Mitä teit tänään (tai eilen) - kerro!

Maastokartat sovellus playkaupasta ja siihen 4.99 lisäpaketti. Gps sovellus joten mittatarkkuus on sen mukainen. Pidän itse näitä tuloksia ns neuvoa antavina enkä sen enempää. Näppituntuma tukee tätä tietoa. 12 g nuoli katosi taivaan tuuliin ja sillä olisi rikkoontunut ennätys vielä enemmän. Tiukkaa tiheäsyistä mäntyä, barreloitu varsi. Alkaa tuntumaan siltä että tässä alkaa olla jonkun paremman hajulla.

1 tykkäys

Jep, tuo passaa. Mikä on nuolivarsien paksuus? Entä sulituksen mitat?

Nuolen koko mitta 60 cm. Paksuin kohta 285mm kärjestä jossa vaihteluväli 8,35mm - 8,51mm. Nokki 6,9mm kärki 6,4mm 30mm kärjestä taakse mitattuna. Sulitus 26-29mm pitkä korkeus 6-6,9mm.

Nämä oli nopeasti ja tunteella tehtyjä. Sulitus ei ollut omasta mielestä lainkaan onnistunut, mm leikkaus oli aika hanurista. Mutta näillä mentiin ja tulosta tuli.

Kyllä lähtee…

Hieno tulos! Kilpailussa ammuttuna tuolla olisi menty Suomen-listalla sijalle 9. Tuukkahan ampui pitkälti vastaavalla syreenijousella 268 metriä.

Kävin etsimässä 12g nuolta vaan eipä löytynyt. 350 metrin kohdalla alkaa parin aarin lampi vaan tuskin se sinne asti lensi. Pitänee alkaa maalamaan nuo varret huomioväreillä. Ei tullut mittailtua vahvuuksia siitä mutta jospa sen jotenkin kopioitua.

Nyppii aikalailla kun nuolta ei löytynyt, tämä jää kaivelemaan pitkäksi aikaa.

Tein toisen 12g nuolen muistikuvan perusteella. Paksuimmasta kohdasta 7,6mm noin. Pituus 60cm. Eilistä enkkari nuolta hioin porakoneessa ohuemmaksi ja se katkesi 3cm lyhyemmäksi eli nyt 57cm 11g ja samoin noin 7,6mm. Sulat leikkasin pois koska aivan aavistuksen vemputti lähtiessään. Huomenna uudet sulitukset lähemmäs nokkiuraa ja illalla täräytän uuden ennätyksen paitsi jos nämäkin katoavat mustaan aukkoon.

1 tykkäys

Vai että joka päivä ennätyksiä?? Kyllä sun täytyy tulla 2019 keväällä sitten kisoihin…

Minäkin täräytin tuossa 100# @30" jalavalonkkarilla ja rapiat 380 greinisellä nuolella 295 metriä. Lentää se näköjään noinkin. @M.Reinikainen muuten sanoi aikasemmin että ammu tuolla pituutta kisassa, mutta en minä…

Olihan mulla suunnitelmissa tehdä kevääksi satkun laminaattilonkkari pituusammuntaan. Mutta sitähän voisi tehdä kokonaisen paletin, yksipuinen, jänneselkäinen, laminaatti ja turkkilainen - näillä vallata sitten vähän tuloslistaa. Pitää testata kamppeet ja ampua sitten kisassa 3 nuolta per jousi, sehän olisi ihan tehtävissä vielä ajallisestikin.

Viikonlopun inkkarijousimetästys takana. Eipä ole usein syyskuussa voinu lannevaatteessa metästellä. Täys raportti tuonnempana.

9 tykkäystä

Kolme nuolta 18 metristä jäniksenkuvaan. Viiden tuuman tapponippu vihjaa, että puput ovat vaarassa jahka tämä mattimyöhäinen pääsee metsälle :smiley:

3 tykkäystä

Ensimmäinen varsinainen leikkuri tehty!

4 tykkäystä

Ja ensimmäinen varsinainen jahtireissu takana! Teeriuroksia jahdattiin pitkin poikin jänkiä ja vaaroja haulikolla varustautuneen kaverini kanssa. Näköhavaintoja oli arviolta noin kuudesta eri linnusta ja parista useaan otteeseen, kun pakenivat kauemmaksi minun yrittäessä päästä ampumaetäisyydelle. Siis yhtään varsinaista riistatilannetta ei tullut, mutta hemmetti, että osaa olla mielenkiintoista ja jännää puuhaa. :grin:

2 tykkäystä

Pitkästä pitkästä aikaa vähän pakkaan ammuskelua kotipihassa. Otin vajaan 40-paunaisen ritsakkeen, jolla on helppo ja mukava ampua. Tökkäsin isoon pakkaan lastun maaliksi ja aloin ampua kuuden nuolen sarjoja noin kymmenestä metristä. Hämmennyin, miten hyvin niputti. Valehtelematta joka sarjassa kaikki osumat mahtui kämmenen alle. Sitten pidensin matkaa viiteentoista metriin ja vaihdoin maaliksi pienen säkin, jonka ripustin sahapukkiin. Johan alkoi tulla hajontaa! Merkillisesti se pieni maali aiheuttaa epävarmuutta ampumiseen, vaikka en yleensä erityisemmin pelkääkään mahdollisia nuolirikkoja ja -hukkia - nuolia on kiva tehdä lisää. Tulipa taas todettua, että tosi paljon on korvien välistä kiinni tässä hommassa.

Näin. Kun korvien väliin saa päälle sellaisen välinpitämättömän, lievästi myhäilevän herkkyyden, alkaa nuolet paukkua toisiinsa. Kun sen kadottaa, ja se käy helposti, leviää kasat instant 30-senttisiksi. Jos olisi pohjattoman huoleton kulkija, ei ikinä ampuisi metsästysmatkoilta ohi.

Erinomainen kiteytys, kiitos! Olkoon tuo ammuskeluni uusi mantra…

Eilen kävin toisella mettäreissulla, tällä kertaa yksin. Yhteensä noin pari tuntia hiippailua, kuuntelua, katselua, haistelua. Spottasin yhden mahdollisen jäniksen makuupaikan jängän laidalta kuusirykelmän alta. Märkään rahkasammalikkoon oli painunut useampia jäniksen makuujälkiä ja ja ympärillä oli samati jänön jälkiä. Kuulin oletetun metson kalkatusta noin sadan metrin päästä ja jahtasin naarasteeriä. Teeret lähtivät oikealta noin 100m päästä maasta lentoon, hiippailin äänekkäässä suopursumättäikössä niin hiljaa puulta puulle kuin vain osasin lintuja päin ja ehkä 30m päästä linnut lensivät puuhun. Näin suurinpiirtein mihin toinen näistä lennähti ja tein pienen koukkauksen sivusta tätä lintua kohti, kunnes se lähti 10m päästä (otin askelmitan) kuusesta lentoon ja karkasi kauas. En olisi varmaan millään spotannut sitä lintua puusta istumasta, mutta on mahtava fiilis kun tiesi tehneensä edes jotain oikein kun pääsi noin lähelle ja jos ja jos, niin!

On vain mahtavaa työpäivän jälkeen mennä metsään ja hiljaa liikkua ja kuunnella ja katsella. Jollakin tavalla oli vissiin kuulo terävöitynyt kun säikähdin läheltä kuuluvia askeleiden ääniä ja jälkeenpäin tajusin, että äänet tulivat jonkun hirviporukan saappaista tieltä monen sadan metrin päästä!

3 tykkäystä

100gr kärkiä tukkuna… Saa hetken ampua näitä nurmen sisään.

4 laakia pihan räkätteihin. Kaikki ohi. Meillä on vielä puissa kriikunaa ja omppuja ja se imee varkaita niiden ääreen.

Jousilahti kamujen kanssa. 5 rusakkoa nähtiin joihin kolmeen saatiin ok laaki. Siis huteja juokseviin. Päivän paras paikka oli samulilla. Samulin sormet meni solmuun kun rusakko oli makuulla muutamassa metrissä. Siitä kun kimposi niin Samuli asetteli nokkia yhä jänteelle ja etäisyyttä olikin jo yli 30m. Meikä koitti lentävään kyyhkyyn. Ei kaameesti ohi mut ohi.

Tein uuden jänteen orapihlaja III ja ammuin muutamia kymmeniä laukauksia. Huikea ero männystä höylätyistä varsissa ja vesavartisissa nuolissa männyn hyväksi. Poikkeuksena yksi ruusuvartinen nuoli joka aivan maagisella tavalla osui keskelle 9/10 laukauksista. Leveä kärkiset hylsybluntit olivat varsin mukavia ammuttavia tällä 102cm pätkällä. 22"48# vedolla ei yhtään hassumpi ammuttava. Parin kuukauden eron jälkeen Ampiainen laittoi mukavasti veret kiertämään. Hienoa puuta tämä Orapihlaja.

Pitkästä aikaa ehdin illalla muutamaksi tunniksi verstaalle. Olipas taas mukava veistellä yksipuista jalavajousta, 45 paunaa 28 tuuman vedolla, sarvinokein. Lisäksi liimauksessa on yksi bambulaminaatti. Ja leikkelinpä vielä jousigolfin maalit, huomenna liimaus kasaan ja vähän radan mietintää. Lehdet ovat vielä puissa ja pensaissa, ja maisema varmaan muuttuu vielä paljon Taka-Hikiän kisaan mennessä, joten hyvien rastien hahmottaminen on vielä vähän hakusessa. Mutta ideoita on!