Puujousi, primitiivijousi, perinnejousi, jne

Määritelläänpä termejä - mitä tarkoittaa primitiivijousi, puujousi, perinnejousi, historiallinen jousi, luonnonmateriaalijousi sekä vastaavat termit?

Tuolla toisaallta sanottiin raitajousta “modernin muoviajan ampumavälineeksi” siksi, että jousessa oli muotoiltu kahva sekä nokinpaikka jänteellä. Mitkä piirteet lopulta tekevät jousesta “modernin” ja mitkä “primitiivisen”?

PA-foorumilla eräs taitava jousentekijä kommentoi hyvin tekemäänsä jousta - hän oli päättänyt tehdä replikan sijaan freestyle-mallin. Tämä on mielestäni hyvä jaottelu, koska suurin osa nykyisin tehtävistä luonnonmateriaalijousista on niin sanottuja vapaan tyylin jousia, ilman tarkkaa esikuvaa. Se antaa jousentekijälle vapauden tehdä jousi oman näkemyksensä ja tarpeidensa mukaan ottaen huomioon materiaalin rajoitukset. Sitten kun tehdään replika (kopio…) jostakin historiallisesta, tunnetusta jousesta, niin se on tavallaan vaativampaa, jopa mahdotonta, jos saatavilla ei ole sopivaa materiaalia.

Pitäisikö jouset luokitella hieman tarkemmin, kuin vain kahteen luokkaan - primitiivijousi ja muoviajan ampumaväline? Jousia voi tehdä monella tavalla ja jousi voi edustaa jotain aikakautta tai mallia tai molempia. Tässä jotain ehdotusta ja pohjaa keskustelulle:

  • Replika historiallisen esikuvan mukaan
  • Primitiivijousi (yksipuinen, osittainen esikuva)
  • “Historialliset jouset” (ei-primitiiviset jouset…)
  • Uuden ajan jousi (puujousiaikakauden lopun jouset)
  • Vapaan tyylin jousi (ei esikuvaa, mikä tahansa malli, kunhan tehty luonnonmateriaaleista)

Vai miten jouset pitäisi luokitella ja jaotella, jotta hommassa olisi jokin järki ja vältytään turhalta jankkaamiselta. Minusta olisi oikeasti hienoa, jos pysyisimme luomaan jonkinlaisen pohjan erilaisille jousille. Jousia on toki jo kirjallisuudessa luokiteltu rakenteen perusteella (karkeasti esimerkiksi yksipuiset, kaksipuiset, jännejouset, komposiitit) mutta jonkinlainen aikakausijaottelu olisi myös hyvä olla. Kommentteja ja mielipiteitä?

Mitä helvettiä takoittaa “Historialliset jouset” (ei-primitiiviset jouset) ?? Siis oikeasti?

Tämä luokkaa ei voi tehdä oman mahdottomuutensa takia.

Siinä raitajousessa huusi moderni muotiolu Ave mariaa ja rummut hakkasi porilaisten marssin tahtiin.
Jousen muotoilun on se mikä antaa ensimmäisen luokituksen.

Mikke - relaahan nyt. Tuo oli keskustelun pohjaksi…

Primitiivijousi mielestäni on jousi minkä valmistamiseen ei tarvita nykyteknologiaa, rajauksena nykyteknologialle voisi olla sähkö. Jousi siis pitää pystyä valmistamaan työkaluilla ja materiaaleilla joidenka valmistamiseen ei tarvitse sähköä.
Primitiivi jousi ei mielestäni myöskään tarvitse edes osittaista esikuvaa.

lähteenä toki wikipedia mutta jos miettii mitä primitiivi kulttuuri tarkoittaa niin tuosta voisi primitiivijousen määritelmiä hiukan pohtia

Multa meni jo pohja :smiley:

Primijousi luokka, jonka alaluokat: yksipuiset sekä yksinkertaiset laminaatit + komposiitit, historialliset replikat,

Perinne luokka: Yksipuiset sekä yksinkertaiset+ moninkertaiset laminaatit + komposiitit, historialliset replikat exsoottisilla materiaaleilla (tarkoittaen materiaaleja joita ei siinä kyseisessä kulttuurissä ollut luonnon varaisesti käytössä. Esimerkkinä Ameriikan preeria jousi euroopan marjakuusesta)

Moderni: Kaikki muovi kuituliimaukset, ikkunat, vaimentimet, selkänokit, nokin paikat, kahvan luonnoton muovailu…

Hydridi: Mitä vain.

1 tykkäys

Lähinnä ajattelin sitä, että onko esimerkiksi turkkilaiset komposiitit, yumi-jouset, viktoriaanisen ajan laminoidut pitkäjouset tai vastaavat primitiivijousia? Mielestäni ei, vaan jotain muuta, siksi heitin tuon “historialliset jouset” siihen väliin. Esimerkiksi mikään laminoitu tai selystetty jousi ei voi mielestäni olla primitiivinen. Lyhysti, kun täällä jouset ovat joko primitiivijousia tai modernin muotokielen jousia, niin kai siihen jotain muutakin mahtuu väliin?

Jo mainittu raitajousi on puujousi mutta ei todellakaan mikään moderni, vaan pikemminkin “uuden ajan jousi”, jonka muotokieli on 1900-luvun alun puujousien mukainen - kapea kahva, nahkakahva, pyramidimalli, tms. Suurin osa modernien jousien piirteistä on perua historiasta - lähinnä nuolihylly ja toispuoleinen ikkunaleikkaus ovat puujousiaikakauden jälkeisiä piirteitä.

Mikellä oli hyvä huomio tuo, että malli voi olla primitiivinen tai historiallinen (!) mutta materiaali ei välttämättä.

“Mikellä oli hyvä huomio tuo, että malli voi olla primitiivinen tai historiallinen (!) mutta materiaali ei välttämättä.”

Missä kohtaa minä noin sanoin???

Ja tällöin jousesta tulee kaikkea muuta kuin primitiivinen :smiley: Esimerkiki kaikki Grozerin jouset: Joukossa on ihan liikaa muuttujia ettei niistä lähes yhtäkään voisi sanoa historialliseksia kopioksi. Vain “luonne” on kopioitu.

Laminaati tunnettu jo kivikaudelta asti.

Materiaalit on oltava historiallisesti tunnettuja sekä luonnon varaisia, mutta eivät välttämättä juuri siitä kulttuurista. Tämä on sinällään samanlainen rikos jos teen vaikka kauko aasialaisen laminaatti jousen brasilialaisesta puusta.

Unohdetan sana primitiivinen ja käytetään sanaa alkeellinen sitten.

Tässä vähän omaa pohdintaani luokkitteluista, ei mitään lopulliseksi tarkoitettua siis. :slight_smile:

Eri jousityyppien luokittelussa tärkeintä lienee se, mikä tarkoitus luokittelulla halutaan olevan. Toisin sanoen se, miksi jousia halutaan luokitella. Luokitteluja kun voi tehdä monillakin eri tavoilla: historiallisten ajanjaksojen perusteella, jousikulttuurien tai -perinteiden perusteella, rakenteen, valmistustavan, käyttötarkoituksen, tai jopa ammuntatavan perusteella. Pääasia lieneekin se, että palveleeko luokittelutapa sitä tarkoitusta jota varten sitä käytetään.

Toisin sanoen jos ollaan kiinnostuneita erityisesti jousen rakenteesta, niin on käytännöllistä jaotella jousia rakenteen mukaan yksipuisiin (eri puulajit huomioiden), laminaatteihin, komposiitteihin, vastakaariin jne. Jos taas jousikulttuuri on mielenkiinnon kohteena, niin silloin jaottelu niiden perusteella on käytännöllinen. Sama koskee historiallisia ajanjaksoja ja muuta.

Suurin osa varsinkin aloittelijoiden jousista taitaa olla tuota freestyle-osastoa, jota ei voi suoraan siis yhdistää mihinkään tiettyyn historialliseen esikuvaan. Silloin varmaan rakenne tai valmistustapa ovat riittäviä luokitteluja, historiallisen luokan ollessa lähinnä vain “moderni primitiivijousi”. :grinning:

Joka tapauksessa suoraviivainen jako “primitiivisiin” ja “moderneihin” ei toimi, sillä monet perinnejousityypit, joita on valmistettu historiallisena aikana erilaisten korkeakulttuurien parissa, eivät tosiaankaan ole mitenkään primitiivisiä tai alkukantaisia, saati alkeellisia. Minulle “primitiivinen” tarkoittaa siis lähinnä metsästäjä-keräilijäkulttuurin tai alkeellisen maanviljelyskulttuurin keskellä tehtyä. Muinaisten korkeakulttuurien tuottamat komposiittijouset ovat primitiivisiin nähden olleet omana aikanaan varsin “moderneja” tuotoksia, vaikka nykyajan näkökulmasta nekin ovat vanhanaikaisia.

“Alkeellinen” on minun korvaani huono sana edes primitiivijousille, sillä primitiivisetkin jouset voivat käsittääkseni olla hyvinkin taidokkaasti toteutettuja ja toimiviksi hiottuja tekniikaltaan omassa kontekstissaan, eivätkä siis varsinaisesti alkeellista vaan jopa edistyksellistä tekniikkaa. Alkeelliseksi jousiksi luokittelisin itse lähinnä sellaiset jouset, joita itse lapsena tein, eli pelkkä taivutettu, muotoilematon oksa, johon on laitettu jänne. “Alkukantainen” on parempi termi, jota ehkä tuossa tarkoitettiinkin (sehän on muuten aika lailla suomenkielinen käännös sanasta “primitiivinen”:wink:).

Kaikenlaisesta freestylesta huolimatta jonkinlainen yhteys historiallisiin esikuviin (tai nykyisin elossa oleviin jousikulttuureihin) pitänee kuitenkin säilyttää, joten historiallinen tai kulttuurinen luokittelu ei ole koskaan täysin turhaa. Pelkkä materiaali tai valmistusmenetelmä kun ei riitä tekemään jousesta perinteistä tai primitiivistä. Olisivathan esimerkiksi pistoolikahvat ja ikkunaleikkaukset olleet mahdollisia toteuttaa jo kivikautisilla materiaaleilla ja työkaluilla, samoin kuin tähtäimet ja jopa klikkeritkin, mutta ne kuuluvat silti vasta nykyaikaiseen jousiammuntaan. Samoin kuin taljan periaate tunnettiin jo antiikissa, ja kyllä jonkinlaisen taljajousen valmistaminen olisi ollut teoriassa mahdollista jo roomalaisajan tekniikalla ja materiaaleilla, mutta silti taljajousetkin ovat vasta nykyaikaa.

edit: Ja tämä ei siis ollut mikään kannanotto siihen raitajouseen pistoolikahvoineen! En halveksi minkään aikakauden tai tekniikan jousia, enkä modernin tai perinteisen hybridejä. Itsellänikin on ollut hyvin suuri kiusaus tehdä perinteinen lonkkari, mutta nuolihyllyllä ja pistoolimaiseksi muotoillulla kahvalla… :cold_sweat:

1 tykkäys

Suurinosa tekemistäni jousista on alkeellisia, ei ole pahemmin hiottu, selkä usein kuorimisen jäljiltä. Viimeistely riippuu “jousentunteesta” …millaisena ite sen tunnen , ajattelen…:smiley:

Hyvää pohdintaa asiasta. Mielestäni perinteiset luonnonmateriaalijouset tarvitsevat hienojakoisempaa luokittelua kuin vain asteikolla primitiivijousi – moderni jousi. Ei voi olla, että jokin hyvin pieni, yksittäinen piirre tekee jousesta ”modernin”, varsinkaan kun termejä ei ole mitenkään määritelty.

Kuten @keihaankarkinen totesi, termi primitiivinen tuo mieleen alkukantaisen, jopa alkeellisen ratkaisun, jolloin primitiivinen jousi voisi tarkoittaa vain hyvin yksinkertaista, yksipuista puujousta. Termi viittaa myös siihen, että kyseinen jousimalli olisi ollut käytössä jo tuhansia vuosia sitten. Mielestäni termi primitiivinen ei sovi mitenkään jännejousiin, sarvijännejousiin, koivu-lyly-laminaatteihin, yumi-jousiin, viktoriaanisen ajan tauluammuntajousiin tai vastaaviin. Hyvin ne kuitenkin ilmeisesti tänne foorumille kelpaavat. Edes yksipuisuus ei takaa mielestäni primitiivisyyttä. On aivan mahdollista, että esimerkiksi andamaanien chokioda-jousi (epäsymmetrinen, leveälapainen, kahvasta kavennettu, puikkokärkinen) ei ole ”primitiivinen”, vaan ehkäpä vain muutamia satoja vuosia sitten kehittynyt malli.

Kaarle Knuutinpoikien sivusto oli aiemmin osoitteessa perinnejousi.fi ja nyt se on osoitteessa primitiivijousi.fi Tarkoittiko termi perinnejousi aikoinaan samaa kuin termi primitiivijousi nykyään? Termi ”perinnejousi” on paljon käytetty ja se ei aiheuta niin vahvoja mielleyhtymiä alkukantaisuuteen kuin termi ”primitiivinen”, vaan on tavallaan laajempi termi. Rapakon takanahan termi ”primitive” kattaa kaikki luonnonmateriaalijouset ja ”traditional” kaikki ilman tähtäimiä olevat jouset, mukaan lukien kolmiosaiset ultramodernit hiilikuitukapistukset. Minusta suomalainen luokittelu ei mene näin, vaan termi perinteinen viittaa aina luonnonmateriaaleihin. Siten termi ”perinnejousi” kattaisi kaikki luonnonmateriaalijouset, mallista ja yksityiskohdista riippumatta, jos jätetään 1900-luvun alun jouset pois laskuista. Tästäkin on toki eriäviä mielipiteitä.

Miten erilaiset luonnonmateriaalijouset pitäisi sitten luokitella? Yhtä täysin toimivaa järjestelmää lienee mahdotonta kehittää mutta jonkinlainen aikakauteen ja paikkaan sidottu ristisiitosjärjestelmä voisi toimia. Jos jousi on tehty alkuperäisen, historiallisen esikuvan mukaan, niin sille löytyy jonkinlainen alkuperä. Jousi voi olla tyypillinen tasankojousi, andamaanijousi, turkkilainen komposiitti, yumi ja ties mitä. Silloin jousi ei tarvitse välttämättä mitään aikakausitäsmennystä, koska se sisältyy jo esikuvaan. Tällainen määrittely kattaa hyvin paljon erilaisia jousia. Esikuvan mukaan tehty jousi edellyttää mielestäni sitä, että materiaalit ovat samat tai samantyyppiset kuin esikuvassakin. Siten, liiman pitää olla esimerkiksi jännejousissa ja komposiiteissa eläin- tai kalaliimaa. Bambuselystetty suomalais-ugrilainen jousi ei olisi esikuvan mukaan tehty, vaikka mitat täsmäisivät täydellisesti. Ja niin edelleen.

Jos jousi on ilman historiallista tai maantieteellistä esikuvaa, niin tarvitaan jonkinlainen aikakausijatottelu. Jousi voi olla esimerkiksi geneerinen ”primitiivijousi” ilman esikuvaa, jolloin jousen pitää täyttää tietyt kriteerit – @TuukkaKumpulainen voisi määritellä nämä kriteerit. Jos jousi ei sovi primitiivijousien luokkaan, niin se voisi olla ”historiallinen jousi”, johon kuuluu esimerkiksi laminaattilonkkarit, suomalais-ugrilainen jousi, yumit sekä vastaavat (jos siis liimaus jätetään primitiivisyyden ulkopuolelle). Jos jousi ei sovi tähänkään luokkaan, niin kolmas aikakausi voisi olla 1900-luvun alku, puujousiaikakauden päättymiseen asti. Tähän menee sitten vaikkapa pyramidijousi, kapea- ja jäykkäkahvaiset, nahkakahvaiset, pistoolikahvaiset, nokkivahvisteiset jouset sekä vastaavat.

Jos jousi ei sovi edelleenkään mihinkään edellä mainittuun luokkaan, niin olkoot se sitten vapaan tyylin jousi, jossa ainoat rajoittavat tekijät ovat materiaalit sekä nuolihyllyttömyys.

Jos nyt jotain esimerkkejä haetaan, niin minun happomarjajousi on ”primitiivijousi”, ilman mitään esikuvaa. Tasankoluumu on taas esikuvan mukaan tehty tasankojousi, vaikka materiaali ei esikuvaa vastaakaan. Esan laminaattijousille lötyy esikuvia tauluammunta-aikaudelta. Teemun raitajousi menee tyylillisesti 1900-luvun alun jouseksi.

Jos jotain voin ehdottaa, niin ensisijaisesti jousi määritellään esikuvan mukaan, koska se sisältää automaattisesti ainakin jonkinlaisen aikakausimääritelmän. Jos esikuvaa ei ole, niin sitten käytetään aikakausimääritelmää. Voisiko myös olla niin, että jousi on primitiivijousi, perinnejousi tai moderni perinnejousi? Siten mainitsemani happomarjajousi olisi primitiivijousi, Esan lonkkari perinnejousi ja Teemun raitajousi moderni perinnejousi?

Jos tämä on turhaa lätinää, niin sitten vain jaotellaan jouset joko primitiivijousiksi tai moderneiksi jousiksi ja tyydytään siihen. Minusta se on turhaa yksinkertaistusta, koska parempaakin on tarjolla. Jotain muutakin voi toki ehdottaa, kyllä tämän foorumin jäsenillä varmasti näkemyksiä ja mielipiteitä löytyy. Esimerkiksi arkeologian tietämystä löytyy runsaasti. Mielestäni jonkinlaiseen konsensukseen olisi hyvä pyrkiä, varsinkin kun foorumi on juuri aloittanut ja käsitteitä on vielä mahdollista helposti muovata.

1 tykkäys

Hyviä ajatuksia, enkä tarkemmin osaa sanoa tuohon mitään lisättävää. Ihan hyvä tuo primitiivi-perinne-moderni luokitus. Vaikka eihän puusta veistetty jousi nyt millään ole moderni kapine. Tuohon erotteluun sana kuitenkin sopii.

Pisti silmään tuo ugrijousen luokittelu. Onko näin että nuo koivu-lylylaminaatit on tuorekkin idea? Mitä jousia suomessa on sitten tuhansia vuosia sitten käytetty? Eihän siitä maasta oikein löydy jousipuuta - tai ainakaan ennen ole löytynyt. Suomen alueen historiasta en ole perillä, mutta astuvansalmen kalliomaalauksissakin jokunen tuhat vuosi sitten on jousi osattu piirtää esille, eli jollakin siellä on pyssytelty.

Mielestäni primitiivi- eli alkukantainen jousi on semmoinen, joita esi-isämme pystyivät tekemään kepakosta tai puunsäleestä yksinkertaisilla raaputus- ja hiontatyökaluilla ja niiden avulla saattamaan kepakon taipumaan asianmukaisesti. Kaikki Kaikki muut lisämuotoilut kahvassa yms. siirtävät jousen jo modernimpaan kategoriaan.

Puujouseksi laskisin kaikki puuvartisista kasveista tehdyt jäkkärät yhdestä tai useammasta kappaleesta tehtynä. Bambunkin laskisin tähän kategoriaan, vaikka ruohokasveihin kuuluukiin, samoin erilaiset palmut, joista jousia tehdään.

Veikkaan että jalavalla ja saarnilla ammuskeltiin enimmäkseen. 7000 vuotta sitten suomenniemellä on pari astetta lämpimämpää ja jalavametsiä riitti Kuopion korkeudelle ja pähkinäpensas aivastutti Oulussakin.

Vastaan nyt vain lyhyesti, aika on kortilla, ja editoin vähän pidemmästi.

“Primitiivinen” on tosiaan hankala termi. Yleiskielessä se tarkoittaa alkukantaista, alkeellista, mukana negatiivisia vivahteita. Amerikassa primitiiviteknologit käyttävätkin iskulausetta: “Primitive means first, not worst.” Pelkästään yksipuiset jouset kattavat kuitenkin valtavan määrän teknisiä hienouksia. On niin ikään varmaa, että monet “primitiivisten” jousten alkuperäisistä tekijöistä, ollaan sitten Brittiläisessä Kolumbiassa tai Bosporinsalmen rannalla, olisivat tyrmistyneet siitä, että heidän hienostuneita ja ilman muuta kaikista parhaita jousiaan kutsuttaisiin primitiivisiksi.

Näistä syistä olen itse jo jonkun aikaa suosinut termiä “varhaiskantainen”. Se tarkoittaa kulttuurin piirteitä, jotka ovat peräisin alkuperäiskansoilta / nykyaikaa edeltävältä ajalta. Topkapin palatsin komposiittijouset ovat varhaiskantaisia, tämän päivän Namibian busmannin rusinapuujousi on varhaiskantainen, keskiaikaisen englantilaisen ammattisotilaan pitkäjousi on varhaiskantainen, kuten on kivikauden tanskalaiset jousetkin. Pistoolikahva, nuolihylly ja nokinpaikka eivät ole varhaiskantaisia vaan jousen varhaiskantaisen käytön (metsästys ja sodankäynti) ulkopuolelta, modernista teollisesta kulttuurista peräisin olevia piirteitä. Siksi raja kulkee tässä.

Pistoolikahvaa eli jousiotteen pystysuunnassa tiettyyn kohtaan lukitsevaa kahvaa yritetään yllä ujuttaa 1900-luvun alkupuolen puujousten kastiin. Kävin äsken läpi läjän Ye Sylvan Archereita 1930-luvulta sekä Elmerin Target Archeryn 1940-luvun jälkipuoliskolta. Yhdessäkään jousessa aikansa huipulta ei ollut pistoolikahvaa. Ei pre-WWII-kehityksen huipussa, Willcox Duoflexissä eikä esimerkiksi Elmeristä ja kaveristaan vuonna 1944 käydyissä jousikisoissa otetussa kuvassa. Kyse on muoviajan piirteestä, joka on otettu käyttöön siinä vaiheessa, kun jousten vatsoja ja selkiä on alettu päällystää ensin muoveilla, sitten lasikuidulla.

Kavennettu ja paksunnettu kahva ei ole missään nimessä moderni piirre jousissa. Maailman vanhimmissa jousissa on voimakkaasti kavennetut ja paksunnetut kahvat. Monissa kivikautisissa jousissa kahva on tehty suorastaan hämmentävän isotöisesti erittäin siroksi, vaikka jousen kaaret ovat niin kapeat, että läpitaipuva olisi ollut täysin mahdollinen rakenne. Voin kertoa, että kahvan päätypuupintojen vuoleminen kivityökaluilla on melko hirmuinen työmaa. Kavennettukahvaisten jousten frekvenssi itse asiassa laskee nykyaikaa kohti tultaessa; yksinkertaisemmat jousimallit valtasivat alaa monimutkaisemmilta.

Viimeisin, vuonna 2011 Tanskasta löytynyt kivikautinen jousi osoittaa tai lähinnä vahvistaa, että kavennetun kahvan, leveänlatteiden kaarien ja pitkien neulakärkien yhdistelmä on vähintään 7 000 vuotta vanha asetyyppi.Tämä siis kommenttina Tuomon arveluihin andamaanijousten muutaman sadan vuoden iästä.

Pohjoiseuraasialainen monipuinen jousi on muun muassa itse teettämieni radiohiiliajoituksien mukaan vasta myöhäisrautakautinen innovaatio. Tätä vanhempia laminoitujen jousten kappaleita ei ole löytynyt yhdestäkään pohjoismaasta. Oletetulla syntyalueellaan Pohjois-Venäjällä / Länsi-Siperiassa monipuinen jousi saattaa olla jonkun verran vanhempi, jopa keskiselle rautakaudelle ulottuva keksintö. Esimerkiksi Suomessa ammuttiin ensimmäiset 10 000 vuotta eli 90 % jousenkäyttöajasta yksipuisilla jousilla. Globaalisti laminointi on lähinnä viimeisen viiden prosentin juttu jousihistorian aikajanalla.

Kuten Heikki yllä noteerasi, Suomessa on kasvanut koko läjä yksipuisten jousten materiaaleja, eritoten keskiholoseenin pitkällä lämpöoptimijaksolla. Jo ensimmäisten asukkaiden saapuessa, kauan ennen lämpöoptimia, täällä kasvoi koivua, pihlajaa ja tuomea. Tuomea käytettiin Pohjois-Venäjällä yksipuisten jousten tekoon vielä 1800-luvulla, ja se on noista kolmesta paras jousipuu, joten on perin mahdollista, että tuomipuisia kaaria jännitettiin Suomessa tuhansien vuosien ajan.

Tuomo toteaa, että tasankokisoihin tekemänsä jousi ei vastaa esikuvaa. No, tasangoilla käytettiin luumua jousipuuna, joten liikutaan visusti “hyväksytyllä” alueella, vaikka mallina ollut jousi ei olekaan juuri luumua.

Happomarjasta tehty lyhytjousi? Tulimaan rannikon kansat käyttivät “pieniä ja heikkoja” jousia, jotka erosivat ilmeisesti selvästi Tulimaan ylängön hyvin dokumentoiduista ja itsekin tutkimistani jousista. Alueella on niukasti vahvoja puulajeja, ja happomarjaa käytettiin nuoliin. On enemmän kuin mahdollista, että noin metrisiä happomarjajousia käytettiin seudulla aboriginaalisesti.

Varhaiskantaiset jouset kattavat valtavan kirjon mittoja, materiaaleja ja muotoja. Pistoolikahvoja, nuolihyllyjä tai nokinpaikkoja tässä globaalissa aineistossa ei ole. Nämä yksityiskohdat, jotka muuttavat jousen toimintaa monin merkittävin tavoin, ratkaisevat.

4 tykkäystä

Tähän huomiona, että perinteinen (tai perinne) sanaa käyttävät lukuisat jousi- ja välinekauppiaat kuvaamaan nykyaikaisia lasikuituvempeleitä. Eli sinällään perinnejousi sanana antaa monelle harrastajalle kuvan nykyaikaisista puu-lasikuitujousista eikä historiallisista, entisaikojen kaltaisista välineistä.

Näin modernien jousten parista tulevalle primitiivinen kuvastaa minulle selkeiten kaikkia luonnonmateriaalijousia, onpa ne sitten jännejousia tai yksipuisia pitkäjousia (Tuomon mainitseman rapakon takaiseen tyyliin). Mutta kuten edeltä näkee, niin monelle muulle, historiaa enemmän tunteville sekä siitä kiinnostuneille foorumin jäsenelle se merkitseekin vain kaikista yksinkertaisimpia luonnonmateriaalijousia.

Joskus mietin tuota jousityyppiasiaa enemmänkin, ja olen nykyään jotenkin vahvasti mieltänyt seuraavanlaisen jaottelun omassa päässäni (menee aavituksen aiheesta sivuun):

  • modernit jouset
  • perinnejouset (eli moderneista materiaaleista valmistetut “perinteisen” näköiset jouset)
  • primitiivijouset

Jousityyppejä karkeasti seuraavat:

  • taljajouset
  • varsijouset
  • vastakaarijouset
  • lyhyet vastakaarijouset
  • pitkäjouset
  • lyhytjouset

Taljajousi on käytännössä aina moderni jousi, mutta esim. vastakaari voi olla mikä tahansa kolmesta “pääryhmästä”. Modernina jousena se on metallikeskiöinen jousi, perinnejousena puu-lasikuitujousi ja primitiivisenä kokonaan puusta tehty. Lisäksi vielä jaottelu tähtäimellisiin ja vaistojousiin. Jälkimmäiseksi lasken kaikki jouset, joilla ammutaan ilman tähtäintä ja muita teknisiä apuvälineitä (ja mikä tahansa jousi voi olla tähtäimellinen tai vaistojousi).

Tässä vaan yksi lusikka tähän soppaan sivusta heitettynä…

1 tykkäys

No niin, hyviä kommentteja taas, nyt päästään eteenpäin! Termissä ”primitiivinen” on kyllä omat ongelmansa, vaikka se hyvä termi onkin oikeasssa asiayhteydessä. Tuukka mainitsee termin ”varhaiskantainen”, joka herättää vähemmän erilaisia mielleyhtymiä. Silti minun on vaikea mieltää esimerkiksi komposiittijousia varhaiskantaisiksi, tai mitään muutakaan yksipuisesta jousesta poikkeavaa rakennetta.

Muuten, Googlen haulla termillä ”varhaiskantainen” tulee lähinnä pelkästään uskontoon viittaavia linkkejä. Onko tähän jokin erityinen syy?

Mitä tulee andamaanijousiin, niin se oli pikemminkin retorinen kysymys. Olin kyllä ihan unohtanut Horsens -jousen, vaikkei se nyt ihan yksi-yhteen olekaan malliltaan andamaanijousen kanssa. Ilmeisesti jousesta on julkaistu jonkinlainen artikkeli mutta sitä ei enää löydy, ainakaan aikoinaan julkaistujen linkkien takaa. Löytyykö muualta?

Tuukan hyvä kirjoitus ei anna vielä vastausta siihen, pitäisikö jouset jaotella muutenkin kuin vain varhaiskantaisiin ja moderneihin jousiin? Mihin sijoittuvat esimerkiksi 1800-luvun laminoidut tauluammuntajouset? Kirjallisuudessa jousia luokitellaan kyllä paljon mallin ja rakenteen perusteella mutta se ei ole mielestäni nyt olennaista. Tärkeämpää on saada luotua jonkinlainen aikakausijaottelu. ”Varhaiskantainen jousi” on hyvä termi mutta ei täysin kattava. Mihin aikakauteen tai jousen malliin tai rakenteeseen varhaiskantaisuus päättyy? Mitä siinä on välissä ennen moderneja jousia? Siksi ehdotin termiä ”historiallinen jousi”, vaikka se aika epämääräinen onkin.

Yksittäisistä piirteistä vielä, että nuolihyllyn osalta voidaan olla jokseen varmoja, ettei sitä ole esiintynyt missään ennen 1900-lukua. Kirjallisuudesta en ole löytänyt varmaa viittausta nuolihyllyyn, joskin Elmer mainitsee pari kertaa epämääräisesti jotain. Kysyin asiaa myös Hugh Soarilta, joka lienee nähnyt enemmän klassisia pitkäjousia kuin kukaan muu ja hän ei ole nähnyt ainuttakaan nuolihyllyä, vaikka hylly olisi ollut parhaimmillaan nimenomaan tauluammunnassa. Kahvanahkat ja muut vastaavat viritykset, jotka ohjaava käden ja nuolen oikealle paikalle ovat sitten eri asia. Samoin pistoolikahva on noin 1950-luvun viritys, tosin patenttihakemuksista voi löytyä vanhempaakin materiaalia. Mutta selvästikään pistoolikahvatyyppi ei ole varhaiskantaiseen kalustoon kuuluva piirre.

Nokinpaikka on hieman epämääräisempi asia. Vanhoja jänteitä ei ole säilynyt. Markham (1634) mainitsee seuraavasti: “Lastly, it is not amiss, if in the mid part of the string, just where you nock your arrow, you wrap it about for the space of four fingers, with fine silk well waxed, for it will both be a good defense for the string to keep it from wearing, and also fill the nock of the arrow the better, and make it fly with more certainty. And thus much of the bow string.” Nykyisen kaltainen nystyränokinpaikka tunnetaan 1800-luvulta (Ford, Longman). Lisäksi, Andamaanit-artikkelissani, kuva 21 (alin), sivulla 21 esittelee andamaanijänteen. Siinä on noin sormenlevyinen keski-/nokinpaikkapunos.

Jatketaan aineesta, tämä on kiinnostavaa!

Jousta ei voi tarkastella irrallisena ominaisuuskimppuna, käyttöoyhteys on keskeistä. Siteeraan itseäni:

Varhaiskantaisessa yhteydessä jousi oli ravinnonhankinnan ja aggression väline, paras saatavilla oleva keino etäällä olevan saaliin tai vastustajan tavoittamiseen.

Jouset kuuluivat varhaiskantaisuuden piiriin niin kauan, kuin niitä käytettiin ravinnonhankinnan ja aggression välineenä, osana katkeamatonta perintöä muinaisuudesta. Varhaiskantainen ei tarkoita alkeellista tai kehittymätöntä, ihan suomen kielen tajua käyttäen. Turkkilainen 1600-luvun sotakomposiitti on varhaiskantainen, sillä sen kantamuodot ovat peräisin varhaisista korkeakulttuureista 4000 vuotta aikaisemmin, ajalta jolloin komposiittinen jousi oli kehittynein kaukoase maailmassa. Turkkilaisen 1600-luvun komposiitin muotokieli on aikalaistaan, mutta jousen materiaalit, rakenne ja toiminta vastaavat aikaisempia komposiittijousia. Vielä 1800-luvulla turkkilainen komposiitti vastasi pitkälti varhaiskantaisia jousia, vaikka sen kanssa käytettiin siperin kaltaisia harrastusvarusteita.

Jousen murros työkalusta leikkikaluksi on olennainen rajapinta. Se tapahtui eri kulttuureissa hyvin eri aikoina. Suurimmassa osassa Eurooppaa 1600-luvulle tultaessa, pohjoisimmassa Euroopassa 1700-luvulle tultaessa, muualla subarktisella ja arktisella alueella 1900-luvun alkupuolella, Amazonasin sisäosissa ja muutamilla Andamaanien saarilla ei vieläkään.

Kun Englannissa elvytettiin romantiikan hengessä jousiammuntaa 1700 - 1800-luvun taitteessa ja luotiin perusta nykyaikaiselle kilpa-ammunnalle, ei tällä toiminnalla ollut enää tekemistä varhaiskantaisuuden kanssa. Jousen käyttö aseena oli muinaista historiaa briteille ja jousi omaksuttiin yläluokan vapaa-ajanharrastevälineeksi, kriketin ja kroketin ohelle, nurmikentille paperia puikottamaan. Varhaiskantaisen jousiammunnan harrastajan näkökulmasta jousenkäyttö oli ja pysyi kuolleena; alkuperäinen käyttöyhteys oli kadonnut. Historiallisia nämä jouset ja jousenkäyttäjät kyllä ovat.

Kulttuurintutkimuksen termien ja trendien googlettaminen suomen kielellä ei johda puusta pitkään, merkittävimmätkin julkaisut ovat digitoimatta eikä tutkimuskeskustelua käydä online. “Varhaiskantainen” on aikoinaan laajasti käytetty, nykyisin vanhahtava mutta osin juuri siksi päheä, käyttökelpoinen termi kuvaamaan kulttuuri-ilmiöitä.

Varhaiskantaisten jousten jänteitä on säilynyt tuhansittain. Jos yksikään jousiammuntavälineiltään hyvin tunnettu luonnonkansa ei käyttänyt nokinpaikkoja, on perusteetonta olettaa, että niitä käytettiin muinaisuudessa. Jos jossain 1900-luvun andamaanijänteessä onkin tulkinnanvarainen nokinpaikka, ei se muuta suurta kuvaa globaalisesti paljaista jänteistä mihinkään.

Varhaiskantainen on terminä varhaiskantainen :grin:.
Historiallinen jousi voisi olla sopivampi - helppo käyttää ja laajan yleisön ymmärrettävissä. Sitä tuskin sotkee eiluonnonmateriaalisiin perinnejousiin ja se on IFAAn jousiluokka. Samalla tavalla puhutaan historiallisesta miekkailustakin.
Sitten jos termiä halutaan tarkentaa, niin jousityyppejä voi helposti jaotella seuraavalla tavalla
Esihistoriallinen = primitiivinen, alkukantainen, varhaiskantainen
Historiallinen = esikuvat rauta-ajalta ja keskiajalta
Esimoderni puujousi = uudemmat viritykset

Ps. Eli taisin päätyä aikalailla samaan luokitteluun, mitä Tuomo esitti ketjun alussa. Jokatapauksessa historiallinen jousi/jousiammunta olisi kyllä ihan hyvä sateenvarjotermi vaikka primitiivisiä jousia on käytetty (marginaalisesti?) näihin päiviin asti.

Tähän pieni anekdootti - Arthur Lambert kommentoi mainiossa teoksessaan Modern archery vuodelta 1929 jousen kahvoista ammuntatekniikkaan liittyvässä osiossa seuraavasti (s. 197):

“The use of freak grips is universally condemned by leading archers. In no instance is such a monstrosity to be observed in the pictures in this volume, nor have we ever seen one in use by an archer of recognised ability.”

Voisiko sen paremmin sanoa… Toisaalta sääli, ettei kuvia ole. Lambert tarkoitti termillä freak grips kahvaa, joka oli jollain tavoin muotoiltu lisäämäällä alkuperäiseen lonkkarikahvaan jotain materiaalia. Esimerkiksi tekemällä kahvaan urat sormia varten tai muotoilemalla kahvan kämmenpuolta. Pistoolikahvaa hän ei mainitse suoraan. Toisaalta, Lambert toteaa myös, että

“If the shooter’s palm is unduly hollow, a slight projecting bulge in the rear is permissible.”

Kaikki muu oli erittäin paheksuttavaa. Pistoolikahvoja oli siis aivan varmasti käytössä mutta vain ampujilla, jotka eivät kisoissa pärjänneet tai eivät kilpailleet lainkaan. Lisäksi mihin tahansa kahvan muotoiluun suhtauduttiin kielteisesti. Ei siis ihme, ettei kuvia löydy.

Lambert 1929, 58:

“Their [lemonwood bows] chief disadvantage is that they follow the string. However, once one has taken its initial set it rarely weakens further.”