Sanoisin, että pituusammunnassa suhdeluku on vähintään tuo, ellei 4/5 vs. 1/5, noin karkeasti arvioiden.* Tosielämässä tätä välinepuolta ja ammuntapuolta ei toki voi erottaa kuin kokkelilaineja, sillä pituusammuntanuolten ominaisuudet selviävät vain ampumalla. On kuitenkin kyse siitä, että pituusampuja itse trimmaa ja tuunaa nuolensa pitkäkantamaisiksi. Jos jollekulle annetaan tuunatut pituusammuntavälineet käteen, kuten vaikkapa Don Brownille, kun täräytti sekä käsijousten ja että luonnonmateriaalijousten ME:t, ei saavutusta voi edes verrata itsenäisen kisaajan suoritukseen. Me kun emme urheile, vaan toteutamme ikiaikaisia perinteitä, joiden puitteissa kisailemme.
Mitä tulee tuohon Jeren kommenttiin sulttaaniampujista, niin Selim III:n pituusennätys on fuulaa, ennätysmies Iskender oli ihan tavan mies, tosin huippu-urheilija. Edelleen, jousenrakennus oli yksi suosituimmista sulttaanien ammateista, perinteen mukaan kun sulttaanillakin piti olla sellainen. Sulttaanit ampuivat siis omilla jousillaan.
*“pituusammunta ei ole suinkaan pelkkää välineurheilua, ampujan taidot ratkaisevat”, kuten olen kirjoittanut. Se 1/5 voi helposti ratkaista kuka voittaa kisan. Etenkin kun jengi ampuu vuosi toisensa jälkeen niitä noin 240-metrisiä rinta rinnan. Kyse ei ylipäätään ole siitä, mistä se pituustulos koostuu, vaan siitä, miten se on ansaittu.