Tämä ”mielestäni” on mielestäni oikeasti tärkeä ilmaisu, se riisuu aseet pois erimielisiltä.
Jollei ole lyödä faktaa ja numeroita pöytään, niin sitä ei kannata jättää käyttämättä. Somessa aina perseet tervataan. Kaikki luetaan kirjaimellisesti ja ymmärretään mieluimmin huonoimman mahdollisen vaihtoehdon mukaan ja sitten loukkaannutaan.
Kasvokkain keskustellessa näitä tapahtuu hyvin harvoin.
2 tykkäystä
Tule näyttämään paikanpäälle. Vai onko kaikki vaan sanahelinää?
Ei uskoisi palstaa katsomalla että Tuukka ei ole käynyt 4 vuoteen kisoissa. Kritiikkiä, piikkiä ja kommenttia kun löytää milloin kisajousista, muiden tekeleistä tai mistä vaan pituusammuntajousesta.
En nyt enää ihan pysy perässä… Mutta, olennaista lienee se, että Tuukan näkemyksen mukaan jousen pitää rasittua riittävästi, jotta se olisi kestävä, mikä sinänsä on hieman järjenvastainen päätelmä. Lisäksi nuo numeroarvot ovat aika suurpiirteisiä, tavallaan merkityksettömiä. Jotenkin hassua väittää, että 38 millimetriä tuorevirumaa on juuri “oikea”, tai voihan se olla olla kokemuksen kautta löytynyt toimiva arvo. Mutta akateemisen koulutuksen saaneena Tuukka varmasti ymmärtää, että se ei tietenkään sulje pois muita arvoja, muuttujia on niin paljon.
Kärjistys auttaa aina hahmottamaan asioita – jos oletetaan, että minimaalisiin mittoihin veistetty jousi ei viru yhtään, onko se hyvä vai huono jousi? Tuukan argumenttien perusteella huono jousi, koska sitä voisi ilmeisesti keventää edelleen. Mutta jos se olisikin virunut 38 millimetriä, niin se olisi ollut hyvä?
Toinen esimerkki: Jos jaetaan jousen lapa pituussuunnassa kolmeen (tai mikä tahansa määrä) osaan. Kärkiosa on jäykkä, keskiosa taipuu ja kahvan läheltä taipuu vähän. No, nyt kärkiosa tehdään kapeaksi ja niin kevyeksi kuin mahdollista, koska sen ei pidä taipua. Keskiosan pitää taipua, joten se mitoitetaan ja tilleröidään niin, että taipuu sopivasti mutta ei ylirasitu. Eli Tuukkakin laittaa keskiosaan sen verran leveyttä, että oma tavoite (38 mm tuorevirumaa) toteutuu oikean tillerimuodon lisäksi. Ja kahvan läheltä mitoitetaan niin, että taipuu vähän mutta ei viru, eli sopivasti leveyttä taipumaan nähden.
Jos tehdään vaikkapa tavoitteellisesti nopeaheittoittoinen jousi (esimerkiksi Baker 2008, 119–120), niin siinä sovelletaan täsmälleen samaa periaatetta! Jousi mitoitetaan ja tilleröidään niin, että se taipuu halutulla tavalla, eikä ylirasitu mistään kohtaa. Yksinkertaisesti yksi tärkeimmistä ja ehdottomimmista jousenrakentajan ohjeista! Kestävyys tulee siitä, että jousi ei ylirasitu liikaa mistään kohtaan. Ja yllättäen nollaviruman jousi rasittuu vähemmän kuin virunut jousi. Oikeastaan ainoa syy, miksi jousen halutaan viruvan on se, että pelätään selän hajoavan. Virumaton jousi indikoi sitä, että veto- ja puristusjännitys ovat suunnilleen tasapainossa, jolloin, jos jousen veiston suhteen on tehty virheitä, jousi voi hajota selästä. Paljon virunut jousi harvemmin poksahtaa selästä. Että siinä mielessä ymmärrän Tuukan näkemyksen 38 millin virumasta hyvälle käyttöjouselle, jos siis oikein ymmärsin… Eli Tuukan 38-millimetriä tulee kestävyysnäkökulmasta, ei suorituskyvyn kannalta?
Mitä jousen kestävyyteen tulee, niin sitä ei voi kovin paljon ennakolta määrittää. Toiset jouset kestävät tolkutonta käyttöä, toiset eivät. Tästä on esimerkkejä. Hyvä on Dan Perryn viimeinen kommentti TBB IV:ssä (Perry 2008, 176): “It was competitive for four years.”. Kyseisellä jousella (oletettavasti yksipuinen) ammuttiin useita pituusennätyksiä, sen jälkeen se päätyi vuodeksi tauluammuntakäyttöön, jonka jälkeen se palasi pituusviivalle ja sillä ammuttiin uusia ennätyksiä.
Mitä jos tuoresettiä on 38 millimetriä mutta myös leposetti jämähtää siihen? Hyvä vai huono jousi, jos kerran sillä “ei ole mitään väliä”? Eli hyvin mitoitettu yksipuinen jousi voisi olla lepotilassa neljä senttiä myötäkäyrä? Vai?
Kun keskustellaan jousen toimintaan liittyvistä asioista, jotka on mitattavissa ja täsmällisesti määritettävissä, niin pitäisi tosiaan erottaa mielipiteet, faktat sekä kokemusperäinen tieto.
Ei jousen lujuusoppi ole erityisen vaikeaa, sitä vain täytyy opiskella 30 v, jotta ei sorru yksinkertaisiin virheisiin. 
Kaaressa leveys vaikuttaa suoraan jäykkyyteen 1 potenssissa, paksuus vaikutta 3 potenssissa. En vielä ole tavannut yhtää ihmistä, joka hallitsisi tuon intuitiivisesti (minä mukaan lukien). Erehdyksen kautta kyllä voidaan tehdä erilaisia nyrkkisääntöjä, joilla selvitään ihan kohtuullisesti.
Jousen paikallinen kaarevuussäde taivutuksessa on siis suoraan verrannollinen leveyteen ja paksuuden kolmanteen potenssiin ja kääntäen taivutusmomenttiin. Tästä voi nopeasti päätellä, että paksuus on ylivoimaisen kriitillinen tekijä. Kun leveys vaihtelee ja paksuus vaihtelee niin sääntö kauniin jatkuvasta taivutuskuviosta ei oikein takaa mitään muuta kuin kauniin taipumakuvion. Kun vielä lujuus on verrannollinen paksuuden toiseen potenssiin (eri kuin jäykkyys!) niin soppa on ihan valmis. Tästä päästäänkin pääasiaan:
Jos se toimii käytännössä niin taipumakuviolla ei ole väliä.