Galluppi - muovinokkipolitiikka

Raja menee aina jossakin ja knuutinpoikien ympyröissä se menee muovinokkien kohdalla. Muovinokeista voi keskustella muilla foorumeilla, kuten vaikkapa Perinnejousimetsästäjien tai SJML:n foorumilla. Tarkoitus ei ole kerätä tänne “hyviä keskustelijoita”, vaan ihmisiä, joita kiinnostaa primitiivijousiammunta. Suomessa on ainakin 100 000 hyvää keskustelijaa, mutta vain muutamia kymmeniä primijousiammunasta kiinnostunutta.

Mitään tarvetta primitiivijousiammunnan käsitteen laajentamiselle ei ole. Jos näin tehtäisiin, tämä lakkaisi olemasta primitiivijousifoorumi. Joku saattaa kuvitella, että periaatteiden venyttäminen ja vanuttaminen tuo lisää keskustelijoita samalla kun kaikki vanhat säilyvät. Näin ei kuitenkaan ole. Primitiivi ei halua hakea itseään kiinnostavia nokkijuttuja kymmenien muovinokkijuttujen seasta.

Nykypäivänä pitäisi olla selvää, että jokainen foorumi rajaa tarkasti aihealueensa ja pitää rajoistaan kiinni. Ei vinttikoirayhdistyksenkään foorumilla ryhdytä käsittelemään malamutteja.

Keinokuitujänteen salliminen tulee siitä, että elävässä elämässä on aina pakko tinkiä jostakin. Kun Mikko Hietalan ja muiden kanssa pohdimme sääntöjä 1990-luvulla tavoitteena oli tehdä säännöistä niin liberaalit, kuin kykenimme. Eli kyseessä oli minimivaatimustaso, joka voidaan vielä hyväksyä. Minusta tämä on ainoa oikea periaate kaikenlaisissa “aitousvaatimuksissa”, eli on kerrottava, missä on minimin raja. Jokainen voi sitten siitä ponnistaa niin korkealle kuin haluaa ja kykenee.

Tekokuitujänne on nykyisin käytössä kaikkialla maailmassa Mongoliasta, Afrikan savanneille ja Amazonin viidakkoon. Etelä-Koreassa jousifestivaaleilla 2012 Perun intiaani sanoi minulle hieman anteeksipyydellen, että he käyttävät nykyisin tekokuitujänteitä. Naurahdin ja totesin, että niin teemme mekin Suomessa primitiivipiireissä. MInulla on aito masai-jousi, jossa jänne on keltaista muovinarua. Keinokuitujänteen siis hyväksyvät kaikki primitiivit mongoleista intiaaneihin ja neekereihin. Joten miksi olla paavillisempi kuin paavi. Sen sijaan muovinokkeja ei käytä kukaan itseään aidosti primitiivinä pitävä.

Historiallisesti muovinokkinuolet kuuluvat lasikuitujousien aikakaudelle, joten jos muovinokit hyväksytään, pitää hyväksyä myös lasikuitujouset.

Dacron, esim. pellavan värisenä, ei tuo jouseen mitään erityisen vierasta elementtiä. Jousi näyttää ja tuntuu edelleen primitiivijouselta. Muovinokkinuoli on taas eri maailmasta, se näyttääkin rivolta.

Kisoissa voidaan toki asettaa kriteeriksi, että jänne on luonnonjännettä, karhun suolta tai oravannahkaa. Se tarkoittaa sitten sitä, että kilpailijoita on 3-6, eikä 30. Ja kriteereitähän voidaan kiristää rajattomasti kohti suurempaa aitoutta. Voidaan vaatia, että kilpailijoiden on oltava alasti, tai että välineiden teossa saa käyttää vain kivikauden välineitä ja mitään ei saa tehdä keinovalossa. Kysymys on aina loppupeleissä siitä, että halutaanko 3 vain 30 kilpailijaa. Joskus olisi kiva järjestää myös superaidot kisat, joissa välineet tehdään muutamaa tuntia ennen kisan alkua maastossa alasti niistä materiaaleista, mitä löytyy.

1 tykkäys

Ensimmäinen modernin kaltainen nokki esiteltiin Elmerin (1946) mukaan vuonna 1908. Siinä nuolen nokkipäähän pujotettiin alumiiniputken pätkä, johon nokkiura sahattiin. Alumiiniputki vahvisti siis puuta vähän samaan tapaan kuin lankapunos. Edelleen Elmerin mukaan ensimmäiset muovinokit esiteltiin noin vuonna 1930, aikansa huipputauluampujan Phillip Rounsevellen toimesta. Vuonna 1937 esiteltiin nokkimalli, joka on lähes identtinen nykyisen muovinokin kanssa ja samalla se syrjäytti oikeastaan kaikki muut käytössä olleet nokit. Puujousiaikakauden voidaan katsoa päättyneen aika tarkasti vuonna 1940, josta alkaa lasikuitujousiaikakausi.

Muovinokki ei ole kuulunut minkään jousikulttuurin välineistöön. Eikä muovinokki kuulu nykyisin yhdenkään jousella elävän ja jousin taistelevan kulttuurin välineistöön, vaikka näillä saattaa olla tekokuitujänteitä. Yhdysvalloissa kehiteltiin 1930-luvulla vaikka minkälaisia jousiammuntaan liittyviä innovaatioita joille kaikille on yhteistä, etteivät ne ole jousikulttuuria. Ne ovat modernin teollisuuskulttuurin marginaalisen urheiluvälinealueen puuhia.