Galluppi - käyttämäsi nuolimateriaali

Nuolia voi tehdä lähes mistä tahansa puusta. Käytännössä silti vain muutama puulaji on vakiintunut käyttöön. Kaupallisesti yleisin materiaali lienee lawsoninsypressi, joka tunnetaan paremmin kauppanimellä Port Oxford cedar (POC). Sen jälkeen tulevat mänty sekä kuusi eri lajeineen. Lisäksi vähäisessä määrin on myynnissä saarnia, hikkoria, koivua, poppelia, sekä ehkä joitain muitakin, bambua unohtamatta. Itse tehden valikoima onkin sitten rajaton.

Mikä on suosikkimateriaalisi, jota käytät eniten, riippumatta siitä, käytätkö itse tehtyjä tai ostovarsia? Voit valita myös monta vaihtoehtoa. Vaihtoehdoissa lienee materiaalit, joita pääasiassa käyttää suurin osa ampujista. Silloin kun keräsin muutamasta kisasta tietoja ampujien varusteista, niin suurin osa käytti mäntynuolia.

Itse käytän lähinnä kuusta - kaikki kisanuolet ovat kuusta. Vain yksi nuolisarja on mäntyä. POCia olen joskus kokeillut vähän mutta en tykännyt, liian haurasta.

  • lawsoninsypressi, port oxford cedar (POC)
  • mänty
  • kuusi
  • saarni
  • koivu
  • bambu
  • joku muu, mikä?

0 äänestäjää

Metsämännyllä olen suurimman osan elämästäni ampunut ja se on aina pelittänyt. Koivu on kakkostilalla käyttömäärissä, tasalaatuista ja iskunkestävää, mutta käyristelytaipumus vie mielenrauhan. Tamminuolia olen kokeillut, hyviä jos raskaita nuolia (tilanteesta riippuen etu). POCilla ampunut jonkun verran, mutta liian haurasta, liian kiharaista, liian länsimaista. Itse tehdyt metsäkuusivarret ovat niin ikään liian haurasta puuta. Satunnaisia saarni- ja pyökkinuolia ja koko joukko vesavarsiaineksia, joista villaheisi on osoittautunut parhaaksi, jasmike kakkoseksi. Näitä on kypsymässä lisää ensi kesän vesavarsikoitoksiin

Pari viime vuotta käytin enimmäkseen alppikuusivarsia, kun niitä laatikollisen tilasin, mutta niitä ei voi suositella kenellekään, haurautensa takia. Ostetaanpa 100 kappaletta erikoisjäykkiä eli vahvapuisia kuusivarsia. Valkataan liian kiharasyiset varret pois. Lyhennetään jäljelle jääneitä varsia siten, että kustakin kepistä tulee kaikista suorasyisin osuus käyttöön. Todetaan, että kuusen lustot alkavat irtaantua toisistaan silkasta painesuoristamisesta. Ammutaan kepeistä tehtyjä nuolia kevyellä lyhytjousella metsällä. Lähes joka kerta, kun nuoli osuu riistaeläimeen ja tämä aloittaa pakolaukan, nuoli katkeaa kuin suolatikku. Viimeinen pisara on, kun rusakkoa kohti ammuttu nuoli hipaisee lentonsa aikana koivun kylkeä ja hajoaa ilmassa kappaleiksi.

Kirjaimellisesti aikojen alusta saakka Pohjolassa nuoliin käytetty metsämänty on kuusen kanssa täysin eri maata, vaikka paperilla puiden tiheydessä tai lujuudessa ei ole mullistavaa eroa. Ammutaan mäntynuolella riistaeläintä, joka aloittaa pakolaukan. Kuunnellaan, kuinka mäntyvarsi kolisee vesaikkoon eläimen mennessä. Poimitaan ehjä nuoli eläimestä, pyyhitään veret, teroitetaan kärki ja työnnetään nuoli takaisin viineen. Ammutaan samalla nuolella riistaeläintä, kuunnellaan jälleen nuolen kolinaa pakopuihin jne.

Vaikka mänty toimii loistavasti, koen omituista himoa uusille vesille. Tiheäpuinen, ohut, barreloitu käyttönuolivarsi huhuilee. Purpleheart olisi loistavaa: jäykkää, vahvaa ja tärkeimmin erittäin stabiilia, mutta tyylittömän postmodernia. Yhden hikkorisatsin ajoin vuosi sitten lyhyiksi aihioiksi, jotka eivät nykyiseen kalustooni kelpaa. Jäljellä on vanha ja hyvä hikkorilankun pätkä, josta pitäisi tulla kymmeniä nuolivarsia. Hikkoria kevyempää mutta mäntyä raskaampaa lohkotuomea olen kuivatellut kohta vuoden päivät, tekisi mieli kokeilla vielä ensi kesän aikana.

Nuolen materiaali valitaan käyttötarkoituksen mukaan. Ei siinä sen kummempaa. POC ja kuusi sopivat hyvin tauluammuntakäyttöön suhteellisen keveytensä ja jäykkyytensä takia. Metsälle sopii paremmin kestävämpi ja painavampi nuolimateriaali. Onneksi nuolimateriaaleissa riittää valinnanvaraa.

Mäntyä, ruusua, tuomea ja pihlajaa. Vesanuolet toistaiseksi olleet enempi kuriositeetteja, mutta tarkoitus on kokeilla tehdä 28-tuumaisia tasalaatuinen setti ruusunvesoista.

Mäntyä enimmäkseen. Vaahtera-, pihlaja-, tuomipihlaja ja tuomivesoja.
On noita sypresseitäkin ollut viinessä joku vuosi siten. Niissähän tuoksu on mitä mielyttävin.
Jasmikevesoja pitäisi koittaa, kun olisi kiva saada just raskaita metsänuolia.

Piti vaihtaa oma “koivu”- vastaus “joku muu, mikä” kohtaan. Ehkäpä eniten olen ampunut pihlajan vesoja, myös koivua ja jonkin verran vaahteraa. Kestävyys edellä on menty, satunnaiset kuusinuolet on aina saanut vain ärsyyntymään, kun ne on heti säleinä jos edes tekovaiheesta selviävät ehjinä. Koivu tuntuu olevan vesoja vastaavaa kestävyydeltään ja saatavuudeltaan hyvä.
Monista materiaaleista on kuitenkin tarkoitus yrittää nuolia, mm. syreeninvesa setin voisi tehdä tulevan kesän preeriakisaan…

Tämän kauden American round -nuolet, IFAA-nuolet ja treeninuolet teen kuusesta. Primikisanuolet teen luultavasti männystä. Viime vuonna ammuin bambunuolilla ja jos ne toimivat hyvin, niin saatan ampua niilläkin. Preeriakisanuolet teen ruususta, ovat vielä pahasti kesken.

Eniten käytän mäntyä, mutta tuomen vesat ovat suosikkini.