Sotajousi aihio pohdintaa

Tossa lueskelin artikkelia maryrose jousista “Bow X1-3” niin kiinnitin huomiota käytettyihin staaveihin.
Kysessä oli luultavasti vuorijalava, hyvin sitkeä ja suhteellisen kova puu.
Staavit olivat halkaisijaltansa noin +/- 8cm. Tästä syystä jousen selästä tulee todella pyöreä, luulisi menevän rikki kun haetaan suuria paunoja. Kuitenkin aikaan saatiin 140paunainen jousi.

Jotta puu kasvaa siihen 8cm halkaisijaan luulisi siihen menevän noin 10v suurinpiirtein. Eli periaatteessa jos alkaisi systemaattisesti kasvattaa juurikin jousia varten vuorijalavaa, niin ei menisi kovinkaan kauaa. Voisin veikata että jopa 6cm halkaisijalta oleva aihio olisi jo tarpeeksi suuri sotajouseen. Pienempi paunaisia jousia varten rittää 6cm, luulisi.

Mietein vaan, että jos aihio on otettu suuremmasta puusta, eli selkä on litteämpi, vaikuttaako se jousen toimivuuteen hidastamalla sitä? Tietenkin jousesta tulee kestävämpi silloin.

Tässä myös funtsin mimmosta kamaa sorttiasemalta kantsii ottaa messiin :smiley:

Halkaise puu heti tuoreena kaadon jälkeen, liimaa päät ja laita kuivumaan. Kuivuessaan puu käyristyy leveyssuunnassa vuosirenkaiden suhteen vastakkaiseen suuntaan. Tällöin alunperin pyöreästä selästä tuleekin lähes litteä.

Vanhojen lautojen päissä näkee selkeästi tämän hienon ilmiön.

2 tykkäystä

En ookkaan ajatellu tota vielä, pitääkö kuoria vai antaa olla?

Ei tarvitse kuoria, mutta sivujen veistämisestä voi olla lisäapua. Terävien reunojen poistaminen ainakin ehkäisee venkoilua sivuille.
Aihion voi vielä kuivata muotissa vastakaarelle pingoitettuna. Sivumutkat ja propellikierteetkin saa samalla väännettyä pois.

Kiitos paljon!

1 tykkäys

Periaatteessa, mitä pyöreämpi selkä, vatsa tai sekä että, sitä pienemmällä massalla saadaan jousi aikaiseksi. Jousesta mahdollisesti saa tällöin ainakin hetkellisesti nopeaheittoisen, mutta jossain vaiheessa saattaa selkä pasahtaa tai vatsa ryppyillä.
Pyöreä selkä voi hyvinkin kestää mikäli vatsa pidetään pyöreänä myös tai jos vatsa vedetään tasaiseksi, ei enää lisätä puristuskestoa paahtamalla. Muistuupa mieleen oma empiirinen kokeilu josta on ketju tälläkin foorumilla, pyöreäselkäinen jalava n. 120# @29" kesti, mutta heti kun paahdoin vatsan, alkoi selkä ratkeilla joka paikasta.

Muistaakseni tuon X1-3 artikkelin kaikki jouset oli jokseenkin hurjasti rasitettuja. Tykkään itse tehdä vähän enemmän varman päälle, koska siinä ei häviä mitään.

Muistakko yhtään mittoja?

Jouset oli about 42mm leveät mutta 162cm pitkät ja yksi oli 140paunaa. Noihan olis just muuten hyviä mutta pituus uupuu.
Ja onhan se parempi ampua jousella joka kestää.

Tuon jälkeen paahdoin jousen vielä ja sitten napsui selkä niin että heitin johonkin nurkkaan kalikan.

Aijjai, oli kyllä nätin näkönen :smiley:

Mikä ihme on tämä X1-3 artikkeli jostain jousesta MR hylystä??

+/- 10cm halkaisia on itselleni se mitä pidän minimi vaatimuksena ennekuin kaadan puun, mutta sitten tulee näitä että kun nyt tuin tyven kaadoin ja pituutta on vielä +6 metriä jäljellä niin kaikki mukaan.
Mikäli puu on puhmeää kehäputkilo kasvuista niin pyöreä selkä on aina ongelma kun paunoja nostetaan.

Bow X1-3 (1).pdf (5,7 Mt)

Jaa tuo…

Tuo on jousi jonka uskataan ollen alun perin pidempi ja olisi lyhennetty jossain vaiheessa.
Toiset ovat pitäneet sitä keihään vartena ja toiset uskovat, että kysessä on jousityyppi jota käytettäisiin ainoastaan merisodassa muita laivoja vastaan.

Siitä on muutaman kerran väännetty juttua, että oliko enkuilla sodassa jalava jousia vai ei.

Itse en näe siinää ongelmaa, mutta jos katsoo ajan henkeä ja ymmärtää aikakauden maailman kuvan niin jalava jouselle löytyy useitakin teorioita.

Kaksi pätevinta syytä on asia kirjoitus jossa jokaisella ampujalla tulisi olla yhden marjakuusijousen lisäksi vähinään akaksi “mean wood” jousta. Eli siis harjoittelua varten tehtyjä lehtipuu jousia.
Toinen syy olis metsästys sotaretkien aikana pienimmilla sekä kevyimmillä jousilla.

Kyllä luulis että jalavastakin saa yhtä hyvän jousen kuin marjiksestakin. Mutta tuohon aikaan vissiin palvottiin marjakuusta.

Marjakuusi kestää erityisen hyvin kosteissa olosuhteissa. Niitähän Brittein saarilla kuulemma piisaa.

1 tykkäys

Niinpä ja silti tällaisiä jousia on kirjoitusten mukaa ollut aina vähintään yhden marjakuusi jousen rinnaksi.

Pitäisi kirjoja kaivella mutta eikös tämä liittynyt siihen, että marjakuusi oli muuttunut tuontitavaraksi, jonka saatavuus ja laatu oli jo sen verran heikentynyt, että tarvittiin muutakin puuta. Kaksi jousta ehkä siksi, että hajoamisprosentti oli suurempi?

Jos tehdään sata jäykkää jousta jalavasta ja marjakuusesta, niin veikkaan, että marjakuusijousia on enemmän hengissä vuoden käytön jälkeen. Onhan jalava hyvä puu mutta ei marjakuusi täysin perusteetta ole valikoitunut sotajousien tärkeimmäksi raaka-aineeksi.

Mitä tulee englantilaisiin pitkäjousiin, niin mielenkiintoista on kyllä tämä paunojen merkitys sotilas/sota tarkoituksessa. Miten itse olen asian ymmärtänyt, niin puhtaasti vahvan teräs-levypanssarin läpäisy on hyvin epätodennäköistä vahvimmillakaan pitkäjousilla. Juurikin tämä pauna-asetelma on mielenkiintoinen mitä aiemmin foorumilla pohdittiin, eli että millaisin paunoin varustetulla jousella itse lähtisit “henkeäsi puolustamaan”. Yllättävää kyllä, itsehän valitsisin niin vahvan jousen kuin vain mahdollista yhdistettynä vuosien ja vuosien rankkaan harjoitteluun. :smiley: Tässä suhteessa itselläni olisi varmaan ainakin kaksi kevyempää “sivujousta” metsästykseen ja tekniikka-harjoitteluun.