Englannin sotanuolien verdigris-yhdiste.

#1

Monet jo tietävät, että keskiajalla käytettiin nuolien sulkien punonna yhteydessä eräänlaista vihertävää suoja ainetta torjumaan sulkia syöviä ötököitä.

Verdigris-yhdiste on siis sulkien ja nuolivarren väliin lisätty vahamainen kerros joka on sisältänyt muunmuassa kupariasetaatti jauhetta, mäntyhartsia, talia sekä mehiläisvahaa.

Mary Rosen nuolista valta osa on täysin keltaisa noissa on vain aavistukes kuparia mukana. Pääosin näissä on käytetty vain mehiläisvahaa jossan on alle nuppineulan verran kuparoksidia mukana. Tämä kuparin jämä voi hyvinkin olla vain sivutuote johtuen siitä, että vahan lämmityksessä on saatettu käyttää kuparisia kuumennus astioita.

Ranskalaisia maalauksia 14-15 luvulta.

Sekä yksi 1560 luvulta.

Tässä oma viimeisin kokeiluni joka on tämä hetkisen englannin asiantuntijan mukaan ulkoisesti katsottuna kaikkein lähinnä Mary Rose hylystä löytyneitä jäänteistä.

Vahan (noin 20 nuoleen) tekemiseen tarvittaa noin 30-30-30% mäntyhartsia, talia sekä mehiläisvahaa. Kupariasetaatti jauhetta kuluu noin hyppysellinen riippuen siitä kuinka tummaa vihreää haluaa käyttää.

HUOM: Tämä kupariasetaatti on sitten erittäin myrkyllistä niin ei kannata aivastaa eikä pistää sormia suuhun tai silmiä hieroa jälkeenpäin. Ok?

Myös sillä on merkitystä kuinka kovan vahastaan haluaa. Tämä edellyttää hartsin osuuden kasvattamista.

Kahteen nuoleen käytin noin 3 grammaa valmista vahaa.

Vahan valmistus kannattaa aloittaa ensin sulattamalla valmiiksi puhdistettu hartsi lähes sulaksi omassa purkissaan vesihauteella jonka jälkeen sen voi lisätä kattilaan jossa samaan aikaan olet sulattanut mehiläisvahan. Kevyt sekoitus ja kuparioksidin lisäys tekevät vahasta hetkellisesti tumman näköistä mutta hyytyessään väri jonkin verran kirkastuu.

Ennen valmiin verdigirs yhdisteen lisäämistä kannattaa lämmittaa nuolen varsi kunnola joka lisää kiinnittymistä sekä vahan levittämistä.

Itse levitykseen käytin parista sulasta leikattua kärkeä työntämälle ne sulan etupäähän luoden näin itselleni yksinkertaisen pensselin.

Kun vahan on levitetty voi sen pintaa vielä lämmöllä hieman silitella jos niin haluaa.
Sitten vain ihan tavalliseen tapaa sitodaan sulkien punokset paikoilleen ja ennen kuin lähteen ampumaan. Itse lämmitän hellästi vielä vahaa levittääkseni sitä punosten päälle.

3 Likes

#2

Hyvä meininki. Syökö ötökät sun sulitukset? Vai vejikkö vaan fiilistellen niinku joskus on tehty? Maalaukset on hienoja.
On ollu mielessä jousiammunta-aiheisten taideteosten kerääminen. Siis kuvien kokoaminen tietokoneelle. Ei alkuperäisteosten… Urakka on valtava, mutta hiljalleen. Vanhimmat on maalailtu luolien seiniin ja sitten kaikki veistokset, uurrokset, reliefit, koristemaalaukset, kolikot, mitalit… ja tietty maalaukset.

0 Likes

#3

Ajattele asiaa niin että kun sulla on joka vuosi uusi sota johonkin päin maata ja linnan varastoja on pidettävä yllä niin näitä vekottimia on silloin tehty se muutama tuhat kappaletta aj sitten varastoitu esimerkiksi tynnyreihin jonnekkin pimeään kellariin odottomaan seuraava kertaa.

Mulla oli joku 10 vuotta sitten pari nuolta viinessä joista koit kävi napsimassa palasia irti (sekä teollisesti värjätyt etä luonnon sulat oli uhreina…)

Koit eivät oo häirinneet enää vuosiin vaikka joskus yksi sellainenkin täältä koti nurkistakin saattaa löytyä. Pitää vain huolen siitä, että pimeet paikat käy talvella läpi ja tuo kaiken villaisen ulos kesällä aurinkoon niin eivät penteleen laske niihin muniansa.

Jos lisää kuvia haluat niin annan sulle face osoitteen missä niitä on.

0 Likes