Muuamana vuonna olen tuupanut jalavan ja saarnen siemeniä vaimon kesäkukkaruukkuihin. Tuloksetta. Nyt onnisti. Jalavat alkoivat itää ja kesällä erotin ne omiin ruukkuihinsa. Saattaahan olla että aiemminkin on itänyt, mutta vaimo nyppinyt itäneet rikkakasveina pois. Nyt informoin asiasta.
Lueskelin jalavan idättämisestä ja sehän onkin monimutkaista hommaa lämpötiloineen ja siemenien talvisäilytyksineen. Vedin nämä kuitenkin ihan tuurilla. Tässä on tulossa havisevat jalavat tulevaisuuteen. Olisipa hieno sellainen oma lehtojoenvarressa, jossa tätä osastoa enemmänkin. Kymmenen vuoden kuluttua toivottavasti jo isompia kuin kylväjänsä.
Vuonna 2038 jo ehkä jouseksi…
Sitten vaan keväällä istutat taimet pihan lämpimimmälle paikalle, laitat paljon hyvää multaa ja hevosenlantaa ja käyt kasvukaudella tekemässä nestemäiset toimitukset puun juurelle, niin johan kasvaa paksut vuosilustot!
Edit: Joo, istuttaisin jo nyt ja tekisin hyvät talvisuojaukset taimille, niin pakkasta kuin eläimiä vastaan. Ehtivät vielä kasvattaa vähän juuria ja pääsevät sitten keväällä kunnolla kasvuun.
Onko ne ulkona? Mulla oli tammi ruukussa ikkunalaudalla, muutta se ei viihtynyt siellä. Se kuivui.
Tuomo on oikeassa. Kanattaa laittaa ne puut joskus pois ruukusta ihan maahan.
Jos olen 2038 vielä elossa tulen kylään katsomaan miltä ne näyttää .
Meillä kasvaa muutamia itsestään levinneitä (lintijen levittämiä) jalavia. Yksi puska on kukkapenkissä talon edustalla. Ihmeen nopeasti ne kasvavat. Olen kaatanut niitä pois muutaman kerran ja yhdestä tehnyt lyhyen jousenkin. Muutamassa vuodessa puskat venähtävät taas huomattavaan mittaan.
Jalavan taimet olivat omassa pihassa istutettuna loppukesän ja talven yli. Suojasin ne kotipihallakin verkoilla. Alkukesässä pituutta tullut 20cm lisää ja tyvet vaikkuttavat hieman puumaisilta silkan vihreän korren sijaan. Oli aika siirtää ne metsästymaille. Perustimme viime vuonna neljännen sorsaruokintalautan harvennettuamme ison kasan leppää joenrannasta. Samaiseen paikkaan kera kompostin upotin taimet. Ympärille suojaverkot. Kiva iltakeikka oman pojan kanssa. Poika totesi että puut kasvavat paljon enemmän kuin ihmiset. Lausahdus sisälsi tujun filosofisen taajuuden sitä maisteltuani. Tuumailtiin, jos kasvu onnistuu, että minkä kokoiset mahtavat ollaa jalavat joen rannalla kun poika on ikäiseni. Hieno ajatus.
.