Toihan on hyvä idea.
Oon ite kans miettinyt, että jonkinlaisen organisoidun yhtiön voisi perustaa, juuri tämmöstä varten.
Se on vaan se ongelma että mistä aloittaisi… Toinen voisi olla että knuutipojat mahdollisesti järjestäisivät yhdessä jonkinlaisen vastaavan systeemin. Itse olisin varmasti mukana järjestämässä toimintaa.
Järjestäytyminen/keskusteleminen on sopiva tapa aloittaa, ja teit sen ehdottamalla Knuutinpoikien keskinäistä toimintaa. Yhdistykseenhän voidaan perustaa “kauppajaosto”, joka vastaa puukaupasta. Sovitut ostoalueet voidaan jakaa pienempiin kokonaisuuksiin, joille nimetään ostajat, jotka vastaavat käytännön toiminnasta, kuten kauppa-akteista ja logistiikasta. Jos tämä kaikki on liian virallista, niin aktiivit voivat toimia varmasti ihan epävirallisestikin tai perustaa oman yhdistyksen. Tiedotukseen ja asian rummuttamiseen on joka tapauksessa panostettava, ettei puu ole jatkossakin polttokasassa. Yhteistyö muiden käsityöharrastajien kanssa voisi myös olla järkevää.
Kaikista yksinkertaisinta olisi, että olisi hyvä kontakti eteläisen Suomen kuntien/kaupunkien puisto-osastoihin, joista voisivat etukäteen informoida, että milloin ja mitä kaadetaan ja missä. Sitten voisi etukäteen käydä katsomassa tarjontaa. Ennakkoon olisi tietty sovittu, että merkitään ostettavat puut ja niiden hinta ja laitetaan ne sivuun.
Ongelmia on tosin monia:
Millähän tavoin Fiskarin Laatupuu Oy hankkii erikoisemmat puunsa? Lieneeköhän niillä jotain tuollaista?
Toisaalta, jos esimerkiksi hyvälaatuisia jalava-aihioita olisi helposti tarjolla järkihintaan, niin olisihan se kiva aloittelevillekin jousentekijöille. Ei tarvitsi etsiä jostain kämäistä risua, joka hajoaa jo jänteelle viritettäessä.
Välillä tulee sellainen olo, että olisipa hyvää jousipuuta tarjolla määrättömästi. PA-foorumilla on toisinaan hyviä kuvia erilaisista saaliista, kuten tämä hikkorikasa (kuva Eric Krewson):
Linkki ketjuun:
http://www.primitivearcher.com/smf/index.php/topic,69982.0.html
Toisaalta, onhan siinäkin oma viehätyksensä, että jousipuu ei ole täydellisen suoraa ja oksatonsa, vaan puujousia voi tehdä mitä erilaisimmista aihioista.
Totta, mutta suurena vaarana olisi se, ettei sieltä yhteydenoton jälkeen koskaan kuuluisi mitään. “Kokemusta on”, mutta ymmärrettävästi tämä asia riippuu kontaktin luotettavuudesta.
Pitäisin silti kuntia ja kaupunkeja varmempana verkostoitumisen kohteena yksityisiä henkilöitä tai pihapuunkaatofirmoja. Näille raha tulee sopimuksista tai työnteosta, jolloin muutamat kympit ja huntit kiinnostavat erilailla kuin kuntatasolla. Kaikenmoinen logistiikka ja järjestely voisi myös paremmin olla neuvoteltavissa, ja laatu taatumpaa kuin pöllikasan viereen kouralla nakotut puolipiestyt jalavat.
Niin on. Markkinat ovat pienet, mutta yhteistyö muiden puuseppien kanssa voisi puun liikkuvuutta hieman kasvattaa. Toisekseen kysyntä selviäisi vain kokeilemalla. Tässä ehkä pelkona on lopulta huomata, että kaikesta panostuksesta huolimatta ne upeat ja hakekasoista pelastetut jousipuut ovat loppujen lopuksi itsellä tai kaverilla polttopuuna, kun kysyntä on ollut nolla ja solukot ovat kuivuneet sopiviksi takkaan.
Kenties voimme kyynisesti todeta, että ihan syystä ovat jousipuut hakekasoissa. Ei voi mitään.
Tarveaineiden hankkiminen on oma harrastuksensa muutenkin. Mikä sen mukavampaa kuin kyttäillä lenkkeillessä tai muuten liikkuessa sopivia puita ja haaveilla niistä. Ehkäpä en sittenkään vaihtaisi tätä harrastusta puunvälittäjältä tilattaviin staaveihin!
Mä voin lähettää sulle ennen ja jälkeen kuvan paijkasta jossa kasvoi 12 hauiksen- reiden paksuisia, pylväs suoria marjakuusia vielä viime vuoden alussa. Nyt paikalla on kaunis “golf” tyyliin istutettu nurmikko…
Nähdään sitten korkeimmassa
Harrastus se on haikailukin.
Minähän tein tuossa vuosi sitten sellasen että jyväskylä alueella kysyin tuolla face ryhmissä piha puita ja niitä yhteyden ottoja tuli useemman kymmentä. Ehkä kymmenen jaksoi käydä katsomassa/hakemassa mutta jousipuuksi oli laatu aika ailahtelevaa. Normaalisesti.
Turusta ja Lahdesta on huomattavasti helpompi saada puistopuita hyötykäyttöön kuin Helsingissä ja niinpä niitä myös hyödynnetään.
Joku Helsinginherra on kuulemma tehnyt periaatepäätöksen ettei kaupunki myy puistopuita, eikä niitä saa antaakaan.
Jousipuuksi sopivaa oksamateriaalia esim. vuorijalavista menee kuitenkin jatkuvasti hakkeeksi.
Ja mistä tiedän? No oon viimesen kuukauden asiasta vääntänyt eri tahojen kanssa jotta noita
puita saataisiin ammattikoulujen puusepille.
Jos homma lähtee liitoon jousipuutakin pitäisi olla jatkossa helpommin saatavilla.
Todella jalo ja hieno ajatus.
Todellisuus on kuitenkin tuo ensimäinen lauseesi. Lemmes : (Tällä tavalla kiinteä omaisuus muutetaan rahaksi)
Uskon että promille ihmisistä joiden puut kaadetaan ottaisivat yhteyttä.
Tuomo, olen lukuisina vuosina soittanut Nurmijärven kunnalle ja ilmoittanut tämän puuasian tarpeeni. Niin kuvanveistopuita varten, kuin miksei jousiksikin. Sama juttu seurakunnalle, kun heillä on maillaan vanha puusto. Aina sanotaa juu juu juu… otetaan yhteyttä… Koskaan ei ole otettu reilun parinkymmenen vuoden aikana.
Metrin halkaisijaltaan olevat kannot paljastavat keväisin että kone on käynyt. Soittelen perään että miksette soittaneet ja missä tukki nyt on? Meni jo hakkeeksi.
Puun saantini veistokurseille jne. lepää yksityisten omistajien puutarhakaatojen varassa. Suurin piirtein kolmesti vuodessa pyydetään hakemaan puut ja olen näistä kiitollinen. Sektorina n.100km.
Todisteena piittaamattomasta puukadosta lukuisat yksityisomisteiset avohakkuut (puhumattakaan yhtiöomisteisista rahapellosita) ja siihen verrattavat kynnökset maamme metsissä, joita yhä tehdään ympäri maatamme. Koko ajan tätäkin kirjoitteassa sadat monitoimikoneet kaatavat ja auraavat metsiä avohakkuiksi, joiden piti jo “kaikkien” mielestä olla mennyttä maailmaa. Miksi näin?
Metsän omistaja asuu kaukana omistamastaan metsästä ja vähät piittaa miltä se kaadon jälkeen näytää tai mitä se luonnon monimuotoisuudelle tekee avohakkuuna. Avuhakkuu on paljon halvempi kaatokustannuksiltaan kuin pienkoneella tai hevosella tehtävä harvenushakkuu. Ja metsäfirmat ovat hinnan lisäksi oivia puhujia pyörtääkseen harvennushakkuuideat alkumetreille. Tilalle täysi lanaus tai 3 “siemenpuuta” jää törrötämään kulkukelvottomalle risukkokynnöshehtaarille vuosiksi - sama asia. Suomessa saa pyyhkiä silmäkulmiaan taajaan jos erehtyy vilkuilemaan tien sivuihin. Fyrkat lapaseen maksimaalisesti on ihmisen luonne.
Kokemusta henkilökohtaisestikin on. Jopa vaimoni isä kaadatti tällätavoin mökin kupeestaan metsät 2000. Vieläkään siellä ei voi kulkea hakkuurisukolta. Puupelto taimet ovat nyt 3-4 metrisiä ja n. 10m näkyvyys ryteikössä. Kaikki puut samanikäisiä ja samaa lajia, kuusta. Pieni kalliolouhikkoinen kumpare jäi kaatamatta. Sinne kone ei yksinkertaisesti päässyt, muuten sekin olisi mennyt. Siinä onnettomassa maapalassa, jonka läpi voi nähdä, (metsän viimeinen pisara - ympärillä hakkuumeri) saattaa kerran kesässä tavata metson, joka kääntyilee kotvan ja etsii pesimäalueensa sitten muualta.
Tuomollakin on kotinsa ympärillä tyly näyte miltä avohakku näyttää ja tuntuu. Eikä ole Tuomon aikaansaannosta. Kun ensikerran näin sen, ei meinannut jousi pysyä kädessä Hikiän kisoissa. Menee vain 60 v ja metsä alkaa olla taas nuori sekametsä, jos ei ole istutettu yksilajiseksi puupelloski, kuten valtaosin tehdään.
Kantona valtion puukaskessa on enoni kaltaiset yli 80 vuotiaat tervaskannot, jotka nykyisiä henkilöautoja pienemmällä traktorillaan raijjaavat harvennushakaten tukit 3m paloina palan kerrallaan pois metsästä polttopuutarpeisiin. Jos olisin metsänomistaja, toimisin samoin tai hevosen kanssa. Vaan en ole. Köyhyyden ainoa varjopuoli onkin etten ole metsänomistaja.
Mutta… tämän promillenkin takia kannattaa toki pistää firma pystyyn ja kerätä jalot puut talteen, jotka kaadetaan kuitenkin ja joka tapauksessa. Tsempit. Saattaisin jopa tulla mukaan siihen. Onhan minulla peräkärry, saha, leikattu selkä ja tekevä mieli.
Tulit tässä juuri kuvanneeksi sitä, mistä mainitsin aiemmin: Ei kuntatasolla ole tarvetta soitella, että tuletko hakemaan pari tukkia hakkuun tieltä. Esimies saa lisähommista vaivan, ei palkkaa. Yksityisiä omistajia ja pihapuunpoistajia sen sijaan kiinnostaa kymmenien ja satojen eurojen pikku tienestit. Näihin kannattaa panostaa.
Se on sitä karskia tuottavuutta, jonka avulla Suomessa ylipäänsä on metsää tai edes metsätalousmaata. Kun ihmisen luonne on “fyrkat lapaseen maksimaalisesti”, niin jos maankäyttö ei tuota, keksitään alueelle muuta käyttöä. Eli toisin sanoen, jos metsästä ei saa rahaa, niin metsä katoaa ja tilalle tulee tuottavaa maankäyttöä tai rakennuksia. Tai ehkä joku onnistuu tilkun siinä sivussa suojelemaankin. Joka tapauksessa talous ylläpitää Suomen metsäpinta-alaa.
Olen tästä kirjoittanut ennenkin, eikä realiteetit ole tainneet muuttua liiemmin sitten sen. Surullista kenties, mutta ainakin varmaa.
Onko juuri nyt tarvetta veistopuille.
Mäkelänkadulta kaadetaan 100 lehmusta remontin tieltä.
Mitä paksuutta? suunnilleen.
Tuommoisia 107 kpl
Lehmus on yksi taskalaisten kilpimateriaali tuhat luvulla. Itse tykkään veistää kun on tosi elastinen, mutta silti sitkeä.
Poistin viestin koska,oli tarkoitus laittaa linkki HS artikkeliin ei käyttää kuvaa johon minulla ei ole tekijän oikeuksia.
Kuvahaulla Mäkelänkadun lehmukset löytyy.
Olisiko halkaisija jotain 30-40cm luokkaa voi olla enemmänkin joku yksilö (107 kpl.).
Hakkeeksi nuokin varmasti menee jos kukaan ei käy kysymässä muuhun käyttöön.
Tuomi.
