Pokan pihlaja


#1

Syksyllä iski ensin jousikärpänen ja sitten kävin paikallisen jousiseuran kalustolla ampumassa ja tuntui kyllä vastakaarilla homma oikeinkin makoisalta. Nyt sitten vuoden vaihteen jälkeen hoksasin, että itsehän se jousi pitää tehdä ja alkoi ankara googlettelu. Lopputulema oli se, että kävin kaatamassa yhden pihlajan ja sen halkaisin kirveen ja vasaran kanssa.

Puu ei halennut ihan keskeltä, joten vain toinen puoli tuli käyttöön ja sillekin pituutta jäi semmoinen vajaa 130cm. Yksi kuivunut oksankohta on keskellä lapaa ja siitä lapa lähtee sekä kierteelle, että sivuun. Nyt jännelinja on ihan vasemmassa laidassa. Kokeilin tuota kertaalleen oikaista lämmön kanssa, mutta muutamien ammuntojen jälkeen se palasi siihen takaisin. Sittenhän siinä kävi vielä sillain, että en malttanut antaa aihion kuivaa riittävän kaua, niin virumaa on sellainen pari tuumaa. Voisikohan tuota saada paahtamalla takaisin suoraksi?
Nuolina olen nyt käytellyt naapurilta saatuja hiilikuitunuolia, mutta pitänee nekin värkätä puusta jossain vaiheessa.

Jousen pituus nokista nokkiin on nyt 125cm ja 22 tuuman vedolla paunoja irtoaa noin 44. Olen nyt ammuskellut tuolla noin 500 laukausta ja hyvin tuntuu kestävän.


#2

Oikein hieno jousi! Tervetuloa mukaan harrastuksen pariin.

Jos jousi on ammuttavassa kunnossa (mitä ilmeisemmin 500 laukausta ammuttuna on), antaisin sen olla tuollaisenaan. Uutta putkeen, jos intoa on tehdä parempi. Siinä voi sitten lämpöoikaisuja ja vatsanpaahtamisia tehdä.

Tuntuu tuo kierteen/jännelinjan ongelma olevan monella niin ajankohtainen, että voisin melkein tehdä tutorialin, millä hommat hoituu 98% tapauksista…


#3

Hieno suoritus.


#4

Kiitos Kiitos!

Kyllähän jousit tosiaan ammuttavassa kunnossa on ja uutta pihlajaa on pantu tilaukseen. On kyllä kertakaikkiaan koukuttavaa hommaa tuo jousen veistely. Tämän veistin käytännössä kokonaan puukolla, mitä nyt lopussa vähän raspia ja hiomapaperia käyttelin. Pitäs vielä vähän katsella tiloja, missä alkaa harrastamaan, kun vaimon mielestä keittiö ei ole paras paikka vuolla jousta.

Ei muuten olisi ollenkaan pahitteeksi tuo tutoriaali oikaisuhommista.


#5

Niinhän siinä kävi, että oksan kohdalta jousi poikki… no ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Uusi aihio on vielä kuivumassa, niin piti käydä biltemasta harjan varsi hakemassa, jos siitä sais itselle tilapäisjousen vuoltua.



#6

Perse homma! Pihlajalla on hyvä harjoitella, kun matskua löytyy joka paikasta, mutta vähissä ovat paljon käyttöä nähneet ja heittonsa pitäneet pihlajat. Vaikka on melko painavaa ja kovaa puuta, niin mahottoman herkkänahkaista.


#7

Harmin paikka.
Tuossahan tuo pari tuumaa settiä omalla tuntumalla antoi vähän vihiä, että mahdollisuudet rikkoutumiseen vain kasvaa. Eli kun virumaa tulee, jossain vaiheessa tulee seinä vastaan.
Mulla ei ole kylläkään yksikään pihlaja katkennut poikki asti noin, vain myötäkäyristynyt ja säleitä noussut. Parempaa onnea seuraavalle. :slight_smile:


#8

Joo, oli reilusti settiä, varmaan sitä vähän tuli, kun ei malttamattomana antanut aihion kuivaa rauhassa. Nyt annetaan seuraavien kuivaa kunnolla ennen veistelyä/taivuttelua.


#9

Nyt on seuraavaa veistelty vesurilla alulle. Pituutta on noin 150cm ja leveys on tällä hetkellä noin 50mm. Vastakaarta on noin kaks tuumaa… Aihio pääsee nyt sisälle vähintään kuukaudeksi kuivaamaan ennen, kuin alkaa jatkotyöstö



#10

Eihän tuo ihan kuukautta saanut levähtää…Viikonloppuna aloin työstämään jousta eteenpäin​. Kuvien mukaisella mallilla se nyt on. Sanokaapa kokeneemmat mitä tuolle vielä pitäs tehdä?
Nokista-nokkiin pituutta on 148cm. Tilleripuussa vetopituutta mahasta mitattuna 20"


#11

Täytyy myöntää, että hieman huudahdin “aihhhh”, kun näin tilleripuun vedon. :smiley: Nimittäin tuosta löytyy hirmuinen sarana tuossa oikeassa lavassa, heti kahvan vieressä! Mutta ei hätä ole tämän näköinen, eikun siklausta nyt muualta. Tuohon ylitaipuvaan kohtaan älä koske enää ollenkaan. Sitkeä pihlaja, kun kestää. Tuossa tilleripuukuvassa näät muutenkin, miten oikean lavan kärki on puoli lautaa alempana, eli taipuu hurjasti enemmän kuin vasen lapa, juuri tuosta kahvan juuresta.
Tuota ylitaipuvaa lapaa voi myös lyhentää hieman, joka jäykistää sitä.

Sitten kun olet keventänyt muualta, paunat tippuu roimasti. Pääasia että tilleri on balanssissa, kun jousen eliniän odote pomppaa lähes haudasta elon kirjoihin. :smiley:
Jos/kun paunoja haluaa lisää, lyhennä jousta molemmista päistä muutamia senttejä kerrallaan. Makuasia, mutta siinä 135cm kieppeillä keventäisin tuon kahvan läpitaipuvaksi, jolloin veto voisi asettua vielä 22-24" tuntumaan.


#12

Ensinnäkin onnittelut kohtalotoverille ehjänä säilyneestä jousesta! Omalla, vähäisellä, kokemuksellani pihlajoista arvelisin tuosta saranan kohdalta löytyvän puristusmurtumia. Niitä ei välttämättä hoksaa jos ei tiedä mitä etsii, mutta nuo chrysaleiksikin kutsutut jäljet ovat varsin lopullisia ainakin pihlajalla. En nyt harmikseni löytänyt yhtään havainnollistavaa kuvaa omista kansioistani, mutta google näyttää kyllä jos laittaa esim. chrysal wood hakusanaksi.

Kannattaa muuten päivittää tilleripuuhun naru ja pylpyrä, joilla voi katsella taipumista vähän kauempaa. Ei maksa paria euroa enempää rakentaa ja auttaa todella tilleröinnin oppimiseen.


#13

Kiitoksia hyvistä vinkeistä Pitääpä tutkailla löytyykö noita murtumia. Vähän kerkesin eilen hinkkaileen noita lapoja, ihan niinkuin ois vähän alkanut jo muualtakin taipumaan. Kuvaa ei tullut vain otettua. Jospa sitä taas viikonloppuna koittas saada tilleröintiä eteenpäin. Pitää tämän kans harjoitella huolella, kun pari aihiota on vielä sisällä raaka veistettynä odottelemassa. On ollut tarkoitus tehdä jalustallinen tilleröintiteline, johon sitten narulla veto, ei vain ole saanut vielä aikaiseksi. On se vaan koukuttavaa hommaa tuo veistely.

Jospa sitä jossain vaiheessa sais kelvollisenkin tehtyä.


#14

Ei siellä aivan välttämättä puristusmurtumia ole ja vaikka onkin, saa siitäkin jousesta todennäköisesti ampuvan pelin. Elinikä ehkä laskee, mutta innokas veistäjähän tekee aina uuden sitten taas kohta.:wink:
Jos kiinnostaa, niin heikkoa lapaa voisi paahtaa vatsan puolelta jäykemmäksi, jolloin ei aivan niin paljon tarvitse siklailla ja menettää paunoja. Tällöin kannattaa taivuttaa varovasti hieman nurinperin paahdettavaa kohtaa paahtamisen ja jäähtymisen aikana.
Jokainen nuolta heittävä jousi on kelvollinen! Jos sitten jousella osuu, vielä parempi.


#15

Viikonloppuna ei jousen ääreen kerennytkään, mutta tuossa eilen vähän koitin saada hommaa eteenpäin. Tuossapa tämän hetkinen kuva. Molempia lapoja on nyt tullut ohennettua melko paljon. Vieläkin tuo oikean puolen lapa taipuu enemmän, mutta mielestäni tuo sarana on vähän vähentynyt.


#16

Näyttää jo paremmalta, mutta hieman olisi vielä hommaa siklata samoilta alueilta.


#17

Kyllähän tuo taipuu. Itse siklaisin keskilavasta vielä jonkin verran. Hieman liikaa taipuu heti kahvan jälkeen. Kärjet voivatkin jäädä jäykiksi. Ja kuten Jere ehdotti, niin kahvan jälkeen voi myös hieman paahtaa, varsinkin oikeassa lavassa, niin tuo liikaa taipuva kohta toivottavasti loivenee.


#18

Kiitoksia vinkeistä! Kannattaako tuota toista lapaa ohennella vielä tasaisesti koko matkalta? Määpäs vielä vähän siklailen tuota taipuisaa lapaa ja kokeilen paahtaa tuota tyveä… Jännä nähdä, miten käy.


#19

Aika paljon paahto vaikutti tuohon lavantyveen. Annoin olla levyn yläpuolella semmosen 20 minuuttia. Sitä ennen siklailin vähän tuosta keskilavasta. Paunoja oli jäljellä noin 30, 20 tuuman vedolla vatsasta mitattuna


#20

Paremmalta näyttää jo. Edelleen, keskilavasta vaan lisää siklausta, kummastakin, ja oikeasta vähän enemmän.