinä mahdollisuuksia sit saada kestämään ?

Ja täytyy pellava lankaa käyttää, jänne loppu mun varastosta. Ihan siis liivatetta pieneen määrään vettä (kö)?

Miten nyt sen paahtaminen kanssa jos tätä on jo höyrytetty sanotaanko reilusti… meneekö puu itsessään pilalle siitä ? Kuk lueskelin täältä foorumilta tän lämmityksen haitoista ja oli puhetta että heikentää puuta… vai voikohan tätä enää enempää heikentää…

Ja juu luin kans noita recurvi keskusteluita ja ois varmaa pelastanu kun olis lukassu enempi ennen tän alottamista. Olihan siellä useemman kerran maikinta kärkien hyvästä paksuudesta yms.

Liivatetta juuri, se on eläinperäistä liimaa tosiasiassa. Sopivan seoksen löydät kyllä kun kokeilet, aika paksuna voi käyttää.

Kahvaan voisi sanoa että jäykällä kahvalla 18-20" veto, taipuvalla 20-22"?

Tähän iänikuiseen puun heikkenemiseen paahtamisesta voisin sanoa, en tiedä ketään kuka olisi paljon jousia paahtanut/höyryttänyt, mutta yhtäkkiä lopettanut koska uskoo tämän heikentävän puuta. Toisinsanoen käytännön dataa ei tuosta ole. Siitä taas löytyy dataa että pihlaja puristusmurtuilee!
Arvailuja riittää, toki ymmärrän senkin - mutta nämä tulevat usein niiltä ihmisiltä jotka eivät ole paljon jousia lämmittäneet.

1 tykkäys

Paketti liivatelehtiä ja tosi pieni tilkka vettä… tollanen tuli… aika napakkaa liimaa. Täytyy käyttää enemmän. Tai sitten tilata ihan sitä nahkaliimaa tai koittaa tehä ite ?

Levitin ensin pohjalle liimaa ja kieputin pellavalangan päälle. Sitten lisäsin vielä päälle liimaa ja kun se vähän jo kovettui niin lämmitin liimaa vielä kuumailmapuhaltinella. Ajattelin että se sitoo paremmin kaiken pakettiin kun liima notkistuu lämmöllä vielä…

Minkälainen tällänen punos ja liima on esim auringossa,sateella jne ? Tarvitseeko sitä suojata jollain ?

1 tykkäys

Paahtamisen tai lämpökäsittelyn seurauksena puun vetolujuus heikkenee mutta puristuslujuus kasvaa, keskimäärin. Optimilämpötila on noin 160–200 astetta.

Tuomo sanoikin jo tavallaan kaiken, mitä tähän kohtaan pitää, mutta keskustellaan.

Ymmärrän Jeren käytännönläheisen turhautumisen, mutta tuossa menee vähän puurot ja vellit sekaisin.

Ei ole kiistanalaista tai epäselvää, että lämpökäsitelty puu on hauraampaa kuin lämpökäsittelemätön puu. Tämä perustuu tutkimustuloksiin. Kyse ei ole uskonasioista tai mielipiteistä. Kyse ei liioin ole kuivasta (heh) teoretisoinnista, joka häviäisi käytännön verstaskokemukselle. Tutkimukset ovat kokeellisia, eli puuta on kuumennettu ja rasitettu ja on mitattu miten puun ominaisuudet muuttuvat.

Jousten paahtamisen popularisoija StLouis (2008: 68) listaa yhdeksän puulajia, joita on paahtanut jousenteossa. Näistä neljä eli noin puolet on pettänyt joko vedossa tai puristuksessa paahtamisen jälkeen. St.Louis toteaa kategorisesti, että erittäin tiheät puut eivät hyödy paahtamisesta mitään.

StLouisin pienen ja kapean otoksen perusteella maailmassa on tuhansia puulajeja, joille paahtaminen ei sovi, tuhansia puulajeja, joita paahtaminen ei hyödytä, ja tuhansia puulajeja, jotka hyötyvät paahtamisesta.

Se, että paahtamisen puoltajat jatkavat paahtamisiaan kertoo lähinnä siitä, että paahtajat käyttävät paahtamiseen sopivia puulajeja. Itseraportoinnissa on se ikuinen bias, että kaikki meistä kertoo onnistumisistaan huomattavasti taajemmin kuin pieleen menneistä projekteista, ja paahtamisesta puhuvat etunenässä ne, jotka kokevat saaneensa paahtamisesta hyötyä, eivät ne, joiden kokemus on toisenlainen. Ollaan perin juurin subjektiivisia.

Hyvä tuo gelatiiniliima-idea. Menee testiin hamppu/pellavaselystyksiin.

Hyvä artikkeli lämpökäsittelyn vaikutuksista on tämä:

https://www.researchgate.net/publication/279900105_Wood_modification_by_heat_treatment_A_review

Siinä on koostettu eri tutkimusten tuloksia – vaihtelua on paljon.

1 tykkäys

Minä paahdan lähes kaikki jouseni, joten ensimmäinen väittämä ei pidä paikkaansa. Katajasta syreeniin. Kaikissa tapauksissa puristuskestävyys on parantunut.
Laitan tänne paljonkin rikki menneitä tai vähintään epäilyttäviä viritelmiä, joten toinenkaan väittämä ei pidä paikkaansa.
Todella suuri osa jousensa paahtajista jatkaa tätä ensimmäisiä kertoja kokeilleena, miksi on näin?
Subjektiivisuutta voi myös peräänkuuluttaa niiltä jotka menevät vastahankaan ilman perusteita ja käytännön kokemuksia. Oleellista kun on nimenomaan käytännössä todeta - mitä paahtaminen tekee jouselle? Mikä muuttuu?

Multa löytyy hyllystä parikymmentä vatsapaahdettua jousta. Yksi niistä, 40 paunainen pihlajajousi ampui vatsapaahdettuna 255m viime kesänä kotipellolla. Piti profiilinsa hyvin juurikin vatsan paahtamisen ansiosta.

1 tykkäys

Siis het-konen. Paahdat jousipuita, jotka eivät sovi paahdettavaksi, mutta silti niiden puristuskestävyys paranee? Nyt ollaan jo ihmeellisyyksien äärellä :smiley:

Millä tavalla todennat puristuskestävyyden parantuneen? Jos jousi paahdetaan tekovaiheessa, ei ole mitään keinoa todentaa, onko sen puristuskestävyys parantunut, sillä vertailukohtaa ei ole, puiden puristusominaisuuksien vaihdellessa lajinsisäisestikin kuten tekevät. Ainoastaan vasta valmis, sisäänajettu jousi paahtamalla tämä voitaisiin todeta. Paahdatko siis jousesi vasta sen jälkeen, kun olet todennut niiden puristuskestävyyden paahtamattomina?

Kuinka paljon paahtajat ampuvat paahdetuilla jousillaan?

Syntyy vaikutelma, että tänä päivänä paahtoja tehdään lähinnä heiton maksimoimiseksi, ja sitä harjoittavat lähinnä pituus- ja nopeusampujat. Esimerkiksi StLouis tai Gardner eivät jousenteoltaan ehdi tai ehkä haluakaan paljon ampua, sen yli ja ohi, mitä tarvitaan kronolukeman tai jaardi-luvun kirjaamiseksi.

Jousenteon ollessa kiihkeimmillään yhdellä jousella ei ole mahdollistakaan ampua kuin kourallinen laakeja, been there. Onko meillä paahdettuja jousia, joilla olisi ammuttu vuodenkierron rankasti vaihtelevissa kosteus- ja lämpöoloissa tuhansia ja tuhansia laukauksia?

Noniin ja väärinymmärtäminen alkoi.

Viittaat että paahtajat käyttävät vain siihen soveltuvia puulajeja. Minä sanon että käytän siihen kaikkia puulajeja. Yksinkertaisesti tarkoitin että vielä en ole tavannut puuta joka ei hyötyisi paahtamisesta.

Olen paahtanut jousia ennen ja jälkeen tilleröinnin/ammunnan. Aina huomaa piristymisen, settiä saa pois, paunat nousee, hystereesi vähenee. Käytännössä johtaa siihen että paahtamisen jälkeen pitää aina vähentää vatsasta/kyljistä painoa, että paunat pysyy samana. Toisinsanoen jousi on kevyempi samalla paunamäärällä. Vai ei keinoa todentaa muutosta?

Suuria ampumakertoja ei ole millään jousilla. Joitain satoja.

Tuo on ihan ykköslaatua, ei tarvitse erikseen nahkaliimaa ostaa ellei paljon ole käyttöä.
Itse tekeminen on aina oma vaivansa.

Vesiliukoinenhan se on, mutta kyllä se jonkin aikaa ihan vesisateessakin kestää.

1 tykkäys

Kerro Jere mitä puita olet käyttänyt?

Väitteeni oli, että maailmassa on tuhansia puulajeja, joille paahtaminen ei sovi, tuhansia, joille paahtamisesta ei ole mitään hyötyä ja tuhansia, jotka siitä hyötyvät. Montako tuhatta puulajia olet kokeillut paahtamiseen? Väitteesi että väittämä ei pidä paikkaansa ei pidä paikkaansa :slight_smile:

On puulajeja, jotka eivät välttämättä hyödy vatsan paahtamisesta mutta kiinnostaisi kyllä tietää, että mille jousipuille paahtamisesta on haittaa?

Jos ja kun puun vetolujuus ylittää aina puristuslujuuden ja itse en ole ikinä nähnyt tai kuullut täysin virumattomasta puujousesta, niin vatsan paahtamisen haitoista olisi mukava lukea. Se, että Marcilla on hajonnut jokunen jousi paahtamisen jälkeen, ei kerro vielä yhtään mitään. Jousihan olisi voinut aivan hyvin hajota ilman paahtamistakin.

Lisäksi, kuten aiemmin linkkaamastani artikkelista ja sen viitteistä selviää, niin puun lämpökäsittely on monimutkainen prosessi, jonka lopputuloksesta ei ole aina varmuutta. Muuttujia on paljon ja varsinkin lämpötilan suhteen pitää olla tarkka. Jousentekijöiden kuumailmapuhaltimella tekemä lämpökäsittely on aika epätarkka - vähän kuin moottorisahalla veistäisi jousen täysin valmiiksi, ilman mitään tillerin hipistelyjä.Toivotaan, että tulee hyvä, tai ainakin toimiva, tai edes sinne päin.

Lopuksi, lienen ainoa, kuka on tehnyt lämpökäsitellylle jouselle täsmälliset mittaukset ennen ja jälkeen käsittelyn:

https://primitiivijousi.fi/vanha_keskustelu/viewtopic.php?t=4182.html

Tuloksena oli +4 paunaa, noin 30 mm lisää vastakaarevuutta ja 1 fps lisää nopeutta 10 graania per pauna nuolella. Ei häävisti lisää nopeutta, oikeastaan mittaustarkkuuden rajoissa.

Lisää testausta!

Ainakin nyt muistuu mieleen: pihlaja, leppä, vaahtera, tammi, saarni, syreeni, vuorijalava, kataja, osage, omenapuu. Ja kappalemäärinä ehkäpä 30-40kpl? Suoria, rekurveja, pitkäjousia, jännejousia.
Ja tosiaan yhtään ei ole tullut vastaan jolla ei tästä olisi ollut hyötyä jäykkyyttä lisäämään.

Montako tuhatta puulajia sinä olet paahtanut? Aika selvästi argumentti on ollut, että paahtaminen nähdään hyvässä valossa koska sitä tehdään sille sopiville puulajeille, ei siis näille sopimattomille. No minä sanoin että teen sitä kaikille puulajeille mitä tulee vastaan, eikä vielä kertaakaan ole tullut tehtyä turhaan. Jos tämä on liian monimutkainen kohta niin jätetään sikseen.

Lähinnä ainoa ongelma mitä itse nään lämpökäsittelyssä on siihen vaadittu aika, vaiva ja joskus jousen selän kesto. Kokemustuntuma sanoo että paahtamaton jousi kestää hienoisen pidempää vetoa kuin paahdettu, mutta ajan myötä vatsa ottaa runtua enemmän ja jousi myötäkäyristyy. Vielä on kokeilematta, mutta veikkaan että pitkässä juoksussa paahdettu jousi kestää pidempää koska vatsa ei koe tätä murtumista. Paahdettu jousihan ei ota kosteutta itseensä niin paljon, vaikkapa juuri niillä metsäreissuilla ja myötäkäyristy, rasitu liikoja ja murru.
Näkisin myös tärkeänä sen, että ennenkaikkea selkä-vatsa akselin voimat on hyvin mitoitettu yhteen, ettei toinen puoli ole toistaan suhteettoman paljon vahvempi. Tämähän lähes aina johtaa ennenaikaiseen rikkoutumiseen. Jos ei sitä hanskaa, paahtamalla saa vain radikaalempia eroja joissain tapauksissa.
Hyvä esimerkki voi olla tuo Mikon viimeisin bambu-saarni lonkkari tai vatsapaahdettu ohutlustoinen syreeni. No noista kokemuksista oppii.

Eli kymmenen todella yleisesti käytettyä puulajia (miinus pihlaja & leppä kun ovat vähän tois puoleisia jousi puita) tällä levesy asteella joista jo etekäteen tiedetään, että toimivat paahtamisen kanssa on riittävä todiste paahdon toimivuudelle?? :smiley:

Montakohan tuhatta jouseksi kelpaavaa puuta maailmassa onkaan ja joista varmaankaan yli puolet on vielä sellaisia joiden nimeä emme osaa edes lausua voit sanoa käyttäneesi: 10kpl siis?
Moniko näistä olikaan selffari ja moniko jänne selkäinen?
Olitko muuten vielä kertaa kaan kokeillut eri lämpötiloja sekä eri lämmitys aikoja? Siinä on vaan aika paljon eroa onko tiukka 20 minsaa vai rauhallinen 40 minsaa.

Se on tää luetun ymmärtäminen välillä vähän tällaista :slight_smile:

Itse kuvittelen kokeilleeni jvasta noin 50 eri lajiketta.
Tähän asti ainakaan kirsikka, tuomi, hevoskastanja, saksanpähkinä (yksi oksa kokeilu), tuija, siperian hernepensas ja sypressi (tuttavan pihasta nuoherko puumainen +6m jonka toista lapaa kokeilin suoristaa)
eivät ole tykänneet paahtamisesta. Voi hyvinkin olla että on ollut vain huonoa onnea matkassa mutta ainakaan kirsikkaan ja tuomeen en enää paahtamista kokeile. Tulee ihan hyvä jousi ilmankin.

Täh. Tästähän nimenomaan täällä tykätään vääntää. Puolesta ja vastaan. Näistä puista kun kuitenkin 90% ihmisten jousistä täällä tulee. Hyvin relevanttia kokemusta siis minun mielestä.

Jos noista lajikkeista olen useamman kymmenen tehnyt ja kaikissa hyötyä huomannut, en nää miten voisin henk. koht. johtopäätöksen tehdä että jossain on suuri määrä puita joihin paahtaminen ei käy. Noh, tämäkin minulle käy koska tosiaan teen noita 10 lajikkeesta kaikki jouseni tällä hetkellä. Lue alkuperäinen argumentti Tuukalta ja vastaus minulta, tämä menee jo vähän ohi aiheen.

Paahdettuja jännejousia mulla on joku 5-6kpl. Loput selffareita.

Vai kertaakaan…
Ihminen kun lämmittää käsivaralla jousen vatsaa, varianssia on aina:

  • 20min paahto
  • 70min paahto
  • todella tummaksi
  • todella vaaleaksi
  • refleksiä
  • defleksin poistoa

Kyllä, onhan sitä tullut kokeiltua. Kaikki toimii tavalla tai toisella. Yhtään yllättävää napsahtamista ei ole tullut. Ainoa tätä lähellä ollut hajoaminen oli kun latasin kapeaan jo valmiiseen omenapuulonkkarin suuren määrän refleksiä paahtamalla, se kosahti kun tuli vireellelaiton aika. Paunoja taisi olla joku 30 lisää. :smiley: Tätä tosin ei voi laittaa paahtamisen piikkiin millään ilveellä.
Tuo omppujousi oli se mikä tilleröitiin Miken kanssa hämeen keskiaikamarkkinoilla.