Mikä jottei. Nyt rupesi löytymään ankkuri 50 ja 40 jaardille niin osuuhan sitä.
60 jaardia ammun leuan alta, nenään stoppaavalla vedolla, 50 ja 40 jaardia peukalonhanka suupielessä. Jälkimmäisellä ankkurilla veto ei ole niin täsmällinen kuin jännekosketuksella nenään, mutta kelpaa lyhyille matkoille. Myöskään jännettä ei pääse linjaamaan niin hyvin kuin leuan alle vetämällä.
On vähän semmonen kutina että kun pääsee tuota Yorkkia treenaamaan niin pärjään siinä paljon paremmin kuin tässä american roundissa. Leuan alta on niin mukava ampua. Mittailtiin kentällä etäisyyksiä niin mä ammuin niitä 15p sarjoja 80 metristä (87y). Vähän treeniä alle niin sama onnistunee 91 metristä (100y). Varmasti…
Rane on tasaisuudessaan poikkeuksellinen ampuja. Paras kierros 503 pistettä, nyt 502 pistettä ja kun lasketaan parhaimmat matkakohtaiset tulokset, niin yhteistulos on 509 pistettä. Lisäksi Ranella on hyvin vähän eroa kisa- ja harjoitustuloksissa, toisinaan jopa niin, että paras tulos syntyy kisassa.
Osittain toi 60 on mulle paha sen takia että tähtäyspiste on monta metriä pakan päällä. Mielakan radalla on takana hyviä puita joista hakea tähtäyspiste. Pitäisi opetella alempiankkuripiste mutta nyt ei ehdi…
Se onkin aikamoinen läpimurto kun löytää hyvät ankkuripisteet jotka sattuu matkoille. Joku tietty sanoo että ankkuripistettä ei saisi vaihdella kesken ammuntasarjan mutta… jos osuu?
Aikaisemmin ammuin paljon poskiankkurilla ja läheltä osui suhteessa paremmin, vaikka treenasin nimenomaan hitosti 60 jaardia.
Nyt olen ampunut paljon leuka-ankkurilla ja mukavuusalue alkaa olla 60-80y. Ei pitäisi olla ongelma ampua jopa joku yksittäinen 160-180 pisteinen 60 jaardilta kun oikein sattuu.
Vapaapäivä joten aamun koronarokotuksen jälkeen Ruskeasuolle ja sen verran vähän väkeä että pystyi Amroundiin ampumaan. Olosuhteiden pakosta tosin järjestyksessä 50-60-40 yds. Tulokset:
Ei malta pysyä poissa radalta niin millään, vaikka on kylmä ja tuulista. Vähän yksittäisiä sarjoja ja osuhan sitä. 40 jaardilta 218p.
46+42+48+38+44.
Tuo yksi alle nelikymppinen harmittaa… mutta aika vähän.
Töiden jälkeen ampumaan ja taas pystyi ampua täyden roundin. Tulos:
60 yds 70 pts
50 yds 95 pts
40 yds 124 pts
Tot 289 pts
Oma enkka. Lopuksi ammuin vielä kuudestakympistä 8 nuolta Jeren markkinoimalla leuan alta - ankkurilla. Varmuuden vuoksi tähtäsin normi kuudenkympin tähtäyspisteeseen eli ylävalkoisen ja ylämustan rajaan ja istu ja pala: 4 nuolta ihan täsmälleen siinä, ylävalkoisen ja mustan rajassa, viiden sentin sisällä! Huono puoli oli että toiset neljä olivat siellä sun täällä mutta kumminkin, ehkä tossa ala-ankkurissa on ideaa.
Muutama välipäivä tullut jousesta pidettyä… tai ei ihan, sillä lauantaina piti muutama mainosnuoli ampua ja höpötellä ”vuorosanoja”, kun kuvattiin kolmen liiton 3D-Cup kilpailuihin esittelyvideota Riihimäen Riuttan maastossa. Halivuuti-sopimuksia ja Osku-pystiä odotellaan…
Jospa nyt alkaneella viikolla ilmojen lämmetessä malttaisi mökkihommien lomassa roundin ampua elukankuvien rei’ityksen lisäksi tulevan viikonlopun kisat mielessä.
Siitähän ne ampumalla nousee! Paljon on helppoja pisteitä vielä lunastamatta 60/50 jaardilla.
Tuo luvattu sade on sitten ihan hanurista, pitää alkaa kosteuseristämään välineitä jotenkin. Pari varasettiä nuolia mukaan jne. Voi vaan olla ettei paljoa 500 päälle saada pisteitä jos satelee. En oikeastaan ikänä ole ampunut hyvin tuunatuilla välineillä sateessa, joten nyt pääsisi senkin näkemään. Voihan ne nuolet lentää silti ihan hyvin.
About 10000 laukauksen jälkeen ar-enkkajousen sarvinokki hajosi ja delaminoi sitten sen ansiosta alalavan. Aika mukava ajoitus näin kisaviikolle. Kokeilin toisella jousella niin eikös heti pudonnut vajaa 100p tuloksesta.
Liimasin kuitenkin laminaatit uudelleen ja tuikkasin samassa uuden sarvinokin, nyt kuivaa hyllyssä. Tiistaina pitää testata jos se jaksaisi vielä sittenkin kisan.
Tervetuloa kerhoon Jere Just lauantaina alkoi kisajouseen tulla vatsamurtumia…
Että se siitä taas…ja taas määää ammun sillä samalla vanhalla vaahteralla
millä jo vissiin 3vuotta menty…
Joka vuosi on uusi hyvä jousi ja viikkoa ennen kisaa se tosahtaa…
Lievä alakulo:(
No hitto kylläpä sattuu. On se heti tommonen 50p kun raapastaan pois. Korot on ihan pielessä toisella jousella vaikka se vielä olisikin päälisin puolin yhtä hyvä kuin edellinen.
Olis varmaan jätettävä niihin vaahteroihin vaan reilusti enemmän leveyttä, niin ei pääsisi rasitukset yllättämään?
Tuo minunkin jousi on ottanut jonkun 6cm settiä liimasta profiilistaan, kyllä sielläkin pitäisi ipe ruveta rypyttämään kohta… Mutta muuten on varsin mukava jousi ampua.
Surullista luettavaa edellä… mutta nythän meillä muilla on mahdollisuus aliarvioida poikien suoritukset mainituista syistä ja sitten he iskevät. Osittain välinerikkojen pelossa minä olenkin aika usein tehnyt pari samankaltaista jousta yht’aikaa, niin ei sitten mene kaikki kerralla poskelleen kisassa jos toinen kosahtaa.
Täytyy varmaan alkaa Jeren tapaan opettelemaan ”ala-ankkuria”, kun 60 jaardia tuntuu vaikeammalta lyhyempiin matkoihin verrattuna, kun nuolen kärki kelluu perusankkurillani reilusti pakan yläpuolella. No, nyt mennään vanhalla mallilla tulevan viikonlopun kisat ja katsotaan kesemmällä, onko leuan alle ankkuroinnista iloa.
Liki helteisessä säässä tultiin mökille ja vaimon kuuratessa mattoja ammuin kenraaliharjoituksen viikonlopun AR:lle. Oheisen tuloskortin mukaan kehnohko kuusikymppinen, mutta lyhyemmät matkat kompensoi ja 604 viivan alle. Sokerina pohjalla nelikymppisen viimeiset sarjat kuvissa.
Tuntuu vahvasti että se on joko tai! Voi olla harha-askel ruveta ankkuroimaan leuan alle nääs… Samalla ankkurilla pitäisi päästä koko kisa. Oisko sun pudotettava vaan nuolen painoa?
Tänään ammuin tuon kovennetun ar:n eli kolme rundia 60y. 140-139-150. Ihan hyvin kai 60 jaardin seteiksi (mulle), mutta tämän jälkeen ammuin ihan paskoja sarjoja 50 ja 40 jaardilta poskiankkurilla. Menee tosi vaikeaksi vaihtaa ammuntatyyliä. Eikai tässä parissa kuukaudessa kuuhun mennä. Viime vuonna ammuttiin vielä kolmesatasia…
Mutta se rauhottaa että 60 jaardilta pitäisi keskusta löytyä ja Pasin 147p matkaennätys ei olisi mahdotonta haastaa? Ainakaan kotipihassa… hahahaha!!! Katsotaan kisapaikalla.
Kokeilin eilen muutaman laakin suunnilleen leuan alle vetämällä. Alkuun onnistui aika hyvin ja hiukan yli taulun sai kärkeä heilutella. Pian asento kuitenkin painui ja osumat putosi pakassa. Tarvittaisiin se tuhat toistoa alkuun pääsyyn ja kymmenkertainen määrä sen selkäytimeen saamiseksi. Kisoissa, varsinkin maastossa, on muutenkin liikaa muuttujia hallittavaksi kuin ankkurin kanssa sekoilu sen päälle. Palasin perusankkurointiini. Nuolten painon pudottaminen tuskin jeesaa, sillä parilla eri setillä, joilla painoeroa 5-6 grammaa, suoritus jousillani on melkein identtinen. Johtunee ankkurointitylistäni, jossa nuolet melko liki silmää ja ”riittävistä” paunoista jousissa. Keventämällä tikkuja vielä noista keveimmistä, alkaisi ampuminen olla jousille jo tyhjälaukaisuja ja siten epäterveellisiä niille.
P.S. Pyytäkääs preeriainkkarimestari Simoa tanssahtelemaan pilvipeittoon reikä Kuralan kohdille lauantaiksi. Näyttää sääennuste ilman sitä hiukan kehnolta.
Just lauantaina alkoi kisajouseen tulla vatsamurtumia…
Osittain välinerikkojen pelossa minä olenkin aika usein tehnyt pari samankaltaista jousta yht’aikaa, niin ei sitten mene kaikki kerralla poskelleen kisassa jos toinen kosahtaa.
