Itse leikkaan muodot ensin kuntoon. Jätän pohjaan noin 1mm halkaisu varaa.
Käytän ensin terän kärkeä alpupäähän ja sitten uitan kärjen pyöreää osaa reunaa vasten eteenpäin.Levitän ja taivutan reunat auki. Ja sitten liimataan.
pergamentti on erittäin ohutta nahkaa jonka käsittely saa sen tuntumaan ihan paperilta.
Ja kyllä niillä on ammuttu Ottomaanien aikaan todella kovia lukeamia. Kaikki Malden parhaat pituus tulokset ovat ammuttu pergamentti sulilla. Paitsi tuo 370m
Hyvältä nuo Miken pergamenttisulat näyttävät. Pitää ehdottomasti kokeilla. Jospa Vanhalinnan kisaan sulittaisin pari pituusammuntanuolta uudestaan pergamentilla.
Palataas tähän asiaan. Nyt on jonkinverran noita kuteja takana pergamentilla tehtynä, joista kaikki on ammuttuna nuolilla joissa pergamentti on upotettu puuhun veistettyyn uraan. Tämä on ihan ok ja toimii, mutta turkkilaisissa pituusnuolissa ymmärtääkseni näin ei tehty. Mutta kun turkkilaiset oli parasta, niin parastahan pitää päästä tekemään.
Nokki vahvistettiin jännepunoksella jonka päälle liimattiin kiinnityspinnastaan halkaistu sulka, kuten Mikke tuossa edellä näyttää. Tätä olisin itsekin halunnut käyttää, mutta ongelma on että en ole saanut pergamenttia näin halkaistua millään ilveellä. Niksi on varmaan siinä että omat pergamenttisulkani ovat löperöjä ja halkeama lähtee heti vaeltamaan, eikä kulje keskellä.
Pitäisikö siis olla kovaseinäistä pergamenttia, kuten esimerkiksi Tuomolla?
Katselin tässä pergamenttivalikoimaa netistä ja muutamaa sorttia olisi ihan hyvin saatavilla:
25e suomeen toimitettuna ja näissä pitäisi paksuuskin olla tuommoista hyvää 2-3mm luokkaa. Onko väliä mistä eläimestä raakanahka on otettu? Miten kova pinta saadaan nahkaan?
Oletko @TuomoReiniaho kokeillut raakanahkasi halkaisemista?
Olen toki kokeillut halkaista mutta ei se onnistunut millään. Nahka on niin ohutta ja kovaa, ettei se halkea, vaikka kulman saisikin jotenkin halki. Vetelee vain vinoon.
Mutta miksi pitäisi halkaista? Siitä tulee turhaan peräti kuusi pientä pykälää, jotka tuovat vain lisää ilmanvastusta. Tosin, yhteen bambunuoleen en saanut tehtyä viiltoja, joten liimasin raakanahkapalaset ihan puskusaumalla nuolivarteen. Pysyivät paikoillaan yhden laukauksen mutta toisella nokkipää osui käteen ja yksi sulka irtosi.
Mielestäni uritus on paras konsti, kun saisi vielä tuollaisen 0,2 milliä leveän uritusterän, jolla uran saisi tehtyä siististi. Mattoveitsi ja siklin kulma on toimiva mutta vaatii harjoittelua, että saa siistiä jälkeä.
Tuon linkin nahan paksuus on siis noin 0,2–0,3 mm.
Mä olen ostanut omat pergamentit Kemin nahkatarvikkeesta. On poronnahkaa. Saattaa olla luettelossa rumpunahkan nimellä. Itse ostin sitä kalligrafiaan, joten piti valkata erikseen sellaista joista ei näy läpi. Yksi talja ei maksanut kamalasti.
Mulla ei toiminut vasamissa kun ne pääsi imaisemaan kosteutta ja meni mutkille.
Ei ollut tullut tuo kaksinkerroin asettaminen mieleen. Liimasin ihan samoin kuin tavallisen sulan. Opin tänäänkin uutta.
Aivan, pilkkuvirhe, kymmenesosamilleistä puhutaan. Nyt oli kisoissa 0,25-0,40 milliä omien sulkien paksuudet. Tuntuu muuten että nuo 0,25 milliset alkaa mennä löperöksi ja reagoi kosteuteen liian sukkelaan.
Ai miksi halkaista? No urahan katkoo kaikki jännepunokset! Mitä niillä silloin tekisi nokkia vahvistamassa?