Ei ole lajikkeesta tarkempaa tietoa, mutta kai se tämäkin metsäruusua on. Jousessa on jonkin verran aaltoilua, etenkin ylälavan kahvan jälkeisellä alueella ja keskilavassa. En kuitenkaan lähtenyt suoristamaan tai muotoilemaan mitään kohtaa uusiksi. Jänteiden kuivuessa jousi otti jonkin verran vastakaarevuutta ja ihan kiva niin.
Jousen pituus 101 cm ja suurin leveys 22 mm. Selässä on kaksi kerrosta strutsin jalkajännettä ja jousi vetää arviolta 30 - 35 paunaa 19 tuuman vedolla. Kahvaan laitoin pitoa tuomaan koivun tuohta.
Tein lisäksi tälle jouselle 2-säikeisen jännejänteen. Ei siitä nyt kovin hyvä tullut, mutta ensimmäiseksi yritykseksi olen kuitenkin ihan tyytyväinen ja voin sanoa onnistuneeni, sillä jänne kestää tämän jousen vireen sekä täyden vedon pumppaillut että myös ihan laukauksetkin. Hyvää treeniähän tuo oli ja seuraavasta tulee tasaisempi ja parempi!
Aijai, miten makoisa “sormenkokonen”! Ruusujousia näkee ehkä muutaman vuoden välein, joten harvinaista kamaa ovat. Väijyjousi ilman muuta, ja jännejänne nostaa välineen uudelle asiallisuuden tasolle. Ei voi kuin hattua heilutella Markukselle
Miten teit jänteen? Se näyttää niin siistiltä ja karvattomalta. Jos otit kuvia tekoprosessista, niin avaa uusi ketju. Jännejänteet ovat todellisia harvinaisuuksia.
Kyllähän tällaiset pienet puuvartiset pensaat ja niistä syntyvät jouset on minun mielestä ihan parhautta. Yksipuisena olisi vielä parempi, mutta on tullut tavaksi jänneselystellä jousia pitkäikäisyyttä ajatellen. Paunoihin ja profiiliin nähden heitto on tässä myös yllättävän kova, jopa yli 500 gr painavalla kuvien nuolella.
Jännejänne oli vähän sellainen päähänpistos, että kokeillaan ja katotaan. Olin jo aikaisemmin katsellut ja testaillut joitain kasvikuitujen punontatekniikoita ja yksinkertaisimmaksi huomasin Youtubessa Primitive Technology: Pump Drill -videossa käytettävän tekniikan nuoran tekemiseen. Käytin tässäkin strutsin jalkajännettä, niitä ohuempia kun niistä saa mielestäni siistimpiä säikeitä, ja pituudet säienipuissa oli suunnilleen 30 cm. Aina välillä joutui palaamaan taaksepäin ja avaamaan, kun jokin liitoskohta jäi aivan liian ohueksi ja lopulta aloituspää oli jo ihan kuivaa, vaikka mentiin vasta vähän yli puolen välin. Ei siinä oikein tullut mieleen ottaa kameraa mukaan, mutta seuraavaan otan, kun nyt tietää jo suunnilleen mitä tekee. Täytyy myös ehdottomasti kerätä nokkoskuitua talteen tänä vuonna. Voisin kuitenkin veikata, että varmemman, kestävämmän ja helpomman jänteen saa jänteestä.
Nyt oli vähän paremmat lähtökohdat savustelulle ja jälkikin on sen mukaista. Suunnilleen 40 - 50 minuuttia savustelin per lapa, välillä vatsaa ja välillä taas selkää. Uskoisin, että jänneselkä ja -jänne kestää nyt paremmin kosteutta. Eiköhän se puupintakin. Täytyy testailla. Jos ei muuta, niin ainakin väri on nyt hyvä.
Hienoa, Markus! Yksi komposiittiskenen länkkäripioneereista, Wayne Allex, oli ja on kai edelleenkin vakuuttunut, että savustettu jänneselkä ja jännejänne ei löysty kosteudessa yhtä nopeasti kuin savustamaton. Nahkakuituja kun savustan, se muodostaa kestäviä kemiallisia ristisidoksia kollageenista koostuvien nahkakuitujen välille ja muuttaa täysin nahan reagoimisen veteen. En epäile yhtään, etteikö olisi edullisia vaikutuksia myös jänteestä tehdyille jousenosille.
Unohtui sanoa, että seuraavaan kosteussuojakokeeseen listasin jo vuosia sitten yhdeksi testattavaksi savustetun puun. Homma tyrehtyi siihen, että en löytänyt puhdasta ja mitenkään mahdollisen hintaista lähdettä kaliumsulfaatille, jolla saisi märkä syysmetsä - 97 %- täsmäkosteuden humidoriinsa.
Vaikka oma kehonikin erittää jonkinlaista ruskeaa, niin täytyy sanoa noissa kuvissa on se väri mallillaan. Kiinnostavaa minkälainen on kosteussuoja. Eikös preeriajannutkin pitäneet jousiaan ihan tahallaan tipissä korkealla, jousien/jänteiden kuivaamisen takia. Siinä tuli savustus samaan hengenvetoon. Sitä en ole ajatellut aiemmin että tottakai, hyötyhomma kahdella tapaa.
