Jousen lavan poikkileikkauksen optimointi

Eikös tää nimenomaan anna selälle enemmän rasitusta ?

Poikkipinnan taivutuksen neutraaliakseli on hyvä käsite tässä kohden. Kupera vatsa rasittaa selkää.

1 tykkäys

Ei mun mielestä.
Kuvittele sitä niin: enemmän puuta vatsassa (tasainen vatsa) - vastustaa puristusta enemmän - rasittaa selkää.
Sama juttu kuin koivuselystetty ipe, miten näkisit että toimii? Hajoaako selkä vedossa?
Entä ipe selystetty koivu? Puristusmurtuileeko vatsa?
Ipessä on “enemmän puuta” kuin koivussa.

Selän “trappaaminen” eli kaventaminen on yleinen kun laitetaan bambuselkää johonkin kevyempään puuhu.
Marjakuusilonkkari tehdään perinteisesti todella pyöreällä vatsalla, koska marjakuusi on vetoheikompaa, verrattuna puristusominaisuuksiinsa. Marjakuuset mm. rapsahtelee pakkasella selästä kuten katajat.

Kokemus sanoo, että pyöreä pinta on heikompi jousessa kuin tasainen. On sitten selkä tai vatsa, antaa periksi.

Okei, olen ymmärtänyt sen sitten väärin.

Lujuusoppi taasen sanoo, että aina kun poikkipinnassa on neutraaliakselista kaukana olevia osia niin ne hajoo ensin. Kuperassa vs. tasainen käy juuri näin.

Tämä taasen suurinpiirtein tarkoittaa, että suorakaidepoikkipinnasta on vähiten murheita. Vaihtelee hieman materiaalin mukaan, esim. puulla on hyvä pyöristellä hieman nurkkia.

received_164666624874054

Onko se sitten niin että myös tuo sydänpuu toimisi selässä koska tuo teoria ei selvästikkään päde MR löydöissä jos pintapuun on tarkoitus olla “selysteenä”. Näin olen tähän asti ymmärtänyt markakuusen hienouden.

Nämähän on toisiaan vastaan? Ei kupera vatsa rasita selkää, sehän antaa periksi, kuten jälkimmäisessä viestissä sanot. Tämän on saanut huomata useissa pyöreävatsaisissa lonkkareissa.
Sitten taas päinvastoin, pyöreä selkä, litteä vatsa ja naksuu selästä niin pihlajat kuin vuorijalavat. Varsinkin paahdettuna.

Suorakaidemuoto on paras massan ja heiton kannalta olettaen että puu ei ole puristus/veto heikkoa. Myöskin olettaen että puu on samaa - siis ei laminaatti.
Tekijä saakin sitten etsiä kompromissin ja usein se ei olekaan suorakaide! :smiley:

Kyllä sydänpuu kävisi selässäkin, mutta pinta malto on vetolujempaa ja siinä hyvällä paikkalla jo luonnostaan. Miksi ottamaan pois. En oikein ymmärrä mikä ei päde?

Perinteisestihän pidetään parempana sellaista jousta joka viruu ennemmin kuin paukahtaa selästä. Tajuaa aika nopeasti kumpi pilaa ammuntakokemuksen ja kumpi vähän vain “hidastaa”.

No tarkoitan kun katsoo kuvan suhdetta pinta-ja sydän puulla niin voisi kuvitella että marjakuusi nimenomaan on vetolujaa verrattain puristuslujuuteen. Sitä minä vain tällä hain

Puujousen taivutussäteillä jo pari milliä selystystä ymmärtääkseni poistaa vetorasituksen vatsapuulta. Siksi laminaattijousissakin käytetään vain 2-4mm paksuja selkälaminaatteja. Sama jänteillä.
Monesti laminaateissa vatsapalat saattaa vielä olla niin huonosyisiä että todellakin losahtaisivat rikki, jos vetoa saisivat.

Sydänpuu marjakuusessa on nimenomaan puristuslujaa (tai näin olen ymmärtänyt, en muista nähneeni yhtään mittaustulosta). Näin pyöreähkö vatsa kyllä lisää selän rasitusta, toisaalta pitkäjousessa tyypillisesti kädensijan lähellä puristus on suurempi kuin veto. Olen kyllä nähnyt tuloksia, joissa koko puusta otettuja kappaleita on testattu ja lie aina pintapuu kestää vetoa paremmin kuin sydän, tällä on ihan hyvä syynsä kun ajattelee pystyssä olevaa puuta ja tuulta.

Eli suoremmat selkä ja vatsa antaisivat lujuuden puolesta paremman tuloksen. Miksi sitten tehtiin noinkin pyöreitä? Yksinkertainen vastaus on ettei tiedetä. Arvailla voi, että tilleröinti ja yleinen taipuman virittely tapahtui helpoiten nurkkia pyöristellen. Toisaalta voi olla etteivät kyseiset jouset sittenkään olleet kovin lujuuskriittisiä, joten oli varaa muuhunkin kuin aivan optimimuotoon. Aivan terävät nurkat olisivat olleet kolhuarkoja, tuo pyöreämpi muoto taasen arvaten ei juurikaan.

Nimenomaan, jos miettii marjakuusilonkkaria rivimiehen aseena.
Kuka muistaa että intissä ei ne rynkyt olleet ihan priimaa? Vinoa piippua ja tähtäin heiluu. Ei mitään ylimääräisiä krumeluureja vaan toimintavarmuutta hiekassa ja pakkasessa.

Noista brittijousistahan on löydetty vaikka mitä työkalujen ja about poltto (?) jälkiä. Ihan kavan tai vetopuukon jälkiä. Ei varsinaisen viimeisteltyä siis aina.

Taivutuksen neutraaliakseli on samassa kohden kuin pinnan painopisteakseli jos puu on homogeenista, jos taasen ei ole niin poikkipinnasta täytyy laskea ns. moduulipainotettu neutraaliakseli. Noin lyhyesti jäykempi materiaali vetää neutraaliakselia puoleensa.

Nyt sen verran selkeytystä, että jos jo olemassa olevasta poikkipinnasta pyöristetään vatsasta nurkkia niin helpotetaan selkää koska pinnan painopiste siirtyy selkään päin. Samalla kyllä heikennetään vatsaa.

Eli tasainen vs. kuperaa pätee sanotun kaltaisesti vain jos molemmat ovat yhtä paksuja.

Myönnän, että tuo hyvinkin pyöreä selkä vähän ihmetyttää, sen olisi voinut tehdä paljonkin tasaisemmaksi, jolloin vetolujuus olisi parantunut. Ehkei sitä tarvittu?

Näissä jutuissa on vähän sitäkin perua että nykyään tehdään kaikesta tasaista, koska työkalut soveltuu siihen. Höylät ja raspit on suoria. Nuolet on tasapaksuja pötköjä, koska sorvi työntää semmoista.
Toki tuohon aikaan oli rautatyökaluja laajasti, että täysin ei sovi näihin lonkkariaikoihin tämä vertaus.

Vähän elliptinen/pyöreä muoto on nopea ja helppo työstää. Moni jousi kestää, varsinkin kun laitetaan reilusti pituutta ja vaikka vähän myötäkäyryyttä.
Marjakuusihan on huippua kamaa, aika vähän tulee vastaan marjakuusien rikkoutumisia netissä.

Kestämisen suhteen voi hyvinkin olla tuo tilanne. Toisaalta jos esiintyvää max. jännitystä pienennetään niin myös viruminen pienenee, toisaalta nurkkien pyöristys pienentää massaa.

Suo siellä, vetelä täällä.

Marjakuusessa ilmeisesti veto- ja puristuslujuuksien suhde on hyvin lähellä pitkäjousen “optimia”. Pitäisin kuitenkin omituisena jos jokin muukin puulaji ei pystyisi samaan, kokeiltavia löytyy …
Toinen konsti on sitten lähteä kokeilemaan kullekin puulajille sopivinta poikkipinnan muotoa. Siinä ei kuitenkaan voi aivan ihmeellisyyksiin mennä, mutta jotain on kuitenkin tehtävissä.

Primitive archerilla vastikään ajauduttiin vähän samankaltaisiin keskusteluihin:

Mun mielestä vuorijalava tekee ihan huippuja lonkkareita, kokemus on näyttänyt tosin että ne pitää olla leveämpiä ja lähes käänteisellä profiililla kuin marjakuusi.
Leveitä, pyöreäselkäisiä ja litteävatsaisia. Paahtaminen auttaa jalavalla ja joskus saattaa dramaattisesti vinksauttaa selän heikommaksi. Kuten tässä:

Selkä petti lopullisesti kun päädyin vielä viimeisenä paahtamaan jousen, nyt jousi on jo jossain savuna taivaalla. Olisi saattanut kestää tuolla vanhalla 29" vedolla.

Vuorijalavasta tulee minun eka “real bow”, pari paju-egyptiä työn alla. Olen miettinyt vähän tuota kisaamista että oisko reilumpi käsijousella kisailla kun varsijousen osumatarkkuus on hitusen parempi kuin käsijousten.

“Marjakuusessa ilmeisesti veto- ja puristuslujuuksien suhde on hyvin lähellä pitkäjousen “optimia”.”

Monessa muussakin puussa on hyvä suhde. Mitä tarkoitat optimilla?

Eihän sillä väliä kun eri sarjassa kisataan

1 tykkäys