Samoilla urilla oon Tuomon kanssa. Kava on ykönen.
Odotinkin tuota Tuomon vastinetta 
Kuitenkin on niin, että osagejousia ammatikseen ja harrastuksekseen tekevät amerikkalaiset tilleröivät osagensa raspeilla.
En ole koskaan työstänyt syreeniä, jossa ei olisi oksankohtia, eikä sellaista kavahöylää olekaan, joka ei repisi oksankohtia. Riittävä syy yksinään käyttää yhtä työkalua joka selviää kaikesta. Raspinlastu ei juurikaan pölyä.
Rane, hanki kavioraspi. On sen verran kokoa, että työstäminen sujuu ja painoakin sen mukavasti, ettei itse tarvitse painaa. Unohde se karkein ja osta semmoinen, jossa toisella puolella hieno ja toisella keskikarkea hammastus. Puuilo on ainakin putiikki, josta saa ja tietenkin maatalouskaupat tms. jossa hevososasto.
1 tykkäys
Kavahöylässä minua miellyttää se, että sillä saa juuri sellaista lastua kuin haluan juuri niin pitkältä matkalta kuin pitää. Vaikka taannoinen jasmikejousi, äärimmäisen kovaa puuta mutta sitä oli ilo tilleröidä kavalla, jolla pystyi vetämään pitkän lastun aina kahvasta kärkeen, tai 10 sentin lastun missä tahansa tai paikallisesti sentti pari, silkinohuesta hunnusta lähes milliseen lastuun. Pari kiharakohtaa vatsassa oli mutta ne siistin siklillä.
Eihän sillä tietenkään ole mitään merkitystä, miten samaan lopputulokseen - valmiiseen ja hyvin tilleröityyn jouseen - päästään. Työkalun valinta on pitkälti tottumuskysymys, varsinkin kun käytön myötä taito karttuu. Onhan hyvä raspi oikein kätevä yleistyökalu, koska sillä voi tehdä lähes kaikki työvaiheet, eivätkä mitkään oksat tai vastaavat aiheuta ongelmia.
Tähän päädyin, eli puuseppäluonto ajoi ohi primitiivin ja kaivoin tuosta kakkospöllistä vain yhden täyspitkän selffariaihion. Sahasin ensin halon sydämen kohdalta staavin, eli tuossa ketjussa ylempänä näkyvässä kuvassa höyläpenkin etupuolen reunasta 1/3 halon leveydestä, josta sitten syykulkua suunnilleen seuraillen selästä n. 5 cm leveän aihion. Sitten pölli keskeltä poikki ja n. 3,5 x 4,5 cm billeteiksi kuivumaan eläkepäiviäni odottelemaan, sillä aiemmat pulikat valmistunevat jo tämän talven puuhiin.
1 tykkäys
Sain oman osagepöllinpuolikkaani tänään haltuuni - kiitos Tuomo ja Mikke!
Yllätys oli iloinen, kun 7 cm läpimittaisena ostamani puu olikin täydet viisi tuumaa tyvihalkaisijaltaan, ja 7 cm paksu kuoresta halkopintaan. Puusta saa siis heittämällä neljä täysvahvaa jousiaihiota optimaalisessa lyhytjousimitassa.
Lustonkuva on hyvä, tuollaista 2,5-millistä lustoa enimmäkseen. Kyse ei ole mistään toimeentulonsa rajoilla kasvaneesta värimulperista, mitä myös maailmalla liikkuu. Puussa on vähän kierrettä, mutta ei sen vertaa, että liikuttaisi primijousentekijää.
Puu on selvästi lojunut ties missä ties kuinka pitkään, sillä kuori putoilee halulla, sen alaisessa mantopuussa on homepilkkuja ja halkopinta on syvän päivettynyt, mutta osagen jos jonkun pitäisi kestää moinen. Manto nyt lähtee pois, anyway.
Ei voi mitään, mutta kyllä tässä vähän kädet tärisee, kun on kyse legendaarisimmasta puusta, josta luki ensimmäistä kertaa 15-kesäisenä, eikä pystynyt kuvittelemaankaan, että jonain päivänä tuota Texasin kultaa olisi omissa käsissä vuoltavana. No, ei siihen mennytkään kuin neljännesvuosisata. 
7 tykkäystä
Nyt on sitten viimeinenkin osagepölli päätynyt omistajalleen. Ihan kelpo tavaraa kaikki lyhyetkin pöllit olivat. Taisivat Unkarin pojat olla tyytyväisiä, että pääsivät eroon neljä vuotta maanneesta jämäkasasta.
Ensi kesänä pitäisi sitten näkyä kullankeltaisia jousia kisoissakin. Laskeskelin, että pitkää tavaraa tuli varovaisesti arvioiden Suomeen noin 30–40 jousen edestä ja lyhyttä puuta noin 20–30 jousen edestä. Osa puusta menee varmasti laminaatteihin. Puuta on nyt vähintään kymmenellä henkilöllä, varmaan useammallakin.
Onhan tämä varmasti win-win, kaikin puolin. Lonkkarivinkkelistä 40 - 50-tuumaiset hukkapätkät myyntiin, niin Unkarin myyjien kuin Suomen ostajienkin hintatasoon nähden hyvään rahaan.
Ehkäpä… Mulla tulee 20-25 jousta 1+2 tukista. Pitää reilusti rohjeta halkoa!
En muuten ala kahvaliitoksia tekemään, nyt on tuommoinen 39" kiowa B-jousi tekeillä ja mukaviahan nää tämmösetkin on.
Luksusta kun sai suoraan kuivana puutavaran.
En tiedä miten tuttua jengille on halkoa kovinkin tarkkaan puita ja metsästää vuosirenkaita, mutta tässä on huippu esimerkki siitä, miten saadaan kaikki irti. 38mm ja vielä halotaan!
http://primitive-bows.com/black-locust-mohegan-no-60-and-algonkin-no-61/
Oon itse aika agressiivisesti noita halkonut, mutta vielä en ole tuommoista puutalttakikkaa kokeillut. Jos nimittäin meinaa läpitaipuvaa 100-130cm tuommoisesta .8 sg puusta, ei siihen paljon tikkua tarvita.
Huomaa tässä, että tuo kuiva puu on paljon mukavampi halkoa, märkä puu lähtee karkailemaan. Enpä ollut ennen oikein huomioinut.
Siitä tulikin selkärikko. 39"ntn 45# @17", toivottavasti jää viimeiseksi. Hieman oli syheröinen syykulku, mutta ei muuta virhettä. edit: onhan tuo hitonmoinen pyörre…
Shit! You make 'em, you break 'em, mutta silti. Syherö ampuu kyllä hirvittävässä kulmassa ulos kyljestä, eikä osage ei ole mikään erityisen vetovarma puu ylipäätään, kuten eivät muutkaan puristuskuninkaat.
Jep, nää on näitä sahatun puutavaran helmiä.
Ilo tätä on halkoa, joten sitä puolta pitää hioa ja jättää sahailut vähemmälle.
Oma osagepöllini on nyt ollut reilut pari vuorokautta verstaassani tekeytymässä. 23 C / 58 % RH ilmassa puuhun on tullut melko rivakkaa päätyhalkeilua, mikä kertoo, että pölli ei ollut läheskään kuiva. Tarkoitus olikin pitää pölli asettumassa hyvän aikaa ennen kuin alan irrottelemaan aihioita, saati taivuttelemaan niitä.