Mulla on nykyään aina suojalasit päässä jos on pienintäkään mahdollisuutta saada tälli silmään, muutaman kerran on ollut silmän menetys lähellä työhommissa.
Pitää vielä vähän tilleröidä niin saa nuo kärjetkin taipumaan, olipahan vaan mahottoman mukava ammuttava tämmönen pikkuinen kevyt syreeni.
Onhan tuo ihan fiksua pitää suojalaseja, välillä niitä puita lentelee tilleröinnissä… Ehkä liioittelin että pelkästään kahva taipuu, mutta joo huomattavasti enemmän.
Vetopituus mitataan aina jousen selkäpuolelta, eli tuossa tapauksessa jos kahva on vaikkapa 15mm paksu, lisäät tämän 15mm siihen tilleripuussa vedettyyn tuumalukemaan.
Aloittelin uutta vuorijalavajousta pituusammuntaan, kaavaillut mitat 141cm nokista nokkiin, 55m leveyttä leveimmillään, pyramidi etuprofiili, 65-70 paunaa 24" vedolla. Saa nähdä miten sopii mitat yhteen. Luonnollisesti paahdan tuosta vatsan ja haen pientä reflexiä. Pitää vielä höyrytellä aihiota suoremmaksi ennen jatkamista.
Hävitin valtavasti nuolia viime aikoina. Ne, jotka jäi ovat tosi kuuluneet ja kaikki erilaiset.
Siks tein 24 samalaista hyvin värikästä uutta nuolta. Toivottavasti ne löytyy nyt helpommin maastosta.
Toinen setti on työn alla.
Ensimmäiset koeammuin jo.
Hienoo settiä Petra. Tsemppiä Saksan kisaan!
Hauska sattumus:
Vaimon sisko oli perheineen sukuloimassa. Hänellä on tanskalainen mies, joten käytin tilaisuutta hyväksi ja pyysin kommentteja artikkelista “Becker, C. (1945). En 8000-aarig stenalderboplads i Holmegaards Mose. Fra Nationalmuseets Arbejdsmark 61–72.” Kyseinen artikkeli on siis ensimmäinen, jossa Holmegårdin jousi on mainittu. Siinäpä sitten kävi ilmi, että Holmegårdin jousen puulajin oli määrittänyt tohtori J. Iversens (lähes ainoa nimi, joka artikkelissa oli erikseen mainittu), joka oli todennut, että “…Bestemmelse er lavet af Elmetrae” (s. 65).
Toisin sanoen, lankomiehen isosetä oli kyseessä. Hän oli itsekin hämmästynyt tästä, että henkilö oli juuri hänen isosetänsä – asia tarkistettiin vielä ja kyllä kyseessä oli sama henkilö. Sinänsä hauskaa, että löytyi tällainen pienenpienenpieni yhteys yhteen maailman tunnetuimmista jousista. Kyllä maailma on pieni!
Ohhoh! No siinä on sattumaa. Ei liene elossa enää?
Huomaa että Tuomo tuli takaisin foorumille, kun seitsemään ketjuun tulee tekstiä 
kiva!
Joo, ei ole elossa…
Mitä tein tänään. Ollaan yhä sähköttömässä ympäristössä yhä ja koleeta ja sadetta on piisannut. Somelakkokin nyt ei oikein pidä… Toki tämä jousihomma sallittakoon. Olen vääntänyt peurannahkoja aivoparkaten. Yksi valmis ja kaksi vaiheessa. Toki savustus kaikille tekemättä. Tipiä olen ommellut. Hiukka alle 4 metristä. Ammuskellu. Kalastellu. Oispa ollu jousi veneessä kerran ku hauki oli ihan veneen vieressä. Hah. Koitin tyrmätä airolla. Veden vastus suureen puuhun oli kuitenkin liian suuri ja ei jäänyt kala… Hain samalta paikalta sitten virvelilllä myöhemmin. Saattoi olla sama tai saattoi olla eri kala.
Pari jousta sain viimeisteltyä, vaahteraa ja vuorijalavaa. Molemmat paahdettu ja käsitelty kiinaöljyllä. Aika nätti pinta tulee vaikka itse sanonkin…
Pihlajahaastejousen kärkeä oikaisin kolmatta kertaa ja kävi näin:
Erinomainen oppitunti tämä. Jos oikaiset niin älä hyvä mies kavennuksen kohtaan painetta laita, rikkihän se menee. No joo, vielä on 3 pihlajaa jäljellä. Yhdellä on jo ammuttu 30 laakia 20" vedolla, 30 lbs. Kärkiä pitää siinä pienentää reilulla kädellä kun täräytti noinkin pienillä paunoilla.
Tuomo jos luet tämän niin mihin mennessä se pihlaja piti palauttaa? Jos pisimmällä oleva pysyy kuosissa ja saan siihen 40lbs@26" niin uskon saavani sen valmiiksi noin viikossa. Oon todnäk menossa FFAA:n 3d SM-skabaan 13.8. Hgin Talosaareen, ootko tulossa sinne? Otan jousen sinne mukaan joktap.
Katos… Minkä tautta oot kaventanut noin toispuoleiseksi? Jos ei hirveästi tarvitse suoristaa, voittamaton kombo on kuumailmapuhallin, pöytä ja pari kumitassuista pikapuristinta.
Näön vuoksi. Yhdessä neljästä oli iso oksa kärjessä ja päätin että teen siitä sitten toispuoleisen. Se näytti niin päheeltä että enempiä miettimättä veistelin sitten kaikki samanlaisiksi. Sitten kun ne oli siinä rivissä niin tuli mieleen että olikohan tämä nyt ihan loppuun asti mietitty. Näillä nyt mennään.
Huvin ja harrastuksen vuoksi hikoilin helteessä melkein tunnin halkaisupuuhissa:
Kyllähän tuo lopulta halki meni, puukiiloilla ja isommalla halolla kiiloja hakkaamalla. Kattoa josko tuosta joku nuolivarsi löytyisi kunhan kuivaa. Tuo on siis Ivalon seudun metsämäntyä.
Kaksi pihlajajousta testiammunnoissa Ruskeasuolla. 23 tuuman veto eli ollaan 3 tuuman päässä tavoitteessa. Luonnondeflex-versio kellotti Hoodin digimittarilla 36,3 paunaa ja lievä reflex 41,1 paunaa. Täsmään tilleröinnit mökillä joten uskon saavani pulikat kuntoon maanantaiksi.
Läiskyttelin vielä satakunta nuolta tauluun 30 ja 40 metristä. Ei niputtamisesta voi puhua mutta kaikki nuolet sentään taustaan. Pakko olla tyytyväinen.
Vietin 10 päivää Norjassa ystäväni Mikan kanssa veden äärellä. Tässä pikku teaseri tulevasta raportista.
Minkälaisia kosteusprosentteja Heikin suunnalla pyörii? Täällä kun on lähes 60% sisätiloissa, saa huomata jousen ottavan settiä oikein maukkaasti.
Siirryinpä siis pituusnuolien tekoon, jigin läpi porailin 21kpl mänty/kuusi aihioita ja hioin poran karassa. Semmosta 21"-25" keppiä, aika laajalla spinellä. Painoksi jäykemmille varsille tulee toivottavasti se paras, eli 180gr. 
En oo muuten kosteutta ajatellut ollenkaan. Ei ole mittaria mutta kyllä täällä varmaan samoja lukemia tulee kuin Mikkelissä. Ans kattoo ny.
Toinen haastepihlaja pilattu. Siinä oli pieni sarananalku jonka näki tilleripuussa ja korjasin sitä. Paunat putosi huimasti, jos tiistaina oli 36@23" niin nyt on 30@27".
Ei muuta kuon pilaamaan seuraavaa!
Laita ihmeessä ketju vaikkapa ja tillerikuva siihen. Useampi silmäpari löytää parannuskohdat! Niinhän minäkin tein
Sillein sitä joskus huomaa oppivansakin…
