Murheenkryyni

Toissakesänä tein jalavajännejousen jänneosion nuotiolla jänteet liimaten. Mökillä siis. Primimeininki oikein… Jalava oli aiemmin talvella profiloitu ja kuivattu tosin. Piti tuleman tilausjousi… No, jousi oli ihan ok ammuttava, pientä jännelinjan sivulinjailua lukuunottamatta, mutta vatsakin alkoi hieman ryppyillä. Olisin voinut tyytyä siihen, mutta myydä en tätä kehdannut. Edellisellä foorumilla olikin tästä kuvia. Aika tiukka taipumasäde tällä on.

Ajattelin sitten kikkailla, tekohengittää ja kokeilla jotain aivan uutta. Tein syreenivatsan jalavajännäriini. Ekat syreenislaissit sahasin liian ohuiksi ja ne kupristuivat kuivuessaan. Tein pari paria lisää ja niistä jo löytyi. Raspasin noin 2- 2,5 mm tavaraa jalavan vatsasta pois ja liimasin syreenislaissit tilalle hitaalla epoksilla. Epoksillahan mm. Rantala on liimanut sarvetkin jousiinsa, joten oletin kestävän. Sain A.Laaksolta hyviä vinkkejä vatsapuun uusimisen liitäntäoperaatioihin ja toimin ohjeiden mukaisesti.
Kädensijaan tein kolminkertaisen syreeniviilutuksen ja punokset tiukkaan. Punokset myös syreeniviilujen päättymiskohtin. Raspailin ja tilleröin ja polvitilleröin.
HUH! Olipa tullut jerkkua jouseen ja mittasin ja taivutin. Niillä samoilla paksuusmitoilla joita jalavajousessa oli tuntuma ollut 50lbs luokkaa, mutta nyt tismalleen samoilla paksuuksilla jousi tuntui +70lbs kepiltä. Hyvä jos sain taipumaan polvea vasten ensinkään. Viilasin ja siklasin syreeniä lisää pois ja noin milliä ohuempanakin se oli paljon jäykempi ja jippii viimein ampumaan. …

Eihän se mikään primi ole mutta laminaatti. Oikeastaan moderni laminaatti kun liimakin on epoksia ja keinojännettä jne…
Riemua ei riittänyt pitkään. Toinen laukaus ja poks…

Toisen lavan vatsa pullahti kuin hölmö ajatus kuvanveistäjän päästä. Irti irtosi, tuonne läks…
Oli jo polvitillerivaiheessa irronut ja tein huolelliset punokset kertaalleen ja liimaukset, mutta taas…
A.Laakso vannoi polyuretaanipohjaisen liiman käyttöön. En uskonut, koska bambubulletini sylkäsi bullettivatsan irti aika lailla samanmoisesti ko liimalla ja uskoin hitaan epoksin taikaan. Turhaan.

Nyt ei ole motivaatiota enää tämän kanssa. Niin hiivatinmoinen homma oli saada syreenisiivut istumaan jalavavatsojen päälle. Ei kaukana sarvijousen vaivasta. Ja minkä takia? Jousihan ei täsmää mihinkään männämaailman jouseen joita on tehty. Kuhan jotaki. Loppu.

Jopas on! Irtosiko syreeni kokonaan jalavasta vai halkesiko syreeni? Eli pettikö liimapinta vai syreeni? Liimapinta kai? Epoksejakin on paljon erilaisia ja niiden soveltuvuus tämänkaltaisiin kohteisiin ei ole itsestään selvää. Kyllähän tuon olisi pitänyt kestää. Missä lämpötilassa liimaus sai kovettua? Punnitsitko osat tarkkaan? Mikä puristus? Tai eipä sillä väliä, jos tämä jousi päätyy kierrätykseen. Otatko jänteet talteen?

Kuvan mukaan liimapintapetti. Liimasin normi sisälämpötilassa. Puristusalle 5cm välein. Kuin sarvijousen sarven liimaus ikään. Sekoitussuhde tarkkaan 50/50. Onpa kirotun vaikea kirjottaa tällä tabletilla kun kuvaruutuun ei mahdu oma kirjoitus, hipaisunäppäimistö ottaa mitä haluaa ja korjausohjelma tyrkkää mitä sattuu sanoja… Toimii tämä paremmin kuitenki ku tuo jousi.

Eikö tuossa olennainen ero sarvijouseen ole vatsaviilun ja ydinpuun välinen massiivinen paksuusero? Jalavajousen viiluvatsassa neutraalitaso kulkee kaukana jalavan sisällä, ja liimasaumaan aivan pinnan tuntumassa kohdistuu valtava rasitus, toisin kuin sarvijousessa, jossa sarvi on karkeasti yhtä paksu kuin ydinpuu.

Totta.
A.Laakso on saanut kuitenkin kestämään näitä “viiluvatsoja”. Toki on monta suttakin tullut, kertoi. Vatsaan hän on käyttänyt hikkoria, hyvin ja huonoin tuloksin. Puhuimme eilen juuri näistä ja hän edelleen vannoi polyuretaanipohjaisen liiman käyttöön tällaisessa kohteessa. Araldiitti on hieman elastista liimaa ja ryömivää, mutta nyt taaksepäin katsoen itse liimausprosessi oli pisara meressä ajallisesti. Olisi ollut viisaampaa tehdä liimaus samointein esim kalaliimalla (rakkoliimalla) jota minulla on nyt aika runsaasti. Olisi samalla kauhalla tullut kokemus näiden puutyyppien liimattavuudesta sekä enemmin primimpi kapulakasa. Komposiittina (eri paksuuksilla kuin tuo) syreeni-jalava voisi olla aika hyvä duetto. Miksei syreeni-saarnikin.

Mielenkiintoni tuskin kuitenkaan riittää vastaavien yhdistelmien jatkokokeiluihin. Tämähän oli tällainen jalavajännejousen tekohengitysyritys.

Joulun aikaan on sitä kuuluisaa luppoaikaa… Tämä projekti vatsan pullistumineen oli jäänyt hyllyyn oottelemaan. Otin irti punokset. Liimasin vatsaslaissin pään paremmin ja vedin jänteelle. Tilleröin/kevensin vielä kertaalleen ja jousihan toimii. 64lbs 23" vedolla. Hiukka jäyhä omaan makuun ja nuolet menee tuuppauksen takia oikealle. Suurin osa nuolistani on 46-56lbs töötille tuunattuja. Ehkä siklaan kepeämmäksi ja viimeistelen pinnat ja teen kädensijan. Vaikka tällaista jänne-jalava-syreenijousta en tiedä missään koskaan tehdyn niin nyt on yksi kokeilu tätä laatua alla. Jotenkin uskon että jousi tullee olemaan pitkäikäinen. Onhan sen eri vaiheet taukoineen jo ottaneet 2 vuotta. Hah. Sarvikuonoluonne kannatti. Koko syksyn jousihyllyyn vilkaistessa on tuo keskeneräinen tekele hitottanu. Ei hitota enää. Pitänee ottaa kuvat.

2 tykkäystä