Mies ei kehity

Siivouspäivä ja löytyi äidinkielen aine 7. luokalta. Joulukuun lapsena olen siis ollut 12 tai hiukan yli 13 vuotias tämän nerokkaan, mukaansa tempaavan ja kiinnostavan kirjallisen novellin syntymisen aikaan. Aineen otsikko on “Seikkaliu menneisyydessä”. Muistan että otsikkoja oli muutama joista äidinkielentunnilla sitten sai valita. Ylättävää että olen tuon valinnut… heh.
En kirjoita tähän koko ainetta, vain aineen loppuosan jossa kertojan minä hahmo vie tekniikan kehityksen uusille urille. Vaikka teos sisältää kyseenalaista väkivaltaa lapsia kohtaan, saatte nauttia henkisestä kypsyydestäni syksyltä 1982 tai talvelta 1983. Jo tuolloin vaikutti näemmä kiinnostukseni harrastukseen joka on yhä voimissaan. Vaimo on usein sanonut minun olevan henkisesti n.13v, mutta tämän nähdessään totesi: “voit sä olla myös 12v, mikään ei ole muuttunut…”

No niin, aineen loppukappaleet:

“Heimon keskudessa oli hieman riitaa muutamista ruokanäpistelyistä, mutta ei kukaan sentään haavoittunut ja kaikki olivat onnellisia ainakin vähän aikaa.
Kun nukuin, joku pieni lapsi tuli lyömään minua kepillä, jonka päässä oli köynnös. Se teki kipeää. Otin kepin pojan kädestä ja huitasin häntä niin että hän parkui.
Yhdistin köynnösnarun kepin toiseen päähän ja huomasin, että keppi joustaa, mutta ei mennyt poikki. Asetin kiven narulle kuin vaistomaisesti. Se lensi, mutta ei pitkälle. Kokeilin tikkua, se lensi loistavasti.
Pian huomasin että tikun painava pää tulee olla edellä ja pään pitää olla terävä. Tämän aseen avulla metsästys helpottui ja sain suuria saavutuksia.”

HAHAHAHAAA! JUMALAUT MÄ OLEN MÄ.

10 tykkäystä

Vanhassa romaanissa “Tulen löytäjät” on hyvin samanlainen kuvaus jousen ja nuolen keksimisestä. Olen lukenut sen ensimmäisen kerran joskus 10-vuotiaana 1970. Romaani taitaa olla minulla vieläkin jossain. Se on tyypillinen perinteinen kivikausiromaani, jossa päähenkilö keksii kaikki merkittävät jutut tulen hallitsemisesta jouseen jne.

Odotinkin että huomaako kukaan yhteyttä… Kiinni jäin ja tismalleen. Tulen löytäjät tuli luettua ala-asteella kahteen kertaan. Tykkäsin kovasti. Se on juuri sopivaa tavaraa ala-asteikäiselle. Ja näemmä oman mielikuvituksen puute tislasi sen esiin vielä yläasteen ensimmäiselläkin.
Tarkka vainu Simo.