Galluppi - Mikä sormisuoja?

Millaista sormisuojaa käytät, jos edes käytät mitään? Yleensä oma suosikki on löytynyt nopeasti, eikä sitä enää myöhemmin vaihdeta. Itse ammuin aivan aluksi ilman sormisuojaa, koska sillä tavalla sain parhaimman tuntuman jänteeseen. Aika nopeasti siirryin kuitenkin käyttämään sormiläppää. Läppä siksi, että se oli helppo tehdä itse. Moni tykkää taas käyttää ammuntahanskaa ja jotkut suosivat peukalorengasta. Ja jotkut eivät käytä mitään sormisuojaa, mikä vaatii tosin karaistumista.

  • En käytä mitään sormisuojaa
  • Sormiläppä
  • Ammuntahanska
  • Peukalorengas
  • Joku muu

0 äänestäjää

Vaikka tuollaisetkin löytyy niin eipä niitä juuri koskaan tule käytettyä. Pituusammunnoissa kyllä tulee käytettyä kun jänteet on aina niin penteleen pieniä.

Aiemmin en käyttänyt lainkaan mitään sormisuojaa, mutta nykyisin käytän aika usein hanskoja.
Numeroa liian pienet kämmenpuolelta nahkaiset työhanskat tai näin talvella vähän topatut nahkahanskat. Sormet on muutenkin yleensä palovammoilla, viilloilla tai ruhjeilla, niin ei viitsi enää sen enempää niitä kiusata.
Muutamat hanskat kuluu puhki vuodessa.

Lapsuusvuosien aktiiviammunnan ajan en käyttänyt mitään sormisuojaa, vaikka muistan jänteiden joskus purreen vetosormiin klassista jänneotetta käyttäessäni. Teini-iässä metsästysvahvuisiin jousiin siirryttyäni hommasin kaupallisen ampumahanskan, jonka kanssa en kuitenkaan koskaan päässyt sinuiksi. Hanska teki jännekädestä kömpelön tumpelon kaikkiin ammunnan ja eränkäynnin oheistoimiin.

Veistelin jämänahasta sormiläpän, ja se vastasi tarpeisiini: suojasi jännesormia ammunnan ajan mutta ei tullut tielle muuten. Läpän pystyi kiepsauttamaan silmänräpäyksessä kämmenselän puolelle, jolloin sormet ja sormenpäät olivat paljaana ja normaalisti käytettävissä.

Ajan myötä tuunasin läppiäni paremmiksi ja paremmiksi. Totesin parhaaksi läppämallin, joka on tehty kolmesta päällekkäisestä ohuesta kasviparkkinahkakerroksesta. Näin läppä on mahdollisimman taipuisa mutta silti riittävän suojaava. Läppä on tietenkin ääriviivoiltaan juuri omaan tassuuni sopiva, ajan kanssa muotoiltu. Läpän sormilenkki on vuoltu mahdollisimman ohutseinämäiseksi, jotta se mahtuu yhteenpainettujen sormien väleihin huomaamatta.

Käytän yhtä ja samaa kolmikerrosläppää kaikessa ammunnassa. Se on metsästyksessäkin mahdottoman kätevä varuste. En varmaankaan osuisi mihinkään ilman tätä tai identtistä läppää.

Joku olympia-ammuntavalmentaja ilmoitti jousiampujilleen, että kaiken muun voi unohtaa ulkomaan kilpamatkalta paitsi oman jousensa kahvan ja sormiläppänsä. Siinä on perää.

Itse olen käyttänyt kaupallista sormiläppää. Kaksikerroksinen, jossa sormia vasten oleva nahka on ohut ja toinen kerros paksuhkoa cordovan-nahkaa. Nykyinen läpää on kestänyt jo ties kuinka monta vuotta, eikä se ole mennyt miksikään. Aikeissa on ottaa toinen läppä sisäänajoon, juuri tuosta syystä mitä Tuukka sanoi - sormiläppä on tärkeä osa ammuntaa.

Aikoinaan on käytetty myös sormenpääsuojia, eli kolme sormiin laitettavaa tuppea. Ikäänkuin hanska, josta on jäljellä vain sormenpäät toiseen niveleen asti. Ne tehtiin niin istuviksi, että pysyivät paikoillaan itsestään. Ilmeisesti se oli myös syy, etteivät ne saavuttaneet enempää suosiota - vaikea tehdä ja lisäksi kolme katoavaa osaa.

Läppämiehiä, vaikka ruksasin myös hanskan. Hanskaa olen koitanut opetella käyttämään kun se olisi ehkä nippa kätevämpi metsätyksessä. Viime kesänä ammuinkin hanskalla omasta mielestäni ihmeen hyvin. Pimeässä hämärässä läppä saattaa olla holtiton nuolen nokitus vaiheessa joskus ja siitä tämä ajatus että yritän sisään ajaa hanskan käyttöä. Ja hanskassa saisi käden pysymään lämpöisenä. Kuitenkin läppä käytössä ja nimenomaan aina se sama ja yksi malli. Vaikka kylmillä keleillä hanskan pois ottamiseen menee hetki. Kylmillä on pakko olla rukkanen kädessä. Oon ihan reenaillu kytiksellä miten rukkanen otetaan pois äänettömästi. Meikän sormet alkaa jäätyä jo muutaman + asteen puolella ja se on pirullista. Kun on ruoto rasvaton niin on sormetkin. Läppämiehiä silti.

Hanska. Korjasin maahanpudonneen naisten oikean käden nahkahanskan aidalle roikkumaan ja kun se ei ollut viikkoon kellekään kelvannut tein siitä ammuntahanskan leikkaamalla pikkurillin ja peukalon pois. On mukavan tiukka ja sisällä oleva vuori on sopivahkosti pakkaantunut kärkiin suojaksi. Riittää hyvin 48-paunaiselle tammilautajouselle mutta 57 jalava puuduttaa sormet tunnin ammuskelun jälkeen

Kaikki jousiammuntatillbehörit on kierrätyskamaa: sormisuojana vanha hansikas, rannesuojana iäkäs nahkakenkä ja nuoliviinenä nahkarotsin hiha. Ostan kirppareilta aina genuiininnahkatuotteita jos niitä silmiin sattuu. Ei sitä koskaan tiedä.

E: korjattu äm ännäksi

Minulla on kokemusta vain itse tekemistäni läpistä, mutta niiden kanssa ei ainakaan ole mitään ongelmaa nokittaa nuolta nopeasti ja näppärästi vaikka pimeässäkin. Sisäänajettu kolmikerrossisna nuolee sormiani tiiviisti ja jännekäden peukalolla tehty kevyt, vaistomaiseksi opittu varmistus takaa, että läppä on paikoillaan, kun tarvitaan. Voin kyllä helposti kuvitella, että toisenmallinen läppä saattaisi söhriä nokittamista kriittisellä hetkellä.

Joo, vain kerran on tilanne mennyt ohi läpän takia sählätessä. Totta on myös tuntumana se jota sanoit, että sormikas tekee kädestä kömpelön tumpelon, eli sillä laitettu nuoli ei kulje jänteelle yhtä herkästi.

Laitappas Tuukka kuva tästä läppävirityksestäsi!

Minä käytän kaupasta ostettua kaksikerroksista läppää. En koe sitä kovin käteväksi nokittaessa, mutta voisihan sitä viritellä hieman väljemmäksi.

Mie ostin ihan urheiluvälinekaupasta golf-hanskan. Sellanen melkein liian pieni, ja tooosi ohutta nahakaa. Ja on kestänyt satoja laukauksia. Ainoa että on vähän mustunut, kun valkoinen on. Se on kovettanut sormenpäitä muutenkin niin hyvin et pystyy ammuskelemaan pikkasen ihan paljaanakin. Eli jos on metällä, niin ei tarttee pitää sitä valkoisena hohtavaa hanskaa, vaan voi olla ihan paljaskäsin tai rukkanen kourassa. Rukkanen joka tippuu heti kun haluaa.

Minulla ei ole vielä mitään erityistä sormisuojaa mitä suosin. Alussa oli nahkaläpät, nahkanen työhanska sitten kolmen sormen sormikas. Peukalorengasta kokeilin ja hylkäsin sopimattomana. Kevyellä jousella sitten opettelin peukalovedon ilman suojaa ja herkintä se on myös kolmisormioteellakin. Peukalovedolle olen löytänyt tukevan nahkaisen renkaan mukavimmaksi.

Hanskaa käytin niin kauan että kului puhki. Sitten vaihdoin läppään ja tykästyin kyllä siihen. Jos tarvitsee ampua ja nokittaa nopeasti niin ammun paljaalla. Näissä lentoon ammunta harjoituksissa ja nopeus kisoissa ei ole kyllä huomannut osumisen suhteen olevan ongelmia

Kolmisormihanskalla, tarkoitukseen kaupallisesti tehdyllä, ammuskelen minä. Aikojen alussa läppää kokeilin, mutta oli enempi tiellä ammuntatapahtuman välissä, mutta hansikkaan kanssa lähes kaikki muu touhu onnistuu hyvin, kuten tuloskirjanpito yms. Myös nuolien kiskominen pakasta hanskan kanssa on helpompaa kuin paljain käsin. Ilman suojia en kuvittelekaan ampuvani 100-200 laakia peräkkäin kisajousillani, joissa paunoja 75-85. Vaatisi aika paljon päivittäistä totuttelua, jotta sormenpäät känsittyisivät tarpeeksi tuon kestämään… eikä välipäiviä juurikaan saisi olla…

Ihan läpällä olen ampunut aina, mutten koskaan vitsillä. Ei vaan, mukava lukea muiden ratkaisusta ja perusteluista kuinka niihin on päädytty.

Oma läppäni on itse tehty ja paksuhkosta vuotanahasta valmistettu. En ole koskaan tykännyt noista useammasta ohuesta nahkapalasta kootuista läpistä. Miinus puoli on, että paksun kanssa saa jonkin aikaa jumpata, että uusi läppä pehmenee vanhan kaltaiseksi, joten rikkoutuva tai hukkuva läppä on hetkellinen uhka ampumatarkkuudelle. Yleensä pyrin vaihtamaan läpän niin, että vanhempi läppä jää varaläpäksi.

Kisoissa nopeusrasteilla läppä on kyllä hidaste. Metsällä en ole havainnut sen hidastavan riistalaukauksen aikaan saamista. Kyttäysjahdissa kylmällä kelillä ohut nahkahanska olisi kyllä mukavampi odotellessa, mutten koskaan ole malttanut harjoitella riittävästi, että hanskan käyttäminen olisi alkanut tuntua luontevalta. Ehkä kokeilemani hanskat ovat olleet myös liian löysiä. Sellaista ampumahanskaa, jossa on vain selkämys ja tupit sormien päissä en ole koskaan todenteolla testannut. Joskus vuosia sitten parin hassun koelaukauksen jälkeen totesin, ettei ole minun juttuni. Ehkä pitäisi kokeilla joskus uudestaan.

Talvipassissa läpän kanssa olen käyttänyt vetokädessä villakynsikästä. Kättä olen pitänyt hupparin vetoketjuttomassa etutaskussa, jonka pohjalle olen kylmimmillä keleillä heittänyt sellaisen joitakin tunteja toimivan ravistamalla aktivoituvan lämmityspussin. Jos päällystakissa ei sattuisi olemaan sopivan väljää taskua, josta käden saa esiin tarvittaessa riittävän nopeasti ja hiljaisesti, niin pitäisi varmaan tehdä sellainen vyötärön ympärille vyöhön tai nauhaan kiinnitettävä molemmista päistä auki oleva muhvi.

Jousikädessä olen käyttänyt passissa ihan rautakaupasta ostettu nahkakämmenellä varustettua työhansikasta, siis sellaista ohuehkoa, jota melkein voisi käyttää vetokädessäkin. Yritän aina löytää mallin, jossa nahkaosa on muotoiltu niin, että nahkaa on etusormen ympärillä myös siinä, missä nuoli lepää pokakäden päällä. Paksummilla hanskoilla ampumatuntuma on ollut mielestäni liian erilainen hanskattomaan käteen verrattuna. Tuolla systeemillä olen pärjännyt noin -15 asteeseen saakka. Heikko lenkki on silloin jousikäsi. Jossakin vaiheessa myös sitä täytyy alkaa pitää ajoittain taskussa (lämpöpussi hyvä sielläkin). Tällöin jousta täytyy pidellä vetokädellä ja silloin ei aina ole nuoli koko ajan jänteellä. Puupassissa tämä ei ole iso ongelma, koska nokittaminen onnistuu usein vielä, kun eläin on havaittu ja vasta lähestyy ampumaetäisyydelle tuloa. Maapassissa tilanne on usein eri.

Liikkuvassa metsästyksessä talvella setuppi on sama, jos olen liikkeellä kävellen. Suksilla liikuttaessa käytän löysiä rukkasia, jotka on helppo pudottaa, kun tilanne tulee kohdalle. Yleensä rukkasten alla pidän em. nahkahanska-kynsikäsyhdistelmää, sillä joskus rukkasten pudottamisen jälkeen joutuu odottelemaan pitkäänkin tilanteen kehittymistä ampumavalmiina. Se on mukavampaa hanskoissa kuin paljain käsin.

2 tykkäystä