Varret mäntyä, footti ipeä ja kukkosulkaan tehty sitten vielä pieni liitos värikkäämmästä sulasta.
Nämä oli vähän vain semmoset huvin vuoksi tehdyt nuolet, mutta kaipa noilla voisi jotain ampuakin.
Joo, onhan niitä konsteja. Tuollaisen kaksihaaraisen tekee vielä aika helposti, nelihaarainen on jo vähän työläämpi. Mutta haasteet alkavat, jos tehdään kolmihaarainen tai nelihaaraihainen spiraalilla!
Phillip Rounsevellen (1937, 96) mukaan Yhdysvalloissa on vuoteen 1937 mennessä voitettu kaikki tärkeimmät kilpailut yhtä lukuunottamatta. Kärkivahvistetuilla nuolilla on ammuttu myös kaikki ennätykset. Elmer (1946, 230) toteaa, että kärkivahvistettu nuoli oli niin Englannissa kuin Yhdysvalloissa tauluammunnassa standardinuoli. Jos muilla ampui, taidettiin katsoa vähän vinoon…
Nelihaaraisen historia ei ole ihan vielä selvinnyt. Rounsevelle esitteli vuonna 1927 kolmihaaraisen kärkivahvistuksen. Sitä ennen oli käytetty viistoliitoksella tehtyä tai kaksihaaraista kärkivahvistusta. (Elmer 1936, 239). Mutta selvästi uudempi nelihaarainen on kuin kaksihaarainen.
Spiraaliversion näin yhdellä foorumilla, oli kyllä aika näyttävä ja uskomattoman näköinen. Juju oli siinä, että ensin tehtiin nelihaarainen kärkivahvistus, jonka jälkeen höyryn avulla liitos kierrettiin spiraaliksi ennen liimausta. Kuivumisen jälkeen liimaus.