Omenapuu jousipuuna

Ei tunnu mikään nyt onnistuvan… Juuri äsken poksahti omenapuu lyhäri puukonviillosta selässä. Noh, eikun uutta putkeen. Jospa tammi sitten.

Kun oli vielä ensimmäiset nätit sivunokit ja uusi pellavajänne tehty.

Omenapuu on monella tavalla kuin tavallista tiheämpää pihlajaa, ikävä kyllä. Poksahtaa joskus vedossa varoittamatta ja on tönkön kesy vedettävä vaikka kestääkin. Lastu irtoaa toisinaan melkein poksahtamalla, mikä varoittaa jo tehdessä. Kaunista ja kotimaista, mutta en arvosta korkealle.

Nyt kun sanoit, niin vähän on samanlaisia tuntemuksia. Ei ole semmoista elastisuutta. Jonkin verran löytyy omppua vielä, niin mieluusti kokeilen vielä, vaikka vähän pidempänä.

Yllättävää. Voisiko olla omenapuun lajikkeesta kiinni? Itsellä ei ole todellista kokemusta vielä, kun vain yksi keskeneräinen aihio hylyllä. Muistan että jopa Simo vanhalla foorumilla rankkasi omenapuun parhaaksi jousipuuksi tekemässäni gallupissa. Ehkä Simolla omenapuun hyvyys perustui omenapuuhun jännejousena…?
Oman silmääni 90% omenapuista omaa kierrettä, oksaa ja ongelmia jo runkovaiheessa joten olen jättänyt ne rauhaan. Poikkeuksena autiotalojen tai hylättyjen tonttien pihoilla paksua vesaa pönkäävät omenapuut. Niitä on tullut kerättyä muutamat.
Minkälainen aihio Jere tuo omenapuusi oli? Runko? Oksa? Vesa?

Runkopuuta oli, paksusta rungosta. Oma otanta on tuo yksi kokeilu vasta, joten pitäähän sitä vielä kokeilla. Nuo puukonviillot selässä ei ainakaan auta, kuka hemmetti on niin voinut turata kuoriessa… :grimacing:
Ei se aihio ainakaan settiä ottanut mutta yllättäen poksahti suoraan katki. Kostesprosentti tuolloin oli ~43%.

No, Simokin on tuon rankkauksen jälkeen menettänyt virheettömän omenapuuaihion selittämättömässä räjähdyksessä. Jänneselkä kun suojaa sekä jousen selkää että vatsaa, niin jännejousessa toimivuus ei ole tae oikein mistään. Neljä yksipuista omenajousta tehtyäni luonnehtisin puuta hauraahkoksi ja hysterikkääksi. Jo alkuvaiheessa, kun puu ei ole tai ei pitäisi olla paljoakaan rasittunut, omenakaari tuntuu pehmeän jähmeältä, jos kestää. Niinku pihlajaa, mutta vähän tiheämpää.

Yhden omenapuujousen olen tehnyt ja joitakin aihioita on odottamassa työstöä. Pikkuisen jähmeä jousi kyllä, myötäkäyristyikin jonkin verran. Kivaa materiaalia kyllä työstää ja oikein kaunista. Esahan on myös omenajousen tehnyt, punakanelista.

Jaa, nyt muuttuikin oma käsitys omenapuusta. Se on aina ollut mulle sellainen “ttukun sitä jostain saisi…” -puuta, mutta vissiin ei ole syytä murehtia.

Onko kenelläkään kokemuksia metsäomenapuusta? Eroaakohan puuaines mitenkään kesyimmistä lajeista?

Vanhojen kirjatietojen mukaan metsäomenapuun puuaines on tiheämpää ja vahvempaa kuin kesyjen tarhaomenapuiden puu. Metsäomenapuu on perin harvinainen ja siitä syystä rauhoitettu kasvi, jota kenenkään ei pidä teloman. Suurin osa metsistä löytyvistä omenapuista on kesyomenoita, jotka kasvavat toisinaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa vanhan, jo kadonneen asutuksen jäljiltä.

Hämeen keskiaikamarkkinoilla tilleröitiin mun 194cm omppu 30" vedolle, mutta laiskan löysähän siitä tuli niissä 60-70% kosteuksissa. Tuommoista 40mm30mm oli paksuimmillaan.
Jousi oli kotona sitten viikon verran 55% kosteudessa ja eilen paahdoin vatsan ja samalla 2" refleksiä.
Äsken laitoin jänteelle ja paukkua oli niin maan perkuleesti, että piti tilleripuussa jänne vängätä paikalleen pitkän jänteen avulla. Niinhän siinä kävi, että pellavajänne 20
20paunaa revähti katki jo 10" vedolla tukkikytkystä.

Lähdin sitten vetämään ihan vain pitkällä jänteellä (roikkui 5" löysänä). 80-90 paunaa oli 20" vedolla ja kivalta vaikutti. Tavoitteena oli satku kokeilla, koska sitähän mä vähän niinkuin tavoittelin. Satkuun pääsi 25" vedossa, mutta aivan samalla hetkellä kalikka räjähti täysin ja väkivaltaisesti selästä kolmeen osaan. Perinteinen selkärepeämä siis, irroittaen kolmion mallisen soiron vatsapuolelta samalla. Ja vielä täysin sivuuttaen vieressä olevan ronskin puukon nirhauman. Poikkileikkaus oli repeämän vieressä 38*28mm, eli aika lähellä kahvaa.
Mite on, oliko mitoitus nyt aivan liikaa, vai puu taas niin kökköä? Ei muuten ollut Mikke siitä syitten ulostulokohdasta, vaan vastakkaisesta lavasta. On nää tämmösiä… Pitääkö vain hyväksyä 5cm myötäkäyrä, löysä keppi ja olla paahtamatta?? En taho!

Tuo on kyllä aika tyypillinen selän pettäminen. Minulla on joitakin hajoamisia tapahtunut juuri samalla tavalla - väkivaltainen räjähdys ja vatsapuolelta irtoaa kolmionmallinen kappale.

Olisikohan yksi syy voinut olla tuo oksankohta?

Nämä ovat yksilöitä, joskus kestää, joskus taas ei. Nyt ei sitten kestänyt, valitettavasti.

Klassinen vetomurtuma lähti puhtaalta puulta, ja rikko eteni vasta sitten oksan / oksien tykö. Toki oksapuun ympärillä tapahtuva kasvullinen kiekurointi ulottuu pienen matkan päähän itse kukkasesta, mutta en silti usko että vaikutti.

Yksilöitä ollaan kaikki, joo, mutta kyllä tendenssejä on olemassa. Kuten pihlajan ja omenapuun taajat äkkipettämiset, tiheydestään huolimatta.

Refleksille paahtaminen on tietenkin helvetinmoisesti vetorasitusta lisäävä kikkakolmonen. On erittäin mahdollista, että sotaomppu olisi yhtenä palana ilman sitä.

Refleksi varmasti teki tehtävänsä hajoamisessa, että seuraavaan omenapuujouseen en laita paahtaessa refleksiä ollenkaan.
Harvat puut on tuollalailla todella vahvoja vatsasta suhteessa selkään.
Omenapuussa rikkoutuneilla ja kestäneillä jousilla on nyt score 2-2.