Orapihlaja VII on siinä määrin valmis että sen voi julkaista. Aihioksi valikoitui yli vuoden kuivunut luonteikas karahka jonka lähtökohta oli kyllä haastava.
Jousen koko pituus 54" ja 44#23". Paino 301g, kahva levein 24mm paksuus 22mm, nokit leveys 5mm ja paksuus 7mm.
Varsin miellyttävä ampua tälläkin jousella. Pintakäsittelyksi suunnittelin shellakkaa joka on pari kuukautta muhinut vuoroaan odottamassa. Jänteeksi tulee pellavajänne jota en vielä aiemmin ole tehnyt. Kahvaksi jotain, ehkä rasvaparkittu lohennahka joka on myös odotellut hetkeään koittavaksi. Jännelinjan oikaisin lämmöllä valmiista jousesta.
Nyt on 8 kerrosta intialaisen kirvan ulosteesta ja isopropanolista tehtyä lakkaa pinnassa, vielä pari kerrosta niin alkaa riittämään. Tämä shellakka on kyllä edullista ja riittoisaa tavaraa, 100g hiutaleita maksoi 5,50 ja liuotin alle 2 euroa. Kunhan kunnolla kuivaa voi vähän arvioida jo tulosta.
Koko ylälapa on aika vaikea tapaus. Lähtökohta oli saada oksankohdista ja valmiista käyrydestä huolimatta toimiva jousi. Saranan paikat oli valmiina mutta niitä ei tullut. Nuolet lentää ja osuvat maaliin, ainakin osa niistä. Se riittää mulle. Seuraava luonnekäppyrä on jo työn alla kuten parit jännejouset. Kunhan nämä saan valmiiksi niin siirryn laminaatteihin. Se on sitä evoluutiota.
Syntisen kaunis kiilto tuli jousen pintaan shellakalla. Värisävy on Golden Orange(Ivory) paketin mukaan. Tykkään. Yhteensä 10 kerrosta eikä lakkapurkin pinta juuri vajennut.
Ensimmäinen pellavajänne on paikallaan, 20 säiettä joten pitäisi olla 200# vahva. Tietenkin tekijän kokemattomuus vaikuttaa, en ole itsekkään tyytyväinen lopputulokseen mutta pitää se kuitenkin testata tositoimissa. Kestää mitä kestää.
Piti ottaa kuvaa ja videota koska tuossa ei ole mielestäni yli taipuvaa kohtaa kuten Menna näkee. Nämä ovat niitä maku asioita sanoi koira kun …
Tyylikäs ja luonteikas jousi kyllä! Videon perusteella - sekä toki kuvien perusteella - kohta ei ole mielestäni ylitaipuva, vaikka rajun näköisesti taipuukin.
Hieno, uniikin näköinen jousi. Jo seittemäs orapihlajasta, oh. Mulla on vieläkin se antamasi orapihlajakeppi kaapin päällä, oon karttanut sitä oksankohtien takia. Onko mielestäsi orapihlaja kuinka tarkka oksien kanssa? Wanhan foorumin mukaan on hyvinkin tarkka, muistaakseni.
Tuoresetin perusteella puuta on jo vähän rasitettukkin. Halusitko haasteellisen tilleröitävän, kun tuon mutkanhan olisi voinut oikaista?
MItä pellavalankaa käytit ja onko kaksi- vai kolmikimppuinen jänne? Itse olen varsin tykästynyt pellavaan kolmikimppuisena ja kummastakin päästä punottujen silmukoiden kanssa.
Pitää laittaa kuvaa siitä millaiset oksankohdat kestää. Yleensäkin pienet ja terveet kestää kunhan ei poista puuta oksankohdan ympäriltä. Se huomasin kesällä että ottaa vatsaan puristusmurtumia jos vetopituus alkaa olla 2 lähellä. Se minkä annoin oli muistaakseni aika hyvä aihio. Anna mennä vaan, jos ei kestä niin hae uusi. Mulla on muutama hyvä jemmassa.
Piti tämä alunperin tehdä ilman oikomisia mutta kun valmistui niin jännelinja piti oikaista. Muuten halusi haastetta tuon tekoon, mielessä oli tämä yksi missä mies käytti apuviivoja tilleröidessä. Itse tosin en vaan tein silmämääräisesti.
Jänteen aloitin kolmella nipulla mutta rat tailin tein kahdella kun alkoi hermot mennä loppuvaiheessa. En siis punonut koko jännettä vaan keskipunoksella vedin nippuun. Lanka on Tuomolta, parasta laatua ja taisi laskennallinen vahvuus olla 10# säie. Pitää tarkistaa mitä rullassa lukee kunhan pääsen kotiin ja myös punnita se.
Kahva vielä niin on aikalailla paketissa, omat nuolet pitää tietenkin vielä tehdä.
Tuollaiset näyttävät kestävän ongelmitta. Pari jousen alkua katkesi heti kättelyssä mutta niissä oli reilusti isommat oksankohdat. Kuori päällä näyttää pahemmalta kuin onkaan.
