Paras jousipuu

Kyllähän tässä voi puida asiaa toisestakin suunnasta.

Jalavalla on statusta kaukaa muinaisuudesta asti, mutta itse olen suunnilleen fifti-sixti saanut pettyä sen ominaisuuksiin. Turhan moni jalavajousi on jo tekovaiheessa ollut tönkön jähmeä ja myötäkäyryyteen halukas, vetoonsa nähden painava ripa. Mikke sanoisi tähän, että paahtoa vatsaan, mutta mikä se semmoinen hyvä puu on, joka vaatii lämpökemiallista modaamista tullakseen hyväksi, kuten jotkut Alaskan koivujouset? On minulla muutama jalavajäkkärä, jotka ovat pitäneet muotonsa ja heittonsa ilmankin.

Kataja on niin labiili, annospaloiksi kesken vetoa helähtelevä herkkis, että se on lähellä peränpitäjää luottolistoilla.

Juuri nyt työn alla on läjä pihasyreeniä ja paras luumuaihio, jota minulla on ollut. Jostain näistä tulee ensi jahtikauden mehtäpyssy, eli korkeimman asteen ripa. Syreenit meinaan lustometsästää, vaikka itku tulisi, sillä paksulla selkälustolla varustettu pihasyreeni on tiukin ja sähäkin, kaikenkestävin jousipuu mitä sahan ulottuvilla on. Jasmike kisaisi tasaisesti, jos ei olisi niin kitukasvuista ja oksapahkuraista melkein aina.

En minä aina sano että paahtoa peliin…

Riippuu täysin yksilöstä. Seinälläni on tällä hetkellä kaksi pitkäjousta joista toinen (85lb) ei ole paahdettu ja toinen (97lb) on paahdettu. Nopeus sekä viruma eivät eroa mitenkään toisistaan. Paahdetulla lähes 1000 laakia takana ja paahtamattomalla noin 500.

Minulle paras jousipuu on se jonka tekemiseen ei tarvitse tuhlata liikaa aikaa. Helposti vuoltava sekä nopeasti ampuma kuntoon saatetut jouset ovat olleet viime vuosina lähes poikkeuksetta jalavaa. Näistä musitaakseni kaksi on mennyt rikki (toinen oksan vierestä (+70lb) ja toinen halkesi nokista (36-40lb) )

Jokainen jalava minkä olen viimeisen 3 vuoden aikana tehnyt ei ole ottanut tilleröinin jälkeen mielestäni yhtään settiä. Näistä vain muutama on paahdettu. Useimmiten vain korjatakseni tilleriä vahvistamallla heikompaa lapaa.

Hah! korkeimman asteen ripa! No tietty se on se metästysväline. Tuukka mulla on ihan namilustoinen syreeni oottamassa jänneselkää. Paras mitä olen löytänyt kuuteen vuoteen. Teen sen vasta ensi talvena. Nyt on neljä jousta aavistuksen kesken tälle kesälle. En tohdi enempiä samaan aikaan edistää. Ei pysty. Ei riitä aika. Ei riitä pää. Pitäisi ampuakkin… Mutta kauas siintoinen into kuplii jo vuoden päähän kun syreeni on sisäänajossa.
Saatavuuden puolesta muuten EteläSuomessa pihlja on hyvä puu. Jos nopiaan pitäisi vähillä vermeillä maastossa jousi kyhätä, olisi se tuiki varmast pihlaja. Sen saatavuus nostaa sen arvoa.

Heh - samalla logiikalla roiskeläppä on hyvää pizzaa, koska sen saatavuus on kaikista paras. Ihan hyvä joskin erikoinen kommentti mieheltä, joka tekee erittäin suuritöistä, pitkälle erikoistunutta, maantieteellisesti rajattua, myöhäistä spesiaalijousimallia, siksi että se on mielestään parhaista timantein :smiley:

Kyllä minäkin suosittelen kenelle tahansa jousenteosta kiinnostuneelle menemistä metsään ja tilleröimään muutaman pihlajanvesan. Sen jälkeen lähdetään sitten etsimään jousipuuta, josta tulee jo hyvä jousi, kun huonot on tehty alta pois.

Nykyisillä maillani kun menen metsään, niin tuomipihlaja on se laji, josta todennäköisimmin ja ilman muuta vähimmällä työllä syntyy maastojousi. Peukalonpaksuisesta rivasta kun tulee metsästysväline, ja näitä ripoja on sadoittain tarjolla.

Tuukka kirjasi: erikoinen kommentti mieheltä, joka tekee erittäin suuritöistä, pitkälle erikoistunutta, maantieteellisesti rajattua, myöhäistä spesiaalijousimallia, siksi että se on mielestään parhaista timantein

En pidä B-rekurvi jännejousta mitenkään parhaana. En timanttina ainakaa vielä omia tekeleitä. Olen vain ihastunut malliin. On ne ihan toimivia olleet. Hyvin tehty sarvijousi on varmasti parempi tai hyvin tehty puujousikin. esim.
Meilläpäin metsissä tuomipihljaa on todella niukasti. Tuomipihlajat joita täällä on, ovat vain asutusten lähettyvillä, pihoista hieman metsän puolelle karanneita kavereita. Saatavuus metsän puolella (vaikkapa kilometri taajaman ulkopuolella) on aika olematon. Omilla metsästymailla en ole törmännyt vielä kertaakaan lajiin. Ja se ei ole erämaa millään muotoa. Pikkukylien väliin jäänyt metsikkö vain.

Pihlajan ottamista jousipuuksi tarkoitin tilanteessa jos ei olisi jousta lainkaan ja sellainen pitäisi nopeasti kyhätä. Vaikkapa kisa metsässä porukan kesken että kuka tekee nopeiten jousen. Kyllä se pihlajasta tai katajasta tulisi näillä main. Saatavuuden tähden. Jos oltaisiin taajamassa niin silloin ehkäpä tuomipihlajastakin.

Otsikkoon viitaten en pidä pihlajaa mitenkään parhaana jousipuuna. Jos vaikka tuollainen jousentekomittelö järkkättäisiin pajani ympäristössä, metsästymaillamme, nousisi pihlaja “parhaaksi” jousipuuksi. Sitä kun on siellä laajalti. En tee pihljajousta, kun on muuta puuta saatavilla. En edes pihlajahaasteeseen.

Jos nopeus kisaksi meneen niin pajukin toimii ihan kohtuullisesti.

Yllä oli pientä vääntöä siitä, tuleeko superraskaista puista kelpoista keskijäykkää yksipuista jousta. Aboesimerkkejä tosiaan on, kun monin paikoin kaikista raskaimmat paikalliset puut olivat käytetyimpiä metsästysjousten raaka-aineita.

Henrik Thurfjell poustasi facessa äsken Guyanasta peräisin olevan metsästysjousen nuolineen. 134-senttinen snakewood-jousi on härön kapea, vain 16 x15 mm keskeltä. Sormenpaksuinen, nähtävästi setitön jousi vetää noin 50 paunaa, eli yhtään isommaksi ei olisi kannattanutkaan tehdä. Snakewoodhan on yksi maailman tiheimmistä puulajeista (kuiva-tuoretiheys jopa 1100 kg /m3)

2 tykkäystä

Niin, miten on lonkkarin laita? Raskaspuinen lonkkari mahtaa tärrätä jonkun verran käsille.
Recurvijousiakin tehdessä lienee kohdallaan miettiä ihan puun tiheyttä. Ainakin jos mittaa on 150+ cm.

Historiallisia jousiahan löytyy vaikka miten karulla designilla, tulee mieleen äkkiseltään se luolan seinämää vasten nojannut jousi ameriikoissa, joka oli pitkä intiaanijouseksi, mutta täysin tasaleveä. Löytyi siis (kaliforniasta?) ja lepopaikaltaan luolasta nojaamassa seinää vasten. Siinä oli vielä kovasti kuluman jälkeä, että jollekin oli kelvannut.
Ja varmastihan sekin on heittänyt aikanaan riistanuolta.
Taitaa meillä nykyaikana olla hieman eri standardit. Enkä tosissaan sano että paremmat, vain erilaiset. Jousi on hupiväline.

Päästä päähän tasaleveässä jousessa ei ole mitään vikaa, kunhan sen tilleri on ellipsinen. Sellainen jousi on kaikista helpoin muotoilla, tilleröidä ja pitää vääntyilemästä, Suuri pituus pitää vedon pehmeänä ja voimakäyrän hyvänä. Vähän raskaampi, vakaa ja läpäisevä nuoli imaisee mahdolliset jäännöspotkaisut mennessään.

Pointti on se, että me kaikki ollaan ihan lapsentasoisia pelleilijöitä jousihommissamme, verrattuna ihmisiin, jotka ruokkivat perheensä jousi kädessä. Kivikautinen jousi ja nuoli oli oikeasti parempi ase kuin meikäläiset vermeet, joilla naputetaan AR:ää ja maastoratoja. Nuolella oli pakko osua vähän väliä vuoden ympäri. Ohilaaki ei ollut olankohautus matkalla jääkaapille kuten meillä. Ilmankos hienoimmat nuolet joita olen päässyt käpistelemään ovat kivikautisessa kulttuurissa eläneiden metsästäjien tekemiä.

Jaa että raskaasta puusta lonkkaria? Amazonasilla yleisin jousipuu on ns. musta palmu, tiheys vähän alle 1000 kg /m3. Siitä tehdään monen mittaisia jousia, joista pisimmät ovat 3-metrisiä superlonkkareita. Näillä otetaan mölyapinaa 30 metrin korkeudesta. Nuolet eivät toki ole mitään 350-greinisiä täsmäpätkäistyjä havukeppejä vaan miehenpituisia, 600 - 1000-greinisiä ruokoammuksia.

Modernistille vastaanpanemattomimmatkaan aboriginaaliperustelut eivät aina uppoa: pitää olla länkkärin tekosia, jotta voidaan samaistua ja uskoa. Thompsonin veljekset 1870-luvulla olivat vannoutuneita 72" ELB-miehiä, ja pitivät yllämainittua snakewoodia (1100 kg/m3) erinomaisena lonkkarin raaka-aineena. Siitä tuli heidän mukaansa joustavia ja nopeita jousia. Hyvä 50-paunainen snakewood-lonkkari ampui kuulemma pidemmälle kuin 70-paunainen muista puista tehty jousi. Kuulostaa priimalta keskijäykän pituuslonkkarin raaka-aineelta, tämä superraskas puu.

Rekurviin toki käy raskaat puut vallan mainiosti. Mistään puusta ei ole tehty nykyaikana yhtä monta rekurvia kuin osagesta, joka on Pohjois-Amerikan tihein yleinen puulaji.

5 viestiä siirrettiin toiseen ketjuun: Varhaiskantaisten ja modernien välineiden erot

Tässä pitää muistaa nyt se, että kyse on tavallaan kompromissista. Tiheiden puulajien muut hyvät ominaisuudet, kuten puristuslujuus, vetolujuus ja elastisuus kompensoivat massan tuoman haitan, joten kokonaisuus toimii verrattain hyvin. Moderneilla materiaaleilla pelatessa lavoista pyritään tekemään niin kevyet kuin mahdollista. Ja niinhän se on, liikkuvan massan minimointi tuo lisää nopeutta – vain jos se onnistuu ilman kompromisseja.

1 tykkäys

Heräsi kiinnostus kun tuttava sai kuulla, että teen jousta niin hän ehdotti että testaisin Lignum Vitae puusta tehdä. Itse en ole ennen kuullut kyseisestä puusta, oletteko te? Pikaisen tutkimisen jälkeen, se vaikuttaa kovin tiheälle ja painavalle puulle. Sanovat että olisi maailman tihein ja painavin puulaji?

Se onkin semmonen puu että oksat pois!
Minä otan mieleeläni rahaa vastaan kyllä jos löytyy :smiley:

Jousessa sitä on käytetty tietääkseni vain kahva materiaalina lasikuitu jousissa. Toimivista lavoista minulla ei ole tietoa.

Siitä on japanissa myös tehty keittiö veitsiä joten eiköhän tuojo yksinään kerro siitä kuinka kovaa se on.

Tuukka taitaakin olla tämä foorumin ainoa jolla on sitä oikeeta tietoa tästä puusta. Minulla on vain ollut muutama pieni pala kädessä joten oikeaa fiilistä ei minulla ole.

Lgnum vitae ei suinkaan ole maailman tihein ja kovin puulaji, mutta kylläkin yksi tiheimmistä ja kovimmista, joita on kaupallisesti saatavilla (kuiva-tuoretiheys <1300 kg / m3). Jopa neljännes lignum vitaen puuaineksesta on erilaisia hartseja, minkä takia sitä on käytetty muun muassa itse voitelevien koneenakselien ja taljojen raaka-aineena.

Väli- ja Keski-Amerikan väestöt käyttivät lignum vitaeta jousipuuna, kuinkas muuten. Kun puu on jopa 60 % osagea tiheämpää, olisi 50-paunaisen lignum-jousen käypä leveys suunnilleen etusormen verran. Ainoa alkuperäinen lignum vitae-jousi, minkä olen nähnyt, olikin pyöreäpintainen, vähän nuolikeppiä paksumpi puikula, ja takuulla jäykkä ja hyväheittoinen. Baker teki aikoinaan testijousen lignum vitaen mantopuusta, jonka tiheys on roimasti alempi kuin sydänpuussa. Sekin oli sellaista turbo-osagen tasoista kamaa.

Moi, hyvä aihe, koska tulee mielipiteitä ja keskustelua, ja erinomaista keskustelua, opettaa myös paljon eri puulajien sopivuudesta eri tarkoituksiin.

Ehkä parempi, että en varsinaisesti aihetta paljoakaan hämmennä, omat kokemukset vähemmän kattavat. Sen verran kuitenkin pakko sanoa, että mielestäni bamboo + massaranduba on aika hyvä kombo kyllä. Tästä tullaankin tietysti heti siihen, että millä kriteereillä, mihin tarkoitukseen, no sanotaan vaikka “3D-maastoammuntaan”, mukaan lukien kilpailut.

Edelleen toisaalta juuri kuten yllä viitataan yhteen näkökulmaan, ainakin mun Biltema sähköhöylä menee aina uusiksi terän osalta vähintään, kun sillä massarandubaa käsittelee. Tästä syystä ja myrkyllisyydestä johtuen, en juurikaan tykkää tehdä tuollaisia, tammilista, joka yltä puuttuu, taas on itselleni todella miellyttävä materiaali (taitaa mun tapauksessa tarkoittaa =helppo hankkia eri mitoissa, valmiiksi lähellä lopullista, helppo ja rento ylipäätään tehdä niissä olosuhteissa jotka itselläni, eli rivitalon terassi, käsityökalut, sähköllä ja ei). Se bamboo taas ei ole puu edes, minkä kaikki täällä varmaan tietää jo.

Eli hieman voi tosiaan olla vaikeaa määrittää hyvää tai varsinkaan parasta jousipuuta yleensä ilman käyttötarkoitusta, tai muuta kategoriaa, tai ylipäätään yksiselitteistä tavoitetta/settiä tavoitteita. Tavoitteetkin, kun useampi, on helposti ristiriitaiset, jolloin tulee painotukset ongelmiksi.

Analogisesti “mikä on paras alkoholijuoma” ?

Kriteereistä, käyttötarkoituksesta, mieltymyksistä, saatavuudesta, laillisuudesta ja budjetista jne riippuen se voisi olla koskenkorva, perus Karjala III, Guinness Pint Skotlannissa, 99% Spiritys Fortus apteekin reseptisprii, halvin Milcrauch valkkari tai Codorniu Clàsico Sec (espanjal. kuohari), joku makea likööri, tai karvas mieto vaaleanpunainen kovakuoriais tisle (on sillä nimikin, en nyt muista).

Jne. jokaisella alkoholia käyttävällä on varmasti ainakin joku suosikkinsa, ei välttämättä tietoisen valinnan myötä, mutta sellaiseksi muodostunut, kuten yksinkertaisesti useimmilla varmaan lager olut saunan jälkeen. Osittainhan nämä on edelleen vallitsevia tapoja ja perinteitäkin, kuohuviini saunan terassilla voisi olla erinomaista, mutta ei vaan oikein kuulu siihen.

Sitten heti esim. tuon espanjalaisen kuohuviinin pohjalta joku sanoo, ettei siitä ole mihinkään, koska Freixenet Elyssia Gran Cuvée Cava Brut on parempi, joskin Ruinart Champagne Brut vielä “parempi”.

Sitten samaan soppaan vielä esim. kotiviini omista omenoista, noin paremmin tämän palstan ideologialla, vastaavasti hätäkilju hiiva+appelsiinimehu reseptillä vastaisi pikajousta luonnossa pajusta ? Sahtikin nousisi varmasti esiin, ehkä kotipolttoisesta pontikasta puhumattakaan, kun “suorityskyky” on pääasia muista ominaisuuksista piittaamatta.

En kuitenkaan ole ikinä törmännyt keskuteluun, jossa esim. juuri ”pikakiljua” ja Ranskalaista shampanjaa vertailtaisiin kiivaasti keskusteluissa juuri tyyliin kumpi on parempi :wink: Tosiasiassa käyttötarkoituksesta, saatavuudesta ja budjetista riippuen, toinen ON varmastikin helposti osoitettavissa paremmmaksi kun vaan tarkemmin speksaa parempi mihin tarkoitukseen, millä rajauksilla…

No analogia meni vähän pitkäksi, ja alkaisi kuulua “tajunnanvirtaa” osastolle, mutta ehkä mitä halusin viestiä, että kysymys on ainakin helpompi (toisaalta ei yhtä haastava ja keskustelua herättävä tietysti !), jos puhutaan selkeästi määritellystä käyttötarkoituksesta, tai kategoria on muuten selkeästi rajattu, kuten esim. juuri Mennalla/yllä, vastaavasti pituusammunta/yllä, maasto 3D kilpailut, Kuralan kisat jne.

t-Esa

1 tykkäys

Tuttavalta löytyy sellainen 2m pitkä tukki lignum vitae puuta. Häneltä löytyy muutenkin todella paljon erikoisia puita. Olen kuullut että pidätte jonkinlaista jousipajaa? Missä se on ja milloin se olisi auki? Jos toisi sen tukin tsiigailtavaksi saako siitä jousia tehtyä!

Joka torstai ilta turussa Kuralan kylämäessä 18-21.
Muista ajoista voidaan sopia erikseen.

Oon käyttäny lignum vitaeta puukonpäähän. On muuten tuskallisen työlästä työstettävää. Niin ja pikkusen kallista ainakin puukonpään kokoisena palikkana. Maksoi se 40mmx30mmx140mm palikka muistaakseni 30€.

Tämän takia kannattaa sitten miettiä pari kertaa, että pistääkö tukin jousiaihioiksi, joista veistellään noin 80 % lastuiksi ja puruiksi. Tulee kalliita jousia, varsinkin jos kokemusta on vähän.

Mutta jos tukki nähtäville päätyy, niin laittakaa kuvia!

Mielestäni ei ole olemassa parasta jousipuuta kun ei ole parasta joustakaan.

Termi ”paras” vie harhaan, puussa voi olla kaunis väri tai muuten puuhun voi ihastua,

Toki jos katsotaan asiaa noin yleisesti ehkäpä marjakuusi on ”paras”, mutta on olemassa huonoa marjakuustakin (tai näin ainakin olen kuullut). Syreenipuskatkaan eivät automaatiolla ole hyvää jousipuuta jos ovat leikattu useaan kertaan.

Minulle jousenteko on hauskuutta. Käyn metsästä jonkun kauniin puun ja veistän siitä toimivan jousen, that’s it. Pajukin toimii kohtuudella, jopa yllättävän hyvin. Pihlajalla taas murtolujuus on hieman probeelma (jos ei tee jotain selystystä). Kuusi on hieno Suomalainen puu joka toimii mielestäni hyvin.

Kunnon jousi on ammattilaisen kädenjälki. Siinä on sekä estetiikka että funktionaalisuus hyvää luokkaa. Hyvän jousen teko vaatii taitoa ja tästä on kysymys. Puulaji on oikeastaan tois-seikkainen asia. Juuri luin tuon postin täällä missä joku oli tehnyt männystä juosen. Ja sekin toimii. Huvittavaa.

Jos pitäisi valita, valitsisin Suomalaiseksi jousipuuksi joko pihlajan tai pajun. Molempia saa joka nurkalta. Kuusi on myös hyvä mutta pirun oksainen. Kaikki muut saarnet sun muut extrapuut on vähän rare-matskua. Toki arvostan niitäkin suuresti.

Nöyryys peliin, taito kunniaan.

Hienoa keskustelua tämä silti on.

Jousenteko on armollista taitotyötä, missä yhdistyy vuosien kokemus ja “touchi”. Itse aloin saamaan parhaita puukaaria vasta kymmenien, kymmenien testitilleröintien jälkeen. Puukollakin saan nykyään tilleröityä jousen kuin jousen, kun puukkoon tuli se oikea “mututuntuma”. Hyvät profiilitkin syntyy oikeastaan kokemuksen myötä. Vetopituuttakin osaan jo arvioida tilleröidessä (tosin ainahan se pitää erikseen tsekata).

Summa summarum; jousenteko on maailman paras harrastus. Olen nähnyt paljon, tämä voittaa kaikki.

AM

1 tykkäys