Jousen tilleröinnistä...

Jouset, nuolet, jänteet ja muut aseet Jouset
5

Tasaleveän osuuden pitää taipua hyvin elliptisesti, ja sisälavoissa kun ollaan niin myös hyvin vähän, jotta jousen setti pysyy vähäisenä, heitto hyvänä ja rekyyli pienenä. Ympyränkehä(ä lähenevä taipuma) ei toimi tässä tasoleikkausmuodossa.

Yksipuisessa what you see is what you get. Suoraan, esijännittämättömään kappaleeseen tulee myötää sen mukaan, kuinka paljon rasitusta kussakin kohdassa lapoja on. Selviää ihan selkä tasoa vasten kyylimällä, nämä nollatasosta poikkeavat negatiiviset arvot.

Refleksille laminoidussa jousessa setti ei ole yhtä yksiselitteistä. Refleksille taivutettu alue voi kokea voimakasta rasitusta ja myötäkäyristyä osansa, mutta silti pysyä “positiivisena”, koska lähtötilanne oli kaukana nollan yläpuolella. Joku toinen alue voi olla vähemmällä tai ei ollenkaan refleksillä, ja ilmentää selvemmin myötäkäyristymistä. Lisää sotkua tulee siitä, jos osa refleksistä on perryä, osa ei, johtuen siitä, miten laminaatin osat painettiin toisiinsa liimauksen yhteydessä. Näiden alueiden setti ei ole yhtäläinen, vaikka rasitus olisikin.

Oma lukunsa on refleksijousten ns. piilosetti: refleksijousi voi kokea ammunnan aikana sellaistakin myötäkäyryyttä, joka ei ilmene koskaan jousen ollessa lepotilassa, refleksille pakottamisensa seurauksena. Kaikilla puujousilla käyttösetti ja leposetti ovat kaksi eri asiaa, mutta refleksijousilla todellisen käyttösetin selvittäminen voi olla hyvin vaikeaa. Voimakkaasti rasittuvakin alue voi ilmentää vähäistä rasitusta.

Kun teen jousia, joissa on paikallista luonnon- tai muuta refleksiä, pyrin entistä enemmän kyylimään tilleripuussa miten kukin osa lavoista liikkuu, enemmän kuin jousen tilleriä sinänsä. Vastakäyrien ym. alueiden ei pidäkään taipua minkään tasaisen kurvin mukaan, mutta jokaisen alueen pitää liikkua riittävästi kykyynsä ja sijaintiinsa nähden, kuin kommunistisessa ihanteessa ikään.

Eikä ole mitään puujousta, jossa kahvan viereisen puun pitäisi liikkua paljon.

1 tykkäys
6

Tässä tosiaan tillerimuoto sinänsä on varmaan melko lähellä oikeaa, jos kerran virumaa ei näy kahvan alueella, vaan lähinnä ulkolavoissa. Mutta vaikka jousi olisi oikein tilleröity rasitusten puolesta, niin se ei tarkoita, että jousi olisi mukava ampua ja toimisi sitten muuten “täydellisesti”. Tällainen läpitaipuva malli on hieman herkkä tärähdykselle. Laita vielä kuva jousen etuprofiilista.

7

Maailma on pullollaan jousia, jotka taipuvat liikaa sisälavoista. Se on yleisin tilleröintivirhe.

Sisälavat eivät kestä kuin vähäistä taipumaa ottamatta settiä. Sisälavat eivät saa missään nimessä ottaa yhtään settiä, sillä millit settiä siellä projisoituvat senteiksi settiä kärkiin mennessä. Sisälapojen on toki pakko taipua osansa, sillä millien taipuma siellä on niin ikään senttien matka vetopituudessa. Vähänkään liian suuri taipuma siellä johtaa kuitenkin pysyvästi alentuneeseen heittoon, ja siinä sivussa rekyylin nousuun.

Mikäli tasaleveä osuus lavoista taipuu muussa kuin voimakkaan ellipsisessä muodossa, rasittuu puu siellä vääjäämättä epätasaisesti. Ja kun tasaleveä osuus on sisälavoissa, on paikallinen ylirasittuminen siellä kaikista haitallisinta.

Vaikka runsaasti liikkuvissa sisälavoissa rasitus pysyisi puun kimmorajan sisällä esimerkiksi siksi, että puu on poikkeuksellisen vahvaa, eikä settiä sinne tulisi, edistää sisälapojen voimakas taipuminen merkittävästi ampumarekyyliä, mikä on puheena olevan jousen ongelma.

8

Täsmällisesti ottaen ei pidä täysin paikkaansa. Vaikka jousi taipuisi vain sisälavoista, niin jousi ei välttämättä tärähdä lainkaan laukaisussa. Yksi tärkeä tekijä on kahva - mitä jäykempi ja painavampi kahva on, sitä vähemmän jousi tärähtää. Lisäksi, jos taipuma on keskittynyt lyhyelle alueelle ja lähelle kahvaa (ottaen huomioon toki jäykän kahvan), niin jousen suorituskyky on keskimäärin parempi kuin tapauksessa, jossa lapa taipuu lähes koko pituudeltaan. Tämän on muun muassa Gardner todennut jousissaan, ja lisäksi mallia näkee kuitujousissa. Toki tilleröinnin pitää olla muutenkin kunnossa ja liikkuvan massan minimissään.

Rekyylistä, jousen tärähdys laukaisussa on eri asia kuin rekyyli. Rekyyli on nuolen liikesuunnan suhteen vastakkaissuuntainen liike, liikemäärän säilymisen mukaisesti. Rekyyli on jousissa mitätön, eikä sillä ole merkitystä. Tärähdys syntyy sen sijaan on jousen liike-energian nuolen liikesuuntaan aiheuttamasta voimasta. Jokainen on varmaan huomannut, mitä tapahtuu, jos jousella ampuu avoimella otteella…

9

Kiitos, tässä tuli paljon hyvää tietoa. Erityisesti tämä lause johti ahaa-elämykseen. Paleoplanetin vanhoista ketjuista löytyi myös tähän liittyen hyvää tietoa. Bow Limb Stress and Energy Storage? - PaleoPlanet

Seurasin silmämääräisesti nimenomaan jousen sivuprofiilin muuttumista alkuperäisestä (mun ymmärrys setin määritelmästä), joka osaltaan myös ohjasi tillerimuotoa. Voi hyvin myös olla, että aliarvioin kahvan lähellä olevan refleksin ja yliarvioin ulkolapojen refleksin. Mitään tarkkaa mittaa tai valokuvaa alkuprofiilista ei ole.

Jos ymmärrän tämän oikein, niin se voisi selittää sitä, että kahvan lähelle on mielestäni tullut hyvin vähän settiä. En kuitenkaan nyt heti ainakaan ymmärrä mistä tällainen voisi johtua.

Jousi jäi verstaalle enkä huomannut ajoissa kuvata tai mitata. Muistaakseni jaoin lavat keskikohdasta mitaten kolmeen osaan. Sisäkolmannes tasaleveä 29mm, keskikolmannes kaventuu (muistaakseni noin) 22-24 milliin, ja ulkokolmannes kaventuu 10 milliin.

Kiitos hyvästä keskustelusta, nyt ymmärrän paremmin miksi ellipsinen tilleri on tärkeä. Oikean ellipsin löytäminen käytännössä on sitten vaikeampaa. Tämäkin jousi on selkeästi ellipsinen kun kuvan päälle piirtää ellipsin/ympyrän, mutta pitäisi siis olla paljon elliptisempi.

10

Olen viimeiset 15 vuotta valmistanut ja käyttänyt 90 prosenttia ajasta läpitaipuvia jousia, joiden kahvan massa on ~nolla. Nämä jouset eivät potkaise yhtään, kun ne on tilleröity oikein.

Maailmassa ei ole ainoatakaan varhaiskantaista jousta, jossa olisi painava kahva. Miksi painavista kahvoista puhutaan saitilla, jonka nimi on primitiivijousi.fi? Painavaksi tehdyt jousenkahvat kuuluvat lasikuituyhteyteen. Mikä toimii kusilaitujousessa, ei toimi varhaiskantaisessa jousessa, vaikka toimisikin kusilaitutyyppiä edustavissa mikä-mikä-puujousissa.

Gardner on hyvin osoittanut, että kun puujousesta tehdään irvokkaan sisäkaariaktiivinen, se heittää krononuolia nopeasti ja pituusnuolia kauas. Se, mitä Gardner ei ole osoittanut alkuunkaan, on että tällaiset osataipuvat jouset olisivat kestäviä, luotettavia ja tarkkoja käyttöaseita.

Dan Perry on verrannut vipukärkisiä pituusammuntajousiaan dragstereihin, jotka menevät lujaa mutta vain lyhyen aikaa. Aika harva jousiampuja haluaa tai tarvitsee sellaista jousta.

Kronojousentekijät ja pituusjousentekijät, ja ihmiset, jotka vain tekevät jousia, mutta eivät ammu niillä, tekevät näitä jousia, mutta niitä ei näy tositoimissa oikein koskaan. Mitä se kertoo?

Kun näen ehkä kolme kertaa päivässä vuoden ympäri netissä jousia, jotka on tilleröity vastoin näiden jousten tasoleikkauksen vaatimusta, tuon esille tärkeitä seikkoja kestävän, potkimattoman ja tarkan jousen tilleröinnistä, kuten tässä. Näitä jousia ei pelasta ollenkaan puheet täysin toisenlaisella tasoleikkauksella varustetuista jousista, joissa sisälapa-aktiivisuus toimii hyvin ainakin lyhyen aikaa.

Baker sanoi, tehtyään sisäkaariaktiivisia, vipukärkisiä jousia, ettei hinkua tehdä niitä yhtään enempää edes sähkötyökaluilla. Ainoat jouset, joista Baker ei halua luopua ovat läpitaipuvia, kuoriselkäisiä, kapeita, ellipsisesti ja koko matkalta (kärkiä lukuun ottamatta) työtä tekeviä varhaiskantaisia jousia.

Jossain vaiheessa ehkä vuoden 2000 kieppeillä ne jouset, joita kannetaan maastoon tekemään jousen töitä, ja ne jouset, joita esitellään maailman kovaheittoisimpina, erkaantuivat toisistaan. Menee puurot ja vellit sekaisin, jos yhteen tungetaan toista.

11

edit-ikkuna sulkeutui.

Yksi iso syy sisälapa-vipukärkijousten metsääntymättömyydelle on varmasti silkka estetiikka. Sellaiset jouset ovat hirvittävän rumia, eikä sellaisia haluta kantaa maastoon pyhäntoimitukseen. Erittäin leveät sisälavat tulevat myös metsästystilanteissa tähtäämisen tielle pahemman kerran. Edelleen, leveät kaarenosat toimivat riistan silmään osuvina laajoina, liikkuvina pintoina pelotteina.

12

Tuli ensimmäistä kertaa itselle vastaan tämäntyyppinen jousi. Aika erikoinen viritys n.30cm pitkä ja paksu kahva. Ei voi tietenkään verrata muotoiltuihin lasikuitujousien kahvoihin. Samalla menetetään pitkän jousen edut kun lapojen taipuma -ala on pienempi. Mun mielestä aika outoa tehdä pitkää jousta jossa veto jää noin vajaaksi kun nuolien perusteella vain. 40-60cm vetoa, kun saman saa aikaan huomattavasti lyhyemmällä ja kevyemmällä jousella.

13

Tuommoinen jousi on silti vakaampi ja tarkempi ampua kuin lyhyt jousi. Kokeile ihmeessä, massa tuo vakautta ja samoin tekee pituus. Mutta totta, ei näitä aina oikein ymmärrä että miksi juuri noin on jotain tehty. Katsantakulma on muovautunut erilaiseksi. En mä tommosta jousta itselle käyttöön tekisi. :smiley:

Huomaa että kukaan ei edes jaksanut tuohon @TuukkaKumpulainen wall of textiin kommentoida… No miksiköhän.

Painava kahva ei tarkoita jotain varttikuutiota massarandubaa, vaan ihan tuollainen 20cm matkalta jäykkä 25x35mm kahvainen jousi on aika paljon painavampi kahvaltaan kuin täysin läpitaipuva kahva. Eli tässä kyseessä on vähän olkiukkomainen riidan haasto kyseessä. Sen jälkeen vielä hypätään lasikuitusyytöksiin, TÄH??

Seuraavassa tietenkin haukutaan muiden mieltymyksiä irvokkaiksi ja perään aivan tuulesta temmattu ajatus että tämmöinen jousi olisi jotenkin heikompi, epäluotettavampi ja epätarkempi? Tämä jousentekijän suusta jolla jousessa pitää olla 4cm settiä. Voiko ottaa tosissaan??

Kuinka pitkään näitä puheita jaksetaa vääntää heikoista pituusjousista verrattuna vahvoihin käyttöjousiin, kun dataa löytyy millä mitalla vaan että viime vuosina:

Ennätyspituusjouset:
a) eivät ole ottaneet juuri yhtään settiä (eivät ole rasitettuja)
b) kestävät tyhjälaukauksia (Ivar Malde sarvijouset, ehjävatsainen puujousi - ei rypyillä)

Käyttöjouset:
a) ottavat vähintään 4cm settiä (Tuukan mukaan)
b) puristusmurtuilevat ja paikataan milloin milläkin punoksella

Jos puhuu tämmöistä lööperiä jatkuvasti, saa lopulta kyllä huru-ukkostatuksen.

14

Tuli vaan ton videon jälkeen tämä keskustelu heti mieleen. Oon siitä samaa mieltä että ylipaksut ja pitkät kahvat tuo mieleen lasikuitujousen, mutta kuitenkin joskus muinoin joku on mennyt vähän sinnepäin tekemään. Varmaan tekijä itsekin todennut ettei näitä enää😁

15

Tuossahan tuo. Ihan tunettu yksilö ja replikoitu pitkin maailmaa.

Epäilen, että on alun perin ollut liian jäykkä ja sitä olisi kevennetty.
Silti nämä selvästi nostetut kahvat ovat vähemmistössä jos ei lasketa komposiitteja mukaan.

12628506_501562520034387_8991143413017411037_o
12628506_501562520034387_8991143413017411037_o1920×1277 207 KB

16

Nyt Jere menet sellaiselle loukkaamisen asteelle, että luulisi hävettävän ihan ison pojan lailla.

1,5 tuumaa eli 3,8 cm settiä on oikea määrä 66-tuumaiselle yksipuiselle jouselle. Ei millekään muulle. Ei 48-tuumaiselle yksipuiselle, ei 80-tuumaiselle yksipuiselle, ei 66-tuumaiselle perry refleksille tai 50-tuumaiselle jännejouselle.

Näytä minulle yksikin yksipuinen pituusjousi, jolla on ammuttu 1000 tai enemmän laukausta ymärivuotisissa maasto-oloissa vuoden tai useamman mittaan, eli siten miten ja missä muita jousia käytetään. Ole hyvä.

Jos ymmärrät luettua, niin panet merkille, että en sanonut, että kestävyyttä ei ole, vaan että näyttöä ei ole siitä, että vain pieneltä alueelta taipuvaksi tilleröidyt puujouset olisivat pitkäikäisiä aseita. Mitäs jos et heittelisi sontaa ihmisten suuntaan vaan hommaisit sitä näyttöä?

Mitä ihmeen arg-umenttia rakennat, kun sanot, että ennätyspituusjouset kestävät tyhjälaukauksia? Lähes kaikki lattajouset kestävät tyhjälaukauksia (toisin kuin korkeavatsaiset lonkkarit). Ei se ole mikään merkillepantava ominaisuus, eikä kerro MITÄÄN siitä, mitä jousi kestää pitkän aikavälin käytössä.

Täyttä olkiukkoa on, että “Tuukan mukaan” käyttöjouset ottavat vähintään 4 cm settiä. Neljä senttiä on vähän liian suuri setti pitkälle lattajouselle, ja ihan liian suuri setti lyhyelle jouselle, enkä ole koskaan muuta sanonut. Älä viitsi valehdella.

17

Paksunnettuja kahvoja esiintyy esihistoriallisessa aineistossa yleisesti. On kuitenkin mielenkiintoista, että kivikautisissa jousissa kahvat ovat yleensä voimakkaasti kavennettuja, niissäkin tapauksissa, että jousesta olisi sen suurimman leveyden perusteella voinut hyvin tehdä läpitaipuvan, ja huomattavasti helpommin. Näissä jousissa kahvan massa on hyvin pieni, sen kapeuden ja lyhyyden seurauksena.

Myöhemmin, pronssikaudelta eteenpäin, alettiin käyttää enemmän ja enemmän jousia, joiden kahvat olivat vain lievästi tai ei ollenkaan kavennettuja. Suurimmassa osassa maapalloa läpitaipuvat jouset otettiin / jäivät yksinomaan käyttöön viimeisimpien vuosituhansien aikana.

Miken linkkaamassa kuvassa on yksi Oberflachtin keskiaikaisista (600-l.) marjakuusijousista, jotka ovat pistäneet jousitutkijoiden silmään 1800-luvulta alkaen. Kyse on singulaarista löytöryhmästä. Onko Oberflachtin jousissakaan painavat kahvat?

Oberflachtin yo. jousen kahva on 35 mm paksu ja noin 24 mm leveä. Jos jousi olisi läpitaipuva, olisi kahva vain noin 12 milliä ohuempi. 12 mm paksu ja 25 senttiä pitkä suikale marjakuusta ei paina paljon mitään. Ei taipuvakahvainen Oberflacht eroaisi vakaudeltaan tai massaltaan merkittävällä tavalla jäykästä. Tarvitaan paljon enemmän, esimerkiksi pistoolinmakuista terassilaminaattia.

1 tykkäys
18

Tuore-, tuore-, tuore-. Piru kun etuliite unohtuu melkein aina. Se mutka, mikä jousessa on välittömästi käytön ja jänteeltä purun jälkeen. Leposetti on eri asia, ja voi olla 2 cm tai 0 cm tai mitä vaan. Sillä ei ole mitään väliä, koska jousta ei käytetä sen kanssa.

Setin tuoreutta täytyy korostaa, jotta ihmisille ei tule kuvaa tahi olkiukkoa, että hyvin mitoitettu yksipuinen jousi on lepotilassa “neljä senttiä myötäkäyrä.” Ei tod.

19

Varmasti, olkiukot ja muiden mieltymysten haukkuminen ei ole mitään tämän rinnalla!

Ihan eri asia on sitten vielä tämä jatkuva argumenteista toisiin hyppiminen ja tietentahtonen hämmentäminen.

Vaikuttaa vahvasti sinun suhtautuminen jousiin lähes henkimaailman perusteluilta, puiden mekaanisilla ja laskennallisilla ominaisuuksilla voi pyyhkiä persettä. No eihän silloin yhtälöön sovi mikään looginen perustelu, vaan jokainen asia pitää nähdä omin silmin. Jos jostakin tutusta asiasta muutetaan pienikin osa, KAIKKI pitää todistaa uudelleen. Ja nimenomaan muiden todistaa, koska Herra Kumpulainen näin vaatii. Ja hän nimenomaan saa vaatia, Kumpulaisen ei itse tarvitse todistaa mitään syytöksistään.

Meikä vaatis sitä, että tulisit kisoihin antamaan vastinetta sanoille. Voit valita mulle sen irvokastillerisen jousen vipukärjillä maastoradalle, sen jälkeen pituusammuntaan “liian leveän” jousen ja sitten ammutaan kilpaa. Ei liene ongelma näyttää kaapin paikka kun mulla ois noin paskat kamppeet.

Ei kellään ole syytä tuota kommenttiasi vääristellä, 4cm on paljon tuoresettiä ihan sille 66 tuuman jousellekin. Vaikka haluaisitkin siitä nyt kovasti uhriutua.
Ehkä meillä vaan on erilaiset laatustandardit?

Nice.

20

On olemassa sellainen asia kuin mielipide. Jos vaikkapa sinä rakastat tukkaheviä, ja minä en voi sietää sitä (täysin keksitty esimerkki), ja sanon, että minun mielestäni tukkahevi on kerta kaikkisen rumaa musaa, niin siinä se. Voit todeta, että sinun mielestäsi tukkahevi on tosi kaunista musaa. Ei siinä sen enempää.

Joskus somessa tuntuu, että joka ikinen asia, joka ei perustu julkaistuun kokeelliseen tutkimukseen, eli suurin osa, pitäisi aloittaa kärsivällisen tautologisesti: “Minun mielestäni…” Ikään kuin ei olisi selvää, että kun lähdettä tai perusteluja ei tule, kyse on…mielipiteestä.

Tuota sinun vaatimaa vastinetta en oikein ymmärtänyt.

21

Tämä ”mielestäni” on mielestäni oikeasti tärkeä ilmaisu, se riisuu aseet pois erimielisiltä.
Jollei ole lyödä faktaa ja numeroita pöytään, niin sitä ei kannata jättää käyttämättä. Somessa aina perseet tervataan. Kaikki luetaan kirjaimellisesti ja ymmärretään mieluimmin huonoimman mahdollisen vaihtoehdon mukaan ja sitten loukkaannutaan.
Kasvokkain keskustellessa näitä tapahtuu hyvin harvoin.

2 tykkäystä
22

Tule näyttämään paikanpäälle. Vai onko kaikki vaan sanahelinää?

Ei uskoisi palstaa katsomalla että Tuukka ei ole käynyt 4 vuoteen kisoissa. Kritiikkiä, piikkiä ja kommenttia kun löytää milloin kisajousista, muiden tekeleistä tai mistä vaan pituusammuntajousesta.

23

En nyt enää ihan pysy perässä… Mutta, olennaista lienee se, että Tuukan näkemyksen mukaan jousen pitää rasittua riittävästi, jotta se olisi kestävä, mikä sinänsä on hieman järjenvastainen päätelmä. Lisäksi nuo numeroarvot ovat aika suurpiirteisiä, tavallaan merkityksettömiä. Jotenkin hassua väittää, että 38 millimetriä tuorevirumaa on juuri “oikea”, tai voihan se olla olla kokemuksen kautta löytynyt toimiva arvo. Mutta akateemisen koulutuksen saaneena Tuukka varmasti ymmärtää, että se ei tietenkään sulje pois muita arvoja, muuttujia on niin paljon.

Kärjistys auttaa aina hahmottamaan asioita – jos oletetaan, että minimaalisiin mittoihin veistetty jousi ei viru yhtään, onko se hyvä vai huono jousi? Tuukan argumenttien perusteella huono jousi, koska sitä voisi ilmeisesti keventää edelleen. Mutta jos se olisikin virunut 38 millimetriä, niin se olisi ollut hyvä?

Toinen esimerkki: Jos jaetaan jousen lapa pituussuunnassa kolmeen (tai mikä tahansa määrä) osaan. Kärkiosa on jäykkä, keskiosa taipuu ja kahvan läheltä taipuu vähän. No, nyt kärkiosa tehdään kapeaksi ja niin kevyeksi kuin mahdollista, koska sen ei pidä taipua. Keskiosan pitää taipua, joten se mitoitetaan ja tilleröidään niin, että taipuu sopivasti mutta ei ylirasitu. Eli Tuukkakin laittaa keskiosaan sen verran leveyttä, että oma tavoite (38 mm tuorevirumaa) toteutuu oikean tillerimuodon lisäksi. Ja kahvan läheltä mitoitetaan niin, että taipuu vähän mutta ei viru, eli sopivasti leveyttä taipumaan nähden.

Jos tehdään vaikkapa tavoitteellisesti nopeaheittoittoinen jousi (esimerkiksi Baker 2008, 119–120), niin siinä sovelletaan täsmälleen samaa periaatetta! Jousi mitoitetaan ja tilleröidään niin, että se taipuu halutulla tavalla, eikä ylirasitu mistään kohtaa. Yksinkertaisesti yksi tärkeimmistä ja ehdottomimmista jousenrakentajan ohjeista! Kestävyys tulee siitä, että jousi ei ylirasitu liikaa mistään kohtaan. Ja yllättäen nollaviruman jousi rasittuu vähemmän kuin virunut jousi. Oikeastaan ainoa syy, miksi jousen halutaan viruvan on se, että pelätään selän hajoavan. Virumaton jousi indikoi sitä, että veto- ja puristusjännitys ovat suunnilleen tasapainossa, jolloin, jos jousen veiston suhteen on tehty virheitä, jousi voi hajota selästä. Paljon virunut jousi harvemmin poksahtaa selästä. Että siinä mielessä ymmärrän Tuukan näkemyksen 38 millin virumasta hyvälle käyttöjouselle, jos siis oikein ymmärsin… Eli Tuukan 38-millimetriä tulee kestävyysnäkökulmasta, ei suorituskyvyn kannalta?

Mitä jousen kestävyyteen tulee, niin sitä ei voi kovin paljon ennakolta määrittää. Toiset jouset kestävät tolkutonta käyttöä, toiset eivät. Tästä on esimerkkejä. Hyvä on Dan Perryn viimeinen kommentti TBB IV:ssä (Perry 2008, 176): “It was competitive for four years.”. Kyseisellä jousella (oletettavasti yksipuinen) ammuttiin useita pituusennätyksiä, sen jälkeen se päätyi vuodeksi tauluammuntakäyttöön, jonka jälkeen se palasi pituusviivalle ja sillä ammuttiin uusia ennätyksiä.

Mitä jos tuoresettiä on 38 millimetriä mutta myös leposetti jämähtää siihen? Hyvä vai huono jousi, jos kerran sillä “ei ole mitään väliä”? Eli hyvin mitoitettu yksipuinen jousi voisi olla lepotilassa neljä senttiä myötäkäyrä? Vai?

Kun keskustellaan jousen toimintaan liittyvistä asioista, jotka on mitattavissa ja täsmällisesti määritettävissä, niin pitäisi tosiaan erottaa mielipiteet, faktat sekä kokemusperäinen tieto.

24

Ei jousen lujuusoppi ole erityisen vaikeaa, sitä vain täytyy opiskella 30 v, jotta ei sorru yksinkertaisiin virheisiin. :grinning:

Kaaressa leveys vaikuttaa suoraan jäykkyyteen 1 potenssissa, paksuus vaikutta 3 potenssissa. En vielä ole tavannut yhtää ihmistä, joka hallitsisi tuon intuitiivisesti (minä mukaan lukien). Erehdyksen kautta kyllä voidaan tehdä erilaisia nyrkkisääntöjä, joilla selvitään ihan kohtuullisesti.

Jousen paikallinen kaarevuussäde taivutuksessa on siis suoraan verrannollinen leveyteen ja paksuuden kolmanteen potenssiin ja kääntäen taivutusmomenttiin. Tästä voi nopeasti päätellä, että paksuus on ylivoimaisen kriitillinen tekijä. Kun leveys vaihtelee ja paksuus vaihtelee niin sääntö kauniin jatkuvasta taivutuskuviosta ei oikein takaa mitään muuta kuin kauniin taipumakuvion. Kun vielä lujuus on verrannollinen paksuuden toiseen potenssiin (eri kuin jäykkyys!) niin soppa on ihan valmis. Tästä päästäänkin pääasiaan:

Jos se toimii käytännössä niin taipumakuviolla ei ole väliä.