Ensimmäinen oma osagejousi, 37 paunaa 28 tuuman vedolla, valmistui muutama päivä sitten. Tämä oli isojen pöllien halkomisen seurauksena ylijäänyt säle, jossa oli pitkittäinen halkeama sivussa. Muutenkin aihio oli aika ohut ja pieni. Tässä säleessä oli ohuet lustot ja selkää en saanut (jaksanut) ihan yhdelle lustolle veistettyä. Pituutta oli kuitenkin riittävästi, joten tein siitä lopulta kevyen jousen, vaikka välillä tuli mieleen, että viitsiikö sittenkään. Mutta tulihan siitä sittenkin ihan kiva jousi.
Pituus 174 cm, alalavan leveys 25,5 mm, ylälavan 30 mm, nokkien leveys 8,4 mm, paino 527 g, refleksiä 55 mm, alalapa 2 cm lyhyempi kuin ylälapa. Hienointa tässä aihiossa on väritys!
Hieno on! Jousessa on paksunnettu kahva, joten ei kai aihio kovin ohut ollut? Kahvan perusteella tuosta olisi saanut vaikka kuinka jäykän läpitaipuvan.
Onko jousen refleksi luonnonmuotoa, kuivumisrefleksiä, höyrytettyä, paahdettua vai mitä? Mikä on tuoreprofiili?
Isot pöllit olivat vähän toispuoleisia - toisesta päästä paksumpia kuin toisesta. Tämä oli sellainen kolmionmallinen reunapala, jossa toinen pää oli hyvinkin ohut ja toinen sitten hieman paksumpi. Lisäksi keskellä oli vähän enemmän puuta. Toki lyhyempänä tästä olisi saanut jäykänkin jousen mutta halusin jousen nimenomaan omalle vetopituudelleni, jotta vertailu muihin vastaaviin jousiin olisi helpompaa. Tämä oli tällainen tutusmisjousi osagen ihmeelliseen maailmaan!
Aihio kuivui noin 20–30 mm vastakaarevaksi. Aihiota piti jonkin verran oikoa kuivalämmöllä, joten kokeilinpa sitten samalla kevyesti paahtaa vatsaa - hyvin otti refleksiä vastaan ja näyttää vielä pysyvänkin.
Tässä vielä kuva halkeaman kohdasta, se on ylälavassa (kuvissa oikealla) kahvan jälkeisessä kolmanneksessa, noin 20 senttiä pitkä. Liimasin sen epoksilla kiinni.
